Ekoinnovaatiot ja työperäiset riskitekijät -kirjan kirjoittaminen

Tiivistelmä

Työsuojelun kehittämiseksi on tärkeä ennakoida ilmastopolitiikan vaikutuksia työhön, jotta niihin voitaisiin ajoissa varautua. Ympäristöpolitiikan vaikutusarvioita tulee myös kehittää, jotta ne pystyisivät nykyistä paremmin huomioimaan kestävän kehityksen eri ulottuvuudet.

Ilmastopolitiikan vaikutukset työoloihin välittyvät tuotantorakenteen muutosten ja teknologian kehityksen kautta. Samalla ekoinnovaatiot tulevat perinteisten ratkaisujen ohella leikkaamaan tekniikan kehityksen suuria suuntalinjoja kuten nano-, geeni-, bio- ja informaatioeknologioita. Nanotekniikkaa sovelletaan jo aurinkoenergian talteenotossa sekä maan ja veden pudistuksessa. Se tarjoaa myös lupaavia mahdollisuuksia parantaa energiatehokkuutta ja materiaalitehokkuutta. Bioteknologia tekee mahdolliseksi monien tuotantoprosessien toteuttamisen ympäristöä säästävällä tavalla. Toisaalta näihin teknologioihin voi liittyä arvaamattomia riskitekijöitä. Elektroniikkateollisuus on alkanut ottaa huomioon ympäristöasioista omassa toiminnassaan ja kehittäessään tuotteitaan, mutta informaatioteknologioiden laajemmassa hyödyntämisessä ilmastomuutoksen hillinnässä on paljon käyttämätöntä potentiaalia.

Työ käsittää sekä ekoinnovaatioiden ennakointia käsittelevään kirjallisuusselvityksen että sen pohjalta tehtyjä asiantuntijahaastatteluja. Aikajänne ulottuu vuoteen 2050, jolloin EU:n ilmastopolitiikan tavoitteiden saavuttaminen edellyttää noin 80 prosentin päästövähennystavoitteita vuoden 1990 tasosta.

Hankkeen vastuuhenkilö

Antero Honkasalo

Tiedote

Ilmastopolitiikka vaikuttaa työoloihin

Kiristyvät ilmastopoliittiset vaatimukset muuttavat työtä ja
työoloja. Vaikutukset välittyvät tuotantorakenteen muutoksina ja
teknologisena kehityksenä. Teollisuustyö ja siihen liittyvät riskit
eivät kuitenkaan katoa. Työsuojeluongelmia on erityisesti
bioenergian tuotannossa, korjausrakentamisessa ja jätehuollossa.
Lisäksi nano- ja bioteknologioihin voi liittyä arvaamattomia
riskejä.

Ympäristöneuvos
Antero Honkasalo tutki Työsuojelurahaston
stipendin turvin ilmastonmuutoksen hillintää tehostavia
teknologioita ja arvioi niihin liittyviä riskejä. Selvityksen
tulokset on esitetty julkaisussa
Vihreä talous ja vihreät työt. Ekoinnovaatiot ja työperäiset
riskitekijät.

Päästöjen vähentäminen ei riitä

Kirjansa esipuheessa Honkasalo toteaa, että ilmastopolitiikka on
muuttanut ratkaisevasti ympäristöriskien hallinnan kenttää.

Pelkkä päästöjen vähentäminen puhdistustekniikan ja
prosessimuutosten avulla ei yksin enää riitä. On puututtava
kokonaisiin teknisiin järjestelmiin ja ihmisten käyttäytymiseen
sekä siihen tapaan, jolla kansalaisten aineellisten perustarpeiden
tyydyttäminen on yhteiskunnassa järjestetty.

Sen lisäksi, että ilmastonmuutosta hillitsevät toimet pystytään
teknistaloudellisesti toteuttamaan, niiden on oltava
yhteiskunnallisesti oikeudenmukaisia.

Honkasalon mukaan ristiriitaiset näkemykset erityisesti
ilmastonmuutoksen hillintään tarkoitettujen teknologioiden
turvallisuudesta ja siunauksellisuudesta tulevat tulevaisuudessa
näyttelemään poliittisessa päätöksenteossa entistä suurempaa
roolia.

Kansainvälisessä ympäristöpolitiikassa on alettu puhua vihreästä
taloudesta, vähähiilisestä taloudesta ja talouden
rakennemuutoksesta. OECD on laatinut vihreän kasvun strategian. YK
on kytkenyt köyhyyden vähentämisen ja vihreän kasvun toisiinsa sekä
laatinut selvityksen vihreistä töistä.

Toisaalta on tutkijoita ja asiantuntijoita, jotka kiistävät
talouskasvun merkityksen kehitykselle ja esittävät sen sijaan
ympäristöongelmien ratkaisuksi talouden tietoista supistamista.

Tutkimus ulottuu vuoteen 2050

EU:n ilmastopolitiikan tavoitteiden saavuttaminen edellyttää
vuonna 2050 noin 80 prosentin hiilidioksidin päästövähennystä
vuoden 1990 tasosta. Vuodesta 2050 on muutenkin tullut aikaraja,
jota kohti useimmat vihreät talouden tulevaisuuden kuvat ja
skenaariot kurkottavat.

Honkasalo tarkasteli tutkimuksessaan vihreästä taloudesta ja
vihreistä töistä käytyä keskustelua kansainvälisissä järjestöissä
(OECD, EU, UNEP) sekä Suomen talouden vihreää rakennemuutosta ja
sellaisia ilmastonmuutoksen hillintää tehostavia teknologioita,
joiden voidaan odottaa tulevan käyttöön Suomessa vuoteen 2050
mennessä.

Erityistä huomiota Honkasalo kiinnitti siihen, miten
kansalaisten riskikäsitykset ja niiden kehitys vaikuttavat
ilmastopoliittisten toimien yhteiskunnalliseen
hyväksyttävyyteen.

Pohjana tuotantorakenteen muutokselle Honkasalo käytti lähinnä
niitä skenaarioita, jotka on tehty valtioneuvoston
ilmastopolitiikkaa käsittelevää tulevaisuuskatsausta varten sekä
teollisuuden ja kansalaisjärjestöjen selvityksiä siitä, miten Suomi
voi vuonna 2050 saavuttaa ilmastopolitiikan tavoitteet.

Tältä pohjalta hän arvioi edelleen sellaisia eri
ympäristöteknologioihin liittyviä riskitekijöitä, joilla voi olla
työhön ja työoloihin liittyviä kytkentöjä sekä niistä johtuvaa työn
sisällön muutosta.

Ekoinnovaatiot muuttavat työtä

Suomi säilyy luonnonvaroja jalostavana maana, jonka
teollisuudesta huomattava osa on energia- ja
materiaali-intensiivistä metsä- ja kaivos- sekä
metalliteollisuutta. Luonnonvaroja hyödynnetään – ekosysteemien
tarjoamat kulttuuripalvelut ja vesivarat mukaan lukien –
luonnonjärjestelmien kanto- ja sietokyvyn sallimissa rajoissa.

Työhön on vaikutusta erityisesti seuraavilla tekijöillä:

– Uusiutuvien energialähteiden, bio-, tuuli- ja aurinkovoiman,
käyttö lisääntyy.

– Energia- ja materiaalitehokkuuteen kiinnitetään suurta huomiota.
Bioteknologian ansiosta monet tuotantoprosessit voidaan toteuttaa
ympäristöä säästävällä tavalla. Myös työympäristöjen päästöt
vähenevät.

– Korjaus- ja puurakentaminen lisääntyvät; uudet talot tuottavat
energiaa.

– Jätteiden hyötykäyttö lisääntyy, ja entiset kaatopaikat
muuttuvat kaivoksiksi.

– Luomu- ja geeniruuan tuotanto lisääntyy.

– Sähköautot otetaan käyttöön.

– Geeni- ja nanoteknologian käyttö lisääntyy voimakkaasti, ja
käyttöönottoa perustellaan ympäristösyillä. Nanoteknologiaa
sovelletaan jo nyt aurinkoenergian talteenotossa sekä maan ja veden
puhdistuksessa.

– Työajan ja -paikan merkitys vähenee samalla kun
virtuaalitoimistot ja etätyö valtaavat alaa.

– Tuotteista pyritään tekemään kestäviä, uudelleen käytettäviä ja
yhteiskäyttöön sopivia. Tämä lisää korjaus- ja huoltotehtäviä.

Vihreätkin työpaikat ovat toisaalta teollisuustöitä ja
korjausrakentamista sekä toisaalta tutkimusta, tuotekehitystä ja
konsultointia sekä palvelualojen töitä.

Teollisuustyö ja siihen liittyvät riskit eivät katoa. Huolto- ja
korjaustöissä tarvitaan edelleen ruumiillista työtä, vaikka
prosessien ohjaus jatkuvasti itsenäistyy ja vaatii vähemmän ihmisen
puuttumista.

Työsuojeluongelmia liittyy erityisesti bioenergian tuotantoon,
korjausrakentamiseen ja jätehuoltoon. Nano- ja bioteknologian
riskit sekä vaaralliset aineet vaativat erityistä huomiota; niihin
sovelletaan varovaisuusperiaatetta.

Vihreä talous työllistänee odotettua vähemmän

Vihreät talouden ja työn raportit suhtautuvat yleensä
positiivisesti mahdollisuuteen luoda ympäristöpolitiikan avulla
uusia työpaikkoja. Työllisyysvaikutukset voivat kuitenkin lopulta
osoittautua vähäisemmiksi kuin rohkeimmissa ennusteissa on
arvioitu.

Energiantuotannossa tarvitaan vähän työvoimaa kansantalouden
mitassa, vaikka energia tuotettaisiinkin uusiutuvista
energialähteistä.

Suuremman vaikutuksen työvoimaan tuo kulutuksen muuttaminen
vähähiiliseksi. Tällöin vaikutetaan aloihin, joiden työllistävä
vaikutus on suuri, kuten rakentamiseen, liikenteeseen ja koko
elintarviketuotantoon.

Työn muutosta ilmastopolitiikan vaatimusten kiristyessä tuleekin
käsitellä tuotantorakenteen muutoksen ohella myös kulutuksen
näkökulmasta.

Toimittaja
Liisa Strann

Aineisto

Antero Honkasalo. 2012. Vihreä talous ja vihreät työt. Ekoinnovaatiot ja työperäiset riskitekijät. Suomen ympäristö 22/2012, Ympäristönsuojelu, s. 140. Ympäristöministeriö. ISBN 978-952-11-4035-8 (nid.) ISBN 978-952-11-4036-5 (PDF). ISSN 1238-7312 (pain.) ISSN 1796-1637 (verkkoj.) http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=137048&lan=fi. http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=137048&lan=fi Avaa

Tilaukset: Edita Publishing Oy, netmarket.edita.fi. http://netmarket.edita.fi