Innovaatio- ja muutosprosessien paradoksaaliset jännitteet

Tiivistelmä

Tutkimus kohdistuu organisaatiomuutokseen ja innovaatiotoimintaan liittyviin pysyviin jännitteisiin eli niin kutsuttuihin organisaation paradokseihin. Paradoksinäkökulman hyödyntäminen erityisesti empiirisessä tutkimuksessa on toistaiseksi ollut melko vähäistä. Tutkimus tarjoaa näin ollen uuden ja relevantin lähestymistavan muutoksessa ja innovaatiotoiminnassa tyypillisten jännitteiden ja erityisesti niiden taustalla olevien vakiintuneiden toiminta- ja ajattelutapojen tarkasteluun. Tutkimus keskittyy siihen kuinka paradokseja ylläpidetään arkipäivän käytännöissä ja vuorovaikutuksessa ja miten niihin reagoiminen vaikuttaa muutoksen ja innovaatiotoiminnan edistämiseen.

Laadullisen tutkimuksen empiirinen aineisto on kerätty viidestä suuresta suomalaisesta teollisuus- ja palveluyrityksestä. Aineisto sisältää sekä haastatteluja että nauhoitettuja kokouksia. Tutkimus on keskittynyt innovaatioprosesseihin ja muutoshankkeisiin liittyviin rakenteisiin ja käytäntöihin ja tarkastellut määrättyjä kehityshankkeita ja niiden edistämiseen vaikuttaneita tekijöitä eri toimijaryhmien näkökulmasta. Tutkimus tuottaa tietoa siitä miten muutosta ja innovaatiotoimintaa jarruttavia vastakkainasetteluja voitaisiin purkaa ja sitä kautta parantaa organisaation toimijoiden hyvinvointia ja prosessien tehokkuutta.

Tulokset ovat käytettävissä hankeen päätyttyä.

Hankkeen vastuuhenkilö

Outi Vanharanta

Tiedote

Innovatiivisuus ei synny käskemällä

Jos organisaatiojohto haluaa organisaationsa luovaksi, johdon pitää ymmärtää, miten innovatiivisuus jäsennetään organisaatiossa ja miten työntekijät kokevat roolinsa. Omaehtoisesti syntyvän innovaatiotoiminnan tukeminen voi olla hedelmällisempää kuin innovatiivisen toiminnan määrittely. Näin päättelee Aalto-yliopiston tohtorikoulutettava Outi Vanharanta, joka tarkastelee, miten innovatiivisuus rakentuu johdon ja työntekijöiden puheissa.

Tutkimus tuottaa yhden näkökulman siihen, miksi organisaatioiden innovaatiopyrkimykset eivät saavuta toivottuja tuloksia ja nämä pyrkimykset voivat jopa lisätä kuormitusta.

Tulossa väitöskirja innovaatiopuheista

Vanharanta tutkii suuryritysten muutoshankkeita, joissa pyritään lisäämään organisaation innovatiivisuutta. Hän tekee aiheesta kriittisen organisaatiotutkimuksen väitöskirjaa.

Vanharanta selvittää organisaatioissa erilaisten puhetapojen käyttöä ja niiden tuottamia valtasuhteita. Hänen tutkimusaineistonsa koostuu 112 haastattelusta ja 49 tunnista havainnointiaineistoa.

Työsuojelurahaston stipendikaudella Vanharannan kolmas ja neljäs artikkeli hyväksyttiin julkaistavaksi vertaisarvioidussa tiedelehdessä. Lisäksi hän kirjoitti väitöskirjan yhteenvetoa. Väitöskirja tarkistettaneen tammikuussa 2019.

Innovatiivisuus voidaan nähdä haitaksi

Vanharanta osoittaa, että johdon näkemykset innovatiivisuutta tukevista tekijöistä eivät ota huomioon innovatiivisuuden monitulkintaisuutta ja tapoja, joilla työntekijät jäsentävät asemaansa innovaatiotoimintaan.

Vanharannan tutkimissa organisaatioissa työntekijät kyseenalaistivat johdon tuottaman innovatiivisen työntekijän ihanteen.

Menetelmät, joilla organisaatiojohto halusi lisätä innovatiivisuutta, saivat työntekijät kielteisiksi tavoitteelle. Työntekijät tunsivat oman identiteettinsä olevan epäsuhdassa johdon määrittelemien ihanteiden kanssa, mikä etäännytti työntekijät innovaatiopyrkimyksistä.

Vanharanta yleistää, että johdon innovaatiopuhe yksinkertaistaa liiaksi, mikä voi vaikeuttaa innovatiivisuuden ymmärtämistä osana työtehtävää.

Sama keino ei käy kaikille

Vanharannan mukaan johdon olisi hyvä tarkastella, millaisiin innovatiivisuusolettamuksiin perustuvat pyrkimykset, joilla innovatiivisuutta tuetaan. Oppikirjamaiset tai muissa organisaatioissa hyväksi havaitut menetelmät eivät aina sovellu omaan organisaatioon.

Vnhtaranta sanoo, että innovatiivisuus voidaan tulkita jopa oman työn haitaksi. Täten innovatiivisuuden lisääntymisellä ei aina kannata perustella esimerkiksi organisaatiomuutosta.

Toimittaja
Hannu Kaskinen