Ihmissuhteet opettajan työhyvinvoinnin haasteena -väitöskirjatyö

Tiivistelmä

Väitöstutkimukseni tavoitteena on avata uusia näkökulmia opettajan työhyvinvointiin nostamalla esiin opettajan työn ihmissuhteisiin liittyvät haasteet. Opettajat tekevät työtään suhteissa oppilaisiin, vanhempiin ja kollegoihin. Tarvitaan tutkimusta siitä, miten opettajat itse kokevat haasteet näissä suhteissa ja miten opettajia voitaisiin tukea, etteivät he jäisi ristiriitojensa kanssa yksin. Siksi opettajille järjestettiin mahdollisuus työhön liittyvien kokemusten jakamiseen ohjatussa vertaisryhmässä. Ryhmä kokoontui yhteensä 16 kertaa puolentoista vuoden aikana ja siinä oli mukana 11 opettajaa eri koulutusasteilta ja työuran eri vaiheista. Tutkimus on osa TSR:n vuosina 2004-2005 rahoittamaa tutkimus- ja kehittämishanketta Kerronta opettajien työssä jaksamisen ja uusiutumisen tukena.

Tutkimukseni on samalla metodologinen avaus opettajan työhyvinvoinnin tutkimiseen, jota tulisi laajentaa kattamaan myös arjen kertomukset ja keskustelut. Tässä tutkimuksessa ne tehdään näkyväksi kerronnallisen lähestymistavan kautta tutkimalla opettajien ryhmässä käymää keskustelua työstään. Tutkimuksessani kerronnallisuus on sekä metodi työn haasteiden tutkimiseen että työhön liittyvien kokemuksien jäsentämistapa, jolla voidaan yhdessä löytää uusia näkökulmia ja toimintatapoja. Näin voidaan saada yksityiskohtaista tietoa yksilön ja ryhmän prosesseista sekä vertaisryhmän mahdollisuuksista työssä jaksamisen tukena. Väitöskirjaprojektin tulokset ovat käytettävissä kokonaisuudessaan vuonna 2014.

Hankkeen vastuuhenkilö

Saara-Leena Kaunisto

Tiedote

Ristiriitaiset kohtaamiset kuormittavat opettajaa

Ristiriitaiset suhteet oppilaiden vanhempiin ja kollegoihin vievät opettajien voimia ja voivat heikentää merkittävästi työssä jaksamista. Vertaisryhmät avaavat mahdollisuuksia puhua opettajan työn ihmissuhdehaasteista, joista normaalisti koulun arjessa on totuttu vaikenemaan.

Opettajien työn ihmissuhdehaasteita ja vertaisryhmän mahdollisuuksia tutki väitöskirjassaan kasvatustieteen maisteri Saara-Leena Kaunisto. Väitöskirjan otsikko on Täällä sai puhua sen, mitä kenties muualla ei – Opettajien vertaisryhmä kerronnallisena ympäristönä. Se tarkastettiin Oulun yliopistossa 7. marraskuuta 2014.

Työsuojelurahasto tuki väitöskirjatyötä stipendillä.

Lapsen parhaasta eri käsitykset

Opettajan työpäivä on täynnä erilaisia kohtaamisia. Moninaiset kohtaamiset voivat olla palkitsevia mutta myös ristiriitaisia ja kuluttavia.

Tutkimuksessa vahvistui kuva siitä, että opettajien suhteet toisiin aikuisiin, oppilaiden vanhempiin ja joskus myös kollegoihin ovat merkittäviä työn haasteita.

Ihmissuhteisiin liittyvät kerrotut haasteet ovat odottamattomia tilanteita, joissa opettajat jäävät yksin ajatuksineen ja kokemuksineen.

Opettajat turhautuvat erityisesti silloin, kun opettajan ja vanhempien käsitys lapsen parhaasta on ristiriidassa.

Vaikka opettajat olisivat hyvin sitoutuneita ja motivoituneita työhönsä, kuluttavat tai kesken jääneet prosessit oppilaiden vanhempien tai kollegoiden kanssa vievät voimia ja voivat vaikuttaa merkittävästi työssä uupumiseen.

Reflektiivisesti – ei jäädä vellomaan pahaan oloon

Koulun kiireisessä arjessa opettajilla ei ole mahdollisuuksia purkaa työnsä kuormitusta vaan he jäävät yksin ajatuksineen. Kauniston tutkimuksessa ratkaisua ongelmaan haettiin vertaisryhmän mahdollisuuksista.

Tutkimusta varten perustettiin 11 opettajan vertaisryhmä, joka kokoontui 16 kertaa puolentoista vuoden aikana.

Vertaisryhmä näyttäytyi paikkana puhua niistä työn ihmissuhdehaasteista, joista yleensä vaietaan. Ryhmässä opettajat pohtivat omaa jaksamistaan, vaikutusmahdollisuuksiaan ja omia rajojaan. Kertomisen avulla purettiin pahaa oloa, etsittiin ratkaisuja ja sopivaa etäisyyttä työn ihmissuhteissa sekä suuntauduttiin tulevaan.

Ryhmässä kertomisesta ei kuitenkaan automaattisesti tule rakentavaa, eikä se aina edistä työssä uusiutumista ja muutosta. Ammattitaitoinen ohjaus ja ryhmäläisten oma motivaatio ovat tärkeitä, jotta ei jäädä vain vellomaan pahassa olossa.

Uusiutuminen edellyttää myös reflektiivistä otetta: kertomisen tavoitteena on uusien näkökulmien luominen ja eteenpäin pääseminen.

Opettajan työ on neuvottelua omista rajoista ja vaikutusmahdollisuuksista mutta myös tyytymistä siihen, että kaikkeen ei voi vaikuttaa.

Oman persoonan kautta

Kaunisto nostaa tutkimuksensa perusteella esiin uusia näkökulmia opettajien perus- ja täydennyskoulutuksen kehittämiseen ja vertaisryhmämentorointiin.

Opettaja työskentelee vahvasti oman persoonansa kautta. Siksi oman elämäntarinan äärelle pysähtyminen pitäisi tehdä tietoisemmaksi ja näkyvämmäksi osaksi opettajaksi kasvamista.

Kauniston mukaan ei riitä, että opettajankoulutuksessa keskitytään vain opettajien ammatilliseen reflektioon: opettajien omaan itseensä ja elämäänsä liittyvä reflektio on olennaista työssä jaksamiseksi.

Oman kokemushistorian tutkiminen auttaa opettajia kohtaamaan työssään erilaisia vanhempia, kollegoita ja lapsia, sillä jokainen on suhteessa toisiin aina oman itsensä kautta. 

Toimittaja
Leena Huovila

Aineisto

Saara-Leena Kaunisto: ”Täällä sai puhua sen, mitä kenties muualla ei.” Opettajien vertaisryhmä kerronnallisena ympäristönä. Acta Universitatis Ouluensis E Scientiae Rerum Socialium 146. Oulun yliopisto, Oulu 2014. ISBN 978-952-62-0615-8 (Paperback) ISBN 978-952-62-0616-5 (Pdf) ISSN 0355-323X (Printed) ISSN 1796-2242 (online) http://urn.fi/urn:isbn:9789526206165 Avaa