Epävarmuuden merkitykset ja turvallisuuden ehdot muuttuvassa työelämässä

Tiivistelmä

Tutkimushankkeen lähtökohtana on joustavuuden, epävarmuuden ja kehitysmahdollisuuksien monimutkainen suhde nykyisillä työmarkkinoilla. Näyttää siltä, ettei epävarmuus ole enää tilapäinen suhdanneilmiö, vaan työmarkkinoiden pysyvä rakennepiirre.

Tavoitteena hankkeessa on luoda yleiskuva työhön liittyvästä epävarmuudesta, sen luonteesta ja esiintyvyydestä Suomessa. Tämän lisäksi oleellista on pyrkiä hahmottamaan olosuhteita ja käytäntöjä, joiden kautta epävarmuuden haitalliset seuraukset näyttäisivät olla hallittavissa. Erityistä huomiota tässä suhteessa kiinnitetään mahdollisuuksiin, joita työelämän laadulla ja työntekijöiden osaamismahdollisuuksien kehittämisellä on epävarmuuden hallinnassa. Tutkimuksen liittyy kansainväliseen keskusteluun joustoturvan, flexicurityn, mahdollisuuksista epävarmuuden ja joustavuuden yhdistelijänä.

Hankeen empiirisenä perustana on suomalaisia palkansaajia edustavasti kuvaavalle otokselle tehtävä lomakekysely.

Tutkimus muodostaa suomalaisen osan hanketta, jossa yhdenmukaisilla tavoilla kerätään tietoa epävarmuudesta ja joustavuudesta eri Pohjoismaista. Näiltä osin hanke luotaa myös pohjoismaisen työmarkkinamallin mahdollisuuuksia globalisoituvassa maailmassa. Näkökulmaa mahdollistaa myös Suomen tilanteen luotettavan suhteuttamisen myös muiden Pohjoismaiden oloihin.

Hankkeen vastuuhenkilö

Antti Saloniemi

Tiedote

Työn loppumisen uhka keskittyy teollisuuden palkansaajille

Työn loppumisen uhka ei näyttäydy suomalaisilla työmarkkinoilla
tasaisena riskinä, vaan työn kvantitatiivinen epävarmuus on
kyselytutkimuksen mukaan keskittynyt teollisuuden
palkansaajille.

Julkisissa ja yksityisissä palveluissa kvantitatiivinen
epävarmuus on vähäisempää ja jokseenkin samalla tasolla molemmilla
sektoreilla.

Kyselytutkimuksessa kävi myös ilmi, että työelämän epävarmuuden
haitalliset vaikutukset näyttävät keskittyvän oletettua enemmän
työn laadullista heikkenemistä koskeviin uhkiin. Näin ollen on
mahdollista, että työelämän laadun yleisellä kehittämisellä on
edellytyksiä vaikuttaa myös epävarmuuden kokemusten negatiivisiin
vaikutuksiin.

Työhön liittyvää epävarmuutta, sen luonnetta ja esiintyvyyttä
sekä turvallisuuden ehtoja muuttuvassa työelämässä selvitti
Tampereen yliopiston Porin yksikkö. Hankkeen johtajana toimi
professori
Antti Saloniemi ja tutkijana
Anna Väisänen.

Työsuojelurahasto rahoitti tutkimusta.

Tutkimus perustuu hanketta varten Tilastokeskuksen kanssa
koottuun surveyaineistoon (n = 2 252), joka kuvaa kattavasti
suomalaista palkansaajakuntaa. Tulkinnoissa on otettava huomioon
aineiston poikkileikkausluonne. Kyselyn analyysissa puhutaan
asioiden välisistä suhteista, ei siis tarkkaan ottaen syistä ja
seurauksista.

Palvelusektorilla ei erityisen turvatonta

Toisin kuin kansainvälisen tutkimuksen valtavirta arvioi,
siirtyminen palvelusektorille ei ole Suomessa tarkoittanut
epävarmuuden lisääntymistä. Sama rakenne tulee sille niin
arvioitaessa työn loppumisen uhkaa ja sen vakavuutta kuin sitä,
millaisiksi mahdollisuudet uuden työn löytymiseen arvioidaan.

Tilanne pysyy samana, verrattiin teollisuuden palkansaajia
sitten julkisen tai yksityisen sektorin palkansaajiin. Tässä
suhteessa käsitys erityisen turvattomista yksityisen sektorin
palvelutöistä ei saa tukea.

Epävarmuutta viidellä ulottuvuudella

Peruskysymyksenä hankkeessa oli tutkia mahdollisuuksia taata
turvallisuutta työmarkkinoilla olosuhteissa, joissa turva ei ehkä
perinteiseen tapaan voi ankkuroitua esimerkiksi tiukkaan
irtisanomissuojaan.

Hankkeen ensimmäisen vaiheen tehtävänä oli luoda aikaisempaa
tarkempi kuva epävarmuudesta suomalaisessa työelämässä. Tässä
mielessä epävarmuutta tarkasteltiin viidellä ulottuvuudella sen
perusteella, raportoitiinko varsinaisesta työn loppumisen uhasta
(kognitiivinen kvantitatiivinen epävarmuus), sen arvioidusta
vakavuudesta (affektiivinen kvantitatiivinen epävarmuus) vai
työmarkkinaepävarmuudesta.

Edelleen tarkastelussa olivat kvalitatiivinen epävarmuus (uhka
nykyisen työn muuttumisesta sisällöllisesti huonoon suuntaan) ja
taloudellisen epävarmuuden kognitiivinen ja affektiivinen
ulottuvuus.

Pelkona työn laadullinen huononeminen

Kvantitatiivinen epävarmuus ei näyttäytynyt suomalaisilla
työmarkkinoilla minään tasaisena, sosioekonomiset rajat ylittävänä
riskinä. Se noudatti kohtuullisen hyvin työmarkkinoiden
lohkoutumisen logiikkaa. Erityisesti on kuitenkin huomattava, että
tämä epävarmuus on yleisintä teollisuudessa. Julkisissa ja
yksityisissä palveluissa kvantitatiivinen epävarmuus on vähäisempää
ja kutakuinkin samanlaisella tasolla molemmilla sektoreilla.

Sen sijaan kvalitatiivinen epävarmuus, eli epäilyt oman työn ja
työpaikan laadullisesta huononemisesta, ei sen sijaan noudattanut
sosioekonomisen aseman mukaista logiikkaa. Siten kyseinen
epävarmuuden ulottuvuus vastaa paremmin käsitystä työn epävarmuuden
universaalisuudesta.

Hyvä esimieskäytäntö lievittää stressiä

Tutkimuksessa olivat tarkasteltavana myös tavat, joilla eri
epävarmuuden ulottuvuudet kytkeytyvät yhtäältä yksilöllisiin
hyvinvointiarvioihin ja toisaalta työ- ja
organisaatioasenteisiin.

Näillä ulottuvuuksilla esiintyvien negatiivisten arvioiden ja
kvalitatiivisen epävarmuuden välillä oleva yhteys osoittautui
säännöllisesti tiiviimmäksi kuin esimerkiksi epävarmuuden
kvantitatiivisilla ulottuvuuksilla.

Tarkastelu jatkui analysoimalla, voivatko hyvät työpaikkatason
käytännöt toimia epävarmuuden aiheuttamien negatiivisten
vaikutusten moderaattoreina.

Tulokset antoivat jossain määrin tukea tälle hypoteesille.
Esimerkiksi hyväksi arvioitu esimieskäytäntö ja oikeudenmukaiseksi
koettu kohtelu olivat omaan lievittämään stressiä ja estämään
psyykkisen toimintakyvyn alenemista epävarmuudenkin oloissa.

Koulutus työttömyyden hoitokeinona

Tutkimuksessa selvitettiin myös käsityksiä työvoimapolitiikasta
ja asenteita sitä kohtaan.

Luottamus työvoimaviranomaisten kykyyn huolehtia tehtävistään
osoittautui suhteellisen vaatimattomaksi. Työttömyyden
hoitokeinoista parhaimpana pidettiin koulutusta. Sen sijaan
etuuksien kiristämiselle tai irtisanomissuojan höllennyksille ei
ymmärtämystä löytynyt.

Työelämän laatua kehitettävä

Tutkimuksen jatkohyödyntämisen kannalta kaksi seikkaa näyttää
tutkijoiden mukaan olennaiselta:

Työelämän epävarmuuden haitalliset vaikutukset näyttivät
keskittyvät oletettua enemmän työn laadullisesta heikkenemistä
koskeviin uhkiin. Näin ollen on mahdollista, että työelämän laadun
yleisellä kehittämisellä on edellytyksiä vaikuttaa myös
epävarmuuden kokemusten kautta välittyviin negatiivisiin
vaikutuksiin.

Tutkimuksen lähtöhypoteesina oli, että työpaikan hyvät käytännöt
voivat lievittää negatiivisia vaikutuksia tilanteissa, joissa työn
menettämisen uhka on olemassa.

Hypoteesi sai ainakin osittaista tukea tuloksista. Tulosten
perusteella ei siis ole yhdentekevää, millaisia käytäntöjä
työpaikoilla noudatetaan tilanteissa, joissa esimerkiksi uhka
henkilöstön supistuksista on ilmeinen.

Kaikkiaan tulokset korostavat työelämän laadun kehittämisen
tärkeyttä myös epävarmuuden haittojen minimoinnissa.

Pitkittäisaineistosta lisätietoa

Varsinaisena jatkotutkimushaasteena tutkijat pitävät
pitkittäisaineiston kokoamista nyt olemassa olevan aineiston
pohjalta.

Ensinnäkin poikkileikkausaineisto ei tarkkaan ottaen anna
mahdollisuutta analysoida vahvassa mielessä kausaalisia suhteita.
Tämä pätee tietenkin myös epävarmuuksien ja niihin liittyvien
kielteisen hyvinvointipiirteiden suhteen.

Toiseksi seurantakysely voisi nykytilanteessa muodostua
poikkeuksellisen kiinnostavaksi. Tässä raportoitava aineisto on
koottu tilanteessa, jossa vuoden 2008 kriisistä tunnuttiin Suomessa
selviävän ilman huomattavia työllisyysvaikutuksia.

Aineiston keräämisen jälkeen tilanne on kuitenkin ratkaisevasti
muuttunut, ja tulevaisuusodotukset ovat säännöllisesti synkkenemään
päin. Tilanteesta muodostuisi tilaisuus nähdä, miten suhteellisen
äkillinen muutos talouden ja työllisyyden yleisissä näkymissä
vaikuttaa arvoihin henkilökohtaisesta hyvinvoinnista ja
mahdollisuuksista työmarkkinoilla.

Toimittaja
Leena Huovila

Aineisto

Antti Saloniemi, Anna Väisänen. 2012 Epävarmuuden merkitykset ja turvallisuuden ehdot muuttuvassa työelämässä. Tampereen yliopiston Porin yksikön julkaisuja 5. ISSN 1796-0797 Avaa

Avaa

Antti Saloniemi & Anna Väisänen: Kuka luottaa työkkäriin? Palkansaajien käsityksiä ja käsitysten taustoja työvoimatoimiston kyvystä hoitaa tehtäviään. Esitelmä työryhmässä Työmarkkinoiden ja työvoimapolitiikan sekä työmarkkina-marginaaleissa saatujen kokemusten tutkimus. Työelämän tutkimuspäivät, Tampere 3.-4.11.2011.

A. Väisänen, A. Saloniemi: How qualitative and quantitative job insecurity are connected with turnover intentions, organizational commitment and stress? Work Research Conference, Tampere, Finland, 3-4 November 2011. http://www15.uta.fi/tyoelamantutkimuspaivat/arkisto/WRD2011/abstraktit/quality.php#a7

Anna Väisänen & Antti Saloniemi: How qualitative and quantitative job insecurity are connected with turnover intentions, commitment and stress Esitelmä työryhmässä Job and income insecurity. 4th International Conference on Unemployment, Job Insecurity and Health September 21-23, 2011 Hanasaari Cultural Center, Espoo, Finland.

P. Vulkan, A. Saloniemi, A. Väisänen: Feeling the risk of unemployment: the effects of job, employment and income insecurity on mental well-being of employees in the Nordic countries. Nordic Working Life Conference, Elsinore, Denmark, 25-27 April 2012. http://alturl.com/k8f66

Tomas Berglund, Kristine Nergaard & Antti Saloniemi: Job, Employment and Income insecurity in Finland, Norway and Sweden . Esitelmä työryhmässä Nordic model facing crisis. The 6th Nordic Working Life Conference, Elsinore, Denmark, April 25th-27th 2012.