Huippuasiantuntijuuden kehittyminen – tapaustutkimus viiden moninkertaisen olympiavoittajatiimin luovasta matkasta kohti menestystä -väitöskirjatyö

Tiivistelmä

Työn lähtökohtana on selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat ja edistävät menestykseen johtavaa osaamisen kehittymistä ja luovaa ongelman- ratkaisua. Työ rakentaa uutta tietoa huippu-osaamisen ja luovuuden kytkeytymisestä toisiinsa. Tutkimuksen kohteena on viisi suomalalaista moninkertaista olympiavoittajaa. Heidän kehitysprosessin tarkastelu tarjoaa lähes laboratoriomaiset olosuhteet huippuosaajaksi kasvamisprosessin tutkimiseen. Urheilussa sekä suoritus, että lopputulos ovat tarkasti määriteltyjä.

Tutkimus on kvalitatiivinen ja teoriaa luova. Aineisto on kerätty haastattelemalla urheilijat ja heidän valmennustiiminsä jäseniä. Aineisto koostuu myös henkilöistä kirjoitettuihin elämänkertateoksiin ja lehtiartikkeleihin. Tutkimuksen lähestymistapa on abduktiivinen: ensin tarkastellaan koko prosessia, sitten luovuuden ilmenemistä prosessin aikana. Analysoimisessa käytetään ground teoria –menetelmää ja apuvälineenä atlas.ti -ohjelmistoa.

Työn tuloksena syntyy malli, joka auttaa löytämään huippuosaajaksi kasvamisen kriittisiä tekijöitä ja luovan ongelmanratkaisun elementtejä. Malli antaa lisätietoa luovan ajatteluprosessin kytkeytymisestä näkemyksen syntymisen. Se tarjoaa organisaatioille työkalun huippuosaamisen kehittämiselle. Mallin avulla esimies tai työyhteisön edistäjä voi paremmin tunnistaa ja näin myös tarttua kriittisten, huipuksi kehittymisen osa-alueitten vahvistamiseen.

Väitöskirja julkaistaan Aalto Yliopiston julkaisusarjassa ja on valmistuttuaan julkinen.

Hankkeen vastuuhenkilö

Susanna Rahkamo

Tiedote

Huippuosaajaksi kehittyminen vaatii kollektiivista luovuutta

Susanna Rahkamo tarkastelee väitöskirjassaan menestykseen johtavaa huippuosaamisen kehittymistä. Tutkimus tarjoaa uuden näkökulman ainutlaatuiseen asiantuntijuuteen, menestymiseen ja luovuuteen.

Samalla tutkimus tarjoaa käytännön ehdotuksia, miten tiimeissä ja organisaatioissa voidaan johtaa ja edistää huippuosaamisen kehitystä.

Rahkamo on entinen menestyksekäs jäätanssija, joka työskentelee nykyään johdon konsulttina. Väitöskirjassaan hän pureutuu viiden suomalaisen moninkertaisen olympiavoittajan tiehen kohti menestystä. Urheilijat ovat juoksija Lasse Virén, mäkihyppääjä Matti Nykänen, soutaja Pertti Karppinen, hiihtäjä Marja-Liisa Kirvesniemi ja yhdistetyn hiihtäjä Samppa Lajunen.

Rahkamon mukaan urheilijoiden kehitysprosessin tarkastelu tarjosi lähes laboratorio-olosuhteet tutkia huippuosaajaksi kasvamisen prosessia, sillä urheilussa suoritus ja lopputulos ovat tarkasti määriteltyjä ja kriteeristö kaikkien tiedossa. Siten menestystä tavoittelevat ovat lähtökohtaisesti samassa asemassa.

Rahkamo väitteli Aalto-yliopiston perustieteiden korkeakoulussa 16. joulukuuta 2016. Tutkimuksen hän teki tuotantotalouden laitoksella. Tutkimus liittyy johtamisen, organisaatioiden ja työpsykologian tutkimusalaan.

Työsuojelurahasto tuki Rahkamon tutkimustyötä loppuunsaattamisstipendillä.

Kuusi kriittistä osatekijää

Tutkimuksen keskeisenä tuloksena hahmottui huippuosaajaksi kehittymisen kumulatiivinen ja spiraalinen malli, jonka kuusi kriittistä osatekijät ovat: 1) kysyminen ja ajatusten pallottelu, 2) näkemyksen muodostaminen, 3) soveltaminen, 4) usko omaan tekemiseen, 5) sisäinen palo ja 6) periksiantamaton työ.

Kaikkia näistä kuudesta elementistä tarvitaan huipulle kehittymiseen.

Luovat kipinät eivät synny tyhjiössä

Rahkamon mukaan huipulle ei voi kehittyä tyhjiössä vaan kehittymiseen vaikuttavat muut ihmiset ja ympäristö.

Asiantuntijuuden vahvistuessa ja spiraalin pyöriessä – dynaamisessa vuorovaikutuksessa toisten ihmisten, kulttuurin, välineiden ja ympäristön kanssa – syntyi luovia kipinöitä, pieniä oivalluksia, jotka vaikuttivat näkemyksen kirkastumiseen.

Väitöskirjassa erityinen kiinnostus kohdistui juuri uuden ainutlaatuisen tiedon tuottamiseen.

Tutkimus osoitti, että huippuosaajaksi kehittyminen vaati luovuutta ja että luovuus oli luonteeltaan kollektiivista. Uudet ajatuskipinät syntyivät yhdessä tekemisen ja miettimisen, näkemisen, virikkeiden, kokeilemisen ja reflektoinnin seurauksena.

Uutta syntyi, kun monen ihmisen asiantuntemus ja tietämys yhdistyivät. Ideoiden pallottelun seurauksena asiantuntijoiden ajattelu kasvoi, kokonaisnäkemys laajeni ja mieleen syntyi uusia ajatusrakenteita. Kun näkemys laitettiin käytäntöön, se muuttui osaamiseksi.

Oivaltavat kipinät vaikuttivat osaamisen kehittämisen suuntaan ja painotuksiin, ja sitä kautta uniikin osaamisen syntyyn, joka puolestaan mahdollisti menestymisen.

Näin kollektiivinen luovuus oli tärkeässä roolissa ainutlaatuisen osaamisen ja kilpailuvalttien kehittymisessä, mutta tarvittiin kuutta kriittistä osatekijää oikeiden kysymysten esittämiseen ja näkemyksen toteuttamiseen.

Yhteistyö tarjosi kullekin vuorovaikutukseen osallistuneelle mahdollisuuden oman ajattelun laajentamiselle ja oman ainutlaatuisen näkemyksen kehittämiselle. Tässä tutkimuksessa sekä urheilijat että valmentajat kehittivät omaa ainutlaatuista asiantuntijuuttaan.

Joskus raaka työ vie parhaiten eteenpäin

Tutkimuksen perimmäisenä tarkoituksena oli tunnistaa huippuasiantuntijuuden kehittymisessä konkreettisia ja kriittisiä osatekijöitä, joihin johtamisella voi vaikuttaa.

Kuusi kriittistä elementtiä osoittavat johtajalle tai valmentajalle alueita, joita stimuloimalla voi myötävaikuttaa yksilöiden, tiimien ja organisaatioiden kilpailuedun löytämiseen, edistää onnistumista sekä löytää ja toteuttaa uusia innovatiivisia ratkaisuja.

Hyvä johtaja ja esimies osaavat luoda edellytykset kehittymiselle. Päivittäisjohtamisessa jokaista kuudesta elementistä voi stimuloida yhdessä tai erikseen. Mallia voi hyödyntää tunnistamaan, mihin kriittiseen elementtiin kulloinkin pitäisi fokusoida.

Väitöskirja tiivisti vielä kuusi kriittistä elementtiä kolmeksi johtamisen fokusalueeksi: sisäisen kapasiteetin vaaliminen, tehokkaan työnteon mahdollistaminen ja ajattelun jatkuva uudistaminen. Tiimitoiminnan kannalta johtajan on hyvä tunnistaa omat vahvuutensa ja pitää huolta, että tiimistä löytyy vetureita ja johtajuutta jokaiselle kolmelle alueelle.

Rahkamon mukaan on tärkeää jatkuvasti etsiä oikeita, entistä valistuneempia tai kyseenalaistavampia kysymyksiä, jotta uudet usein jo aihioina odottavat ratkaisut tulevat näkyviksi.

Joskus pitää keskittyä virikkeiden hakemiseen, mutta toisinaan oman näkemyksen kirkastamiseen tai suunnitteluun panostaminen on ratkaisevampaa. Joskus on syytä lisätä rohkeutta, toisinaan sytyttää sisäistä paloa. On myös aikoja, jolloin raaka työ vie parhaiten eteenpäin.

Susanna Rahkamo väitöskirja on julkaistu osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-60-7177-0.

Toimittaja
Leena Huovila