Epigeneettisten tekijöiden vaikutus sorminivelrikossa

Tiivistelmä

Tutkimuksessa tarkastellaan nivelrikon löydettyjen kandidaattigeenien epigeneettisen säätelyn merkitystä sorminivelrikon synnyssä sekä työn fyysisen kuormituksen vaikutusta yhdessä epigenetiikan kanssa. Epigenetiikalla tarkoitetaan periytyvää muutosta DNA:ssa, joka ei aiheudu DNA sekvenssin muutoksesta. Epigeneettisiin mekanismeihin kuuluu DNA metylaatio, histonien muunnokset ja mikroRNAt. Nämä mekanismit vaikuttavat geenin ilmentymiseen joko transkription tai sen jälkeisellä säätelyllä.
Tutkimusaineistona on 543 suomalaista naisopettajaa ja -hammaslääkäriä, jotka olivat tutkimushetkellä (2002-2003) 45-63 -vuotiaita. Epigeneettiset analyysit aloitetaan DNA:n metylaation tutkimuksella löydetyistä alttiusgeeneissä. DNA:n metylaatioanalyysi tehdään bisulfidi-menetelmällä ja pyrosekvenssoinnilla laboratoriossamme. Metylaatioanalyysissä saadaan tulokseksi metylaatioprosentit, joita verrataan terveiden ja nivelrikkoisten välillä. Testaukseen käytetään perinteistä assosiaatioanalyysiä kuten x2-testiä sekä logistista regressiota, jossa saadaan otettua huomioon taustatekijät kuten ikä, ammatti ja BMI.
Tutkimustuloksia esitellään alan kansainvälisessä kongressissa ja käsikirjoitus lähetetään vertaisarvioitavaksi syyskuun 2014 loppuun mennessä.

Hankkeen vastuuhenkilö

Satu Hämäläinen

Tiedote

Opettajilla riski sorminivelrikkoon periytyvän geenisäätelyn kautta

Satu Hämäläinen tarkasteli sorminivelrikon mahdollisia epigeneettisiä eli periytyviä geenisäätelyn riskitekijöitä. Hän havaitsi erityisesti opettajilla vahvan yhteyden metylaation – yksi geenisäätelymekanismeista – ja sorminivelrikon välillä. Työsuojelurahasto tuki stipendillä tutkimuksen valmistumista.

Hämäläinen tutki etenkin sorminivelrikon geenisäätelyä, geeneissä, joita on aiemminkin tutkinut. Aineistoon kuului pääkaupunkiseudulta 294 hammaslääkäriä ja 248 opettajaa, jotka olivat tutkimushetkellä 45–63-vuotiaita naisia. Heiltä otettiin molemmista käsistä röntgenkuva ja geneettisiä analyysejä varten verinäyte. Taustatiedot kysyttiin lomakkeella.

Tutkituilta määritettiin radiologinen sorminivelrikon tila, vähintään lievä – vähintään kolmen nivelen – sorminivelrikko sekä kaikkien sorminivelten vakavuudesta kertova  summamuuttuja.

Tutkittavina oli viiden kandidaattigeenin 23 metylaatiokohtaa, jolloin kahdesta geenistä (COL2A1 ja ALDH1A2) löytyi yhteys sorminivelrikkoalttiuteen.

Ammatti voi altistaa moninaisesti

Aiemmin Hämäläinen on osoittanut, että geneettiset tekijät uhkaavat erityisesti hammaslääkärien yksipuolista toistotyötä. Sitä tulisi mahdollisuuksien mukaan välttää, ja työtä pitäisi monipuolistaa.

Kun Hämäläinen nyt tutki ammatin vaikutusta, hammaslääkäreiltä hävisivät yhteydet geenisäätelykohtien ja sorminivelrikon välillä, mutta voimistuivat entisestään opettajilla.

Yllättävä tulos kertoo, että ammatti näyttää muokkaavan geenisäätelyn yhteyttä sorminivelrikkoon. Hämäläinen päättelee, että havaittu muutos kertoo sorminivelrikon monitekijäisestä luonteesta. Tämä on syytä ottaa huomioon, kun etsitään sorminivelrikon syitä.

Geenit yleensä nivelrikon syynä

Perinnölliset tekijät selittävät jopa kaksi kolmasosaa nivelrikon ilmaantuvuudesta, mutta vain muutama perinnöllinen riskikohta on löydetty.

Genetiikka ja epigeneettiset tekijät voivat selittää suuren osan yksilöllisestä herkkyydestä sorminivelrikkoon. Lisäksi ympäristötekijät vaikuttavat geenien säätelyyn.

Hämäläisen tutkimus toi sekä uutta tietoa sorminivelrikon alttiusgeenien säätelystä että varmisti muiden tutkimusten tuloksia.  

Hämäläinen aikoo lähettää tutkimuksestaan käsikirjoituksen tieteelliseen lehteen. Hän myös esittää tutkimuksensa tuloksia vuoden 2018 reumatologian kongressissa Amsterdamissa.

Nivelet tarvitsevat sopivaa rasitusta

Sorminivelrikon riskiä voi pienentää välttämällä ylipainoa.

Iän myötä nivelet heikkenevät, joten niistä on pidettävä huolta: Pitää välttää sekä liiallista että liian vähäistä kuormitusta.

Toimittaja
Hannu Kaskinen