Inhimillinen resurssi – Persoonan, tunteiden ja subjektiviteetin nousu johtamisen kohteiksi ja tuottavuuden välineiksi Suomessa 1949-2009 -väitöskirjatyö

Tiivistelmä

Väitöskirjassani tarkastelen persoonan ja tunteiden nousua johtamisen kohteiksi sekä työnteon välineiksi Suomessa vuosina 1949 – 2009.

Tutkimuksen lähtökohtana on toisen maailmansodan jälkeinen siirtymä teknisistä taitovaatimuksista ja perinteisistä hierarkia- sekä käskyrakenteista kohti psykologisoituvia taitovaatimuksia ja ihmissuhdekeskeisiä johtamisihanteita. Tavoitteenani on tunnistaa niitä historiallisia ja rakenteellisia tekijöitä, jotka ovat olleet merkittävällä tavalla vaikuttamassa työ- ja työntekijädiskurssien murrokseen.

Keskityn tutkimuksessa työn sisältöön, johtamiseen, organisaatiorakenteisiin ja työyhteisön sosiaalisiin suhteisiin liittyviin kysymyksiin. Tutkimus tarjoaa tietoa psykososiaalisen työympäristön keskeisistä rakenteista ja ongelmakohdista käytettäväksi työympäristötutkimuksessa sekä johtamisen ja organisaatioiden kehittämisessä

Teen artikkelimuotoista väitöskirjaani Suomen ja Pohjoismaiden historian oppiaineeseen. Aineistonani käytän organisaatioiden arkistomateriaalia, kuvamateriaalia, ammatti- ja asiantuntijalehtijulkaisuja, sanomalehtiaineistoa sekä työntekijöiden muistelmia. Yhdistän tutkimuksessa sisällönanalyysin, narratiivisen analyysin, visuaalisen sosiologian sekä organisaatiotutkimuksen menetelmiä.

Tutkimusartikkelit julkaistaan vuosina 2013–2015 ja jätän väitöskirjani esitarkastettavaksi syksyllä 2015.

Hankkeen vastuuhenkilö

Pekka Varje

Tiedote

Psykososiaalinen työpuhe nousi ristiriidoista

Väitöskirjaa tekevä
Pekka Varje havainnoi, että työpaikan
psykososiaalinen ympäristö nousi tarkasteluihin 1970- ja
1980-lukujen vaihteessa, jolloin taloudellinen ympäristö kiristyi.
Hän päättelee, että keskustelu työntekijän sosiaalisesta ja
mielellisestä haavoittuvuudesta paljolti kumpuaa keskiluokkaisten
ihanteiden ja kilpailutalouden ristiriidoista.

 

Uutta terveyskeskustelua hallitsi keskiluokkainen ihanne työpaikan
toimijoiden sopusoinnusta: Hyvinvointi kumpuaa yhteistyöstä ja
samastumisesta organisaation virallisiin tavoitteisiin. Perinteinen
työväenluokan kunniaa ja autonomiaa puolustava vastarintakulttuuri
näyttäytyy häiriönä.

 

Silti samaan aikaan työterveyskeskustelijat huolestuivat, että
taloudellinen kilpailu ja uusliberaali markkinaideologia rikkovat
keskiluokkaisia ihanteita.

Näihin tuloksiin Varje päätyi, kun tutki työpaikan sosiaalisia
suhteita työterveyskeskusteluissa. Hän luki 125 Helsingin Sanomien
ja Me Naisten artikkelia työterveydestä tai työterveysriskeistä
1961–2008.

 

Varje sai vuodeksi 2014 Työsuojelurahaston stipendin, jonka turvin
hän kirjoitti väitöskirjansa kaksi tutkimusartikkelia. Varje arvioi
Suomen ja Pohjoismaiden historian tutkimuksensa valmistuvan 2016.

Luokkapohjainen tunnekoodisto

Toisessa artikkelissa Varje käsittelee työntekijöiden kokemuksia
työpaikan tunnesäännöistä 1940–1980. Aineistona on 90
Työväenarkiston elämäkertaa teollisuudesta, pankkialalta ja
konttorityöstä. Varje tarkasteli työpaikkojen tunnekoodiston
määräytymistä.

Tuloksissa korostuu työntekijän sosiaalinen asema
organisaatiossa ja työn luonne. Sosiaalisen portaikon alapäässä
työntekijä koki asemansa epävarmaksi, johdon mielivaltaiseksi ja
palkintojen jakautumisen epäreiluksi. Tällöin työntekijän
selviytymisstrategia perustuu etenkin kulttuurisen pääoman
puolustamiseen. Tämä sisältää tekniset ja tiedolliset taidot sekä
fyysisen voiman. Vastarintakulttuuri suojelee häntä.

Tätä vastoin ylempänä sosiaalisessa portaikossa työssä
korostuvat laadullinen erottautuminen ja mielikuvien luominen.
Oikeanlaisesta sosiaalisten suhteiden ylläpidosta ja tunteiden
esittämisestä tulee keskeinen työn sisältö ja onnistumisen
mittari.

Emotionaalinen organisaatio siis korostaa sosiaalisen pääoman
vaihtoarvoa ja työtä sosiaalisen nousun välineenä.

Toimittaja
Hannu Kaskinen

Aineisto

Pekka Varje. Cracks in the mirror. r. Helsingin yliopisto. Unigrafia 2018. ISBN 978-951-51-4734-9 (paperback) ISBN 978-951-51-4735-6 (e-book) Avaa