Iho, uusi altistumisreitti isosyanaattiastman synnyssä

Hanketiedot

Hankenumero
110160

Hakija
Työterveyslaitos

Toteuttaja
Työterveyslaitos, Työympäristön kehittäminen -osaamiskeskus

Lisätietoja
Maj-Len Henriks-Eckerman
maj-len.henriks-eckerman@ttl.fi

Toteutusaika
1.9.2010 - 1.9.2012

Työsuojelurahaston päätös
10.8.2010
90 000 euroa

Kokonaiskustannukset
219 289 euroa

Tulokset valmistuneet
1.9.2012

Tiivistelmä

Työhygieenisistä tutkimuksista huolimatta isosyanaattien haittavaikutuksia suomalaisessa työelämässä ei olla kyetty poistamaan. Syyksi epäillään lähestymistapaa, jossa vain hengitystiealtistumisen on uskottu aiheuttavan työntekijälle astmaa. Uusissa eläinkokeissa on saatu todisteita siitä, että myös ihoaltistuminen voi aiheuttaa astman kaltaisia oireita.

Hankkeen tavoitteina on löytää tehokkaat suojautumiskeinot, hyvät työtavat ja tekniset torjuntaratkaisut, joilla voidaan vähentää ihon kautta tapahtuvaa altistumista difenyylimetaani-di-isosyanaateille (MDI), ja samalla vähentää riskiä sairastua isosyanaattiastmaan.

Kartoitamme rakennusalalla ja veneteollisuudessa käytetyt työmenetelmät sekä käytössä olevat suojaimet ja niiden kunnon. Mittaamme ihon MDI-altistumiseen liittyvät pitoisuudet iholta, ilmasta ja virtsasta. Testaamme suojakäsineiden ja suojapukujen läpäisevyyttä sekä hengityksensuojainten tehokkuutta. Testaamme hyväksi todetut suojautumiskeinot ja työtavat interventiotutkimuksin ja monistamme ne tutkittavien alojen käyttöön kouluttamalla työpaikkoja toimimaan oikein.

Arvioimme tutkimustulosten merkityksen MDI-isosyanaattiastman syntyyn.

Hankkeen vastuuhenkilö

Maj-Len Henriks-Eckerman

Tiedote

Uusia mahdollisia suojakäsinevaihtoehtoja MDI-uretaanityöhön

1.9.2012

Ihon tehokas suojaaminen on välttämätöntä, jos halutaan vähentää allergisen kosketusihottuman ja astman riskiä MDI-uretaanityössä. Tarjolla on kuitenkin ollut vain muutama turvallinen mutta kallis ja materiaaliltaan jäykkä vaihtoehto suojakäsineeksi. Työpaikoilla on kartettu niiden käyttöä.

Työterveyslaitos tutki ja kehitti tehokkaita suojautumiskeinoja, hyviä työtapoja ja teknisiä torjuntaratkaisuja, joiden avulla voidaan vähentää altistumista ihon kautta MDI-isosyanaateille ja samalla vähentää astmariskiä ja muita terveyshaittoja.

Tutkimuksessa kehitettyjen testimenetelmien avulla saadaan uutta tietoa siitä, mitä suojainta voidaan työssä turvallisesti käyttää ja kuinka kauan tietyssä työtehtävässä. Tulosten perusteella erilaisten käsineiden valintamahdollisuudet näyttävät moninaisilta verrattuna aikaisemman tiedon perusteella tarjolla olleisiin 2–3 vaihtoehtoon.

Työsuojelurahasto tuki tutkimus- ja kehityshanketta. Myös kansanvälinen isosyanaatti-instituutti International Isocyanates Institute rahoitti hanketta.

Tutkimukseen osallistui 12 yritystä rakennusalalta ja veneteollisuudesta sekä suojaimia lahjoittaneita yrityksiä.

Keskimäärin kuusi ammattitautitapausta vuodessa

Kaikista kaupallisesti myytävistä isosyanaateista metyleenidifenyylidi-isosyanaattia (MDI) käytetään määrällisesti eniten Suomessa. Vuonna 2010 maahan tuotiin 1 200 tonnia aromaattisia di-isosyanaatteja, joista suurin osa oli oligomeerimuodossa olevaa MDI:ta (PMDI).

PMDI:ta käytetään hyvien teknisten ominaisuuksien takia raaka-aineena rakennusalalla, kuljetusalalla, teollisuudessa, lääkintäalalla, veneteollisuudessa, autokorjaamoissa ja lähinnä liimauksessa, pinnoituksessa ja vaahdotuksessa.

Altistuminen MDI:lle voi aiheuttaa yliherkkyyssairauksia, kuten astmaa ja allergista kosketusihottumaa. MDI:n aiheuttamia työperäisiä astmoja ja ihottumia todetaan Suomessa edelleen molempia keskimäärin kolme tapausta vuodessa. Todellinen määrä voi olla suurempi alidiagnosoinnin takia.

Ihottuma- ja varsinkin astmadiagnoosin saaminen pienissä yrityksissä tarkoittaa käytännössä sitä, että työntekijän on vaihdettava ammattia. Vaikka vakuutusyhtiöt korvaavat ammattitautitapauksista aiheutuvia kustannuksia, niistä seuraa silti kustannuksia sekä työnantajalle, työntekijälle että yhteiskunnalle.

Painopiste suojauksen tehokkuuteen

Tietoisuuden siitä, että altistuminen isosyanaateille voi aiheuttaa vakavia hengitystiesairauksia, pitäisi olla nykyisin riittävällä tasolla. Silti kymmenen viime vuoden aikana on todettu kolme MDI:n aiheuttamaa ammattiastmatapausta vuodessa.

Yksi syy on voinut olla lähestymistapa, jossa vain hengitystiealtistumisen on uskottu aiheuttavan työntekijöille astmaa. Sen takia tämän hankkeen nimi oli suunnittelu- ja toteuttamisvaiheessa Iho, uusi altistumisreitti isosyanaattiastman synnyssä.

Toteuttamisvaiheessa selvisi, että ihoaltistuminen oli vähäistä mittaustulosten mukaan, eikä MDI:n imeytymistä iholta elimistöön voitu kunnolla osoittaa biomonitoroinnin avulla, joten ei ollut tarvetta noudattaa alkuperäistä suunnitelmaa ja tehdä interventiotutkimusta.

Sen takia tutkimuksen painopiste siirrettiin Työsuojelurahaston rahoituspäätöksen mukaisesti suojakäsineiden ja suojavaatteiden suojaustehokkuuden tutkimiseen ja arviointiin tarkoituksena löytää kustannustehokkaita ihon suojautumisratkaisuja yhdistettyinä turvallisiin työtapoihin.

Hankkeen uudeksi otsikoksi tuli Ihonsuojauksen ja turvallisten työtapojen merkitys MDI-uretaanityössä, joka paremmin kuvaa toteutunutta hanketta.

Kaksi toisiaan täydentävää testimenetelmää

Ihon tehokas suojaaminen on välttämätöntä, jos halutaan vähentää allergisen kosketusihottuman riskiä. On yleistä, että ohjeissa ehdotetaan suojakäsineiden materiaaleiksi jäykkiä ja melko kalliita materiaaleja, joiden käyttöä työpaikoilla kartetaan.

Suojainten standardoidut testimenetelmät soveltuvat huonosti osoittamaan herkistävien ja muiden erityistä vaaraa aiheuttavien aineiden kemikaaliläpäisevyyttä. Tässä tutkimuksessa selvitettiin mahdollisuus ja tarve mitata MDI:n läpäisyä huomattavasti standardien mukaisia testimenetelmiä pienemmissä pitoisuuksissa.

Yleisesti käytössä olevia suojainmateriaaleja, erityisesti käsinemateriaaleja, testattiin kahdella eri läpäisytestimenetelmällä.

Permeaatiotesti (läpäisevyys) viritettiin todentamaan hyvin pientä MDI:n läpäisyä. Penetraatiotesti (läpitunkeutuvuus) ei ollut mukana alkuperäisessä suunnitelmassa, joten se kehitettiin ja toimivuutta MDI:lle testattiin kansainvälisen isosyanaatti-instituutin rahallisella tuella.

Tutkimuksessa arvioitiin 27 työtilannetta huomioiden työntekijä, työkohde, työmenetelmä, työskentelytapa, suojaimet, työvaatteet ja altistuminen. Aikaansaatuja suosituksia voidaan soveltaa hyvin monenlaisissa MDI-uretaanityökohteissa.

Tutkimuksen tuloksena saatiin kaksi toimivaa toisiaan täydentävää läpäisytestimenetelmää, joilla voidaan selvittää tavallisten työkäsineiden ja suojavaatteiden läpäisyaikoja, eri muodossa olevalle MDI-raaka-aineelle, myös kovettumassa olevalle seokselle.

Näillä menetelmillä saadaan uutta tietoa siitä, mitä suojainta voidaan työssä turvallisesti käyttää ja kuinka kauan tietyssä työtehtävässä.

Erilaisten käsineiden valintamahdollisuudet näyttävät moninaisilta verrattuna aikaisempaan tietoon, jonka mukaan oli tarjolla vain 2–3 turvallista ja kallista vaihtoehtoa.

Suojaaminen voi parantua, kun tieto kehitettyjen testimenetelmien soveltuvuudesta testata hyvin erilaisten materiaalien pientä MDI-läpäisyä leviää ja työpaikat alkavat vaatia suojain- ja työtehtäväkohtaisia suosituksia suojainmyyjiltä.

Vaikuttamista ISO-standardointiin

Tutkimuksella pyritään vaikuttamaan henkilönsuojainten kansainväliseen standardointityöhön, jotta suojavaate- ja käsinestandardeja muutettaisiin huomioimaan erikseen hyvin pieninä pitoisuuksina haitalliset aineet ja aineet, jotka kovettuvat kiinteiksi aineiksi testien aikana.

Kemikaalinsuojavaatteiden kemikaaliläpäisevyyden uusittavana olevasta kansainvälisestä testausstandardista ISO 6529 Työterveyslaitos antoi Standardisoimisyhdistys Tevasta ry:lle lausunnon, jonka mukaan testikemikaalin mittaaminen keräysaineesta kahdeksan testitunnin päätyttyä ei ole riittävää osoittamaan, että kemikaali ei läpäisisi suojainmateriaalia mainitussa ajassa.

Lausunto perustui tutkimushavaintoihin, joissa suojainmateriaalia läpäisevä MDI-kovetin kovetti materiaalin kesken testin MDI:tä läpäisemättömäksi. Tevasta ry lähetti lausunnon ISO-standardointijärjestölle Suomen kannanottona.

Suosituksia työpaikoille
 – Kemikaalinsuojakäsineitä on käytettävä aina, kun on mahdollista saada käsien iholle MDI:ta.
­

Myös kovettumassa oleva polyuretaani voi altistaa ihoa MDI:lle.

Työvaate ei suojaa riittävästi MDI-kovetin- tai sekoitetun uretaanimassan roiskeilta.
­

Hihansuojia ja muoviesiliinoja ja tarvittaessa kemikaalinsuojahaalareita tulee käyttää MDI:lta suojaamaan.

Kemikaalionnettomuustilanteisiin on varauduttava muun muassa kemikaalinsuojakäsinein.

Tutkijat määrittelivät MDI:tä varten uuden suojainmateriaalien läpäisyrajan, jota tulisi käyttää suojakäsineiden valintakriteerinä. Tutkimuksessa testattiin tavallisimmat, edulliset käsinemateriaalityypit esimerkeiksi valintoja varten. Testattuja materiaaleja voi käyttää enintään mitatun läpäisyajan verran työssä.

Tahriintuneista käsineistä tai työvälineistä ei saa ottaa kiinni paljain käsin, eikä niitä saa säilyttää taskussa.

Kun polyuretaani sekoitetaan käsissä pidettävällä koneella, roiskevaaraa vähentää astian täyttäminen enintään puoleen väliin ja astialle tehty teline.
­

Sekoitetun uretaanimassan ammentaminen ja levittäminen kädellä pinnalle voi olla turvallista, kun riittävän suojaavaa käsinettä käytetään vain hyvin lyhyen ajan.
­

Valmiiksi pulloihin annosteltujen polyuretaanikemikaalien käyttäminen on turvallisempaa kuin kemikaalien punnitseminen. Pullojen suuaukkojen uudelleen suunnittelua tulisi tiedustella valmistajilta: suuaukkojen meneminen sisäkkäin vähentäisi altistumisriskiä.

Kun polyuretaanimassaa käytetään paljon, tulisi suosia automaattiannostelijoita hanojen ja punnituksen asemasta.

Työvaatteiden pesu- tai vaihtoväliksi tutkijat ehdottavat viikkoa. Työvaatteita ei pidä pesettää työntekijöiden kotona.
 
 
 

Toimittaja
Leena Huovila

Aineisto

Maj-Len Henriks-Eckerman, Erja Mäkelä, Katriina Puttonen, Juha Laitinen, Aki Vuokko, Katri Suuronen, Tarmo Mannelin, Tapani Tuomi, Riitta Sauni. 2012. Ihonsuojauksen ja turvallisten työtapojen merkitys MDI-uretaanityössä. Loppuraportti. Työterveyslaitos, Helsinki. ISBN 978-952-261-269-4 (nid.) ISBN 978-952-261-270-0 (PDF) Avaa