International Conference, Strikes and Social Conflicts in the Twentieth Century, 17.-19.3.11, Portugali
Matkastipendi
Hanketiedot
Hankenumero
111025
Hakija
Tapio Bergholm
Toteuttaja
Tapio Bergholm
Lisätietoja
Tapio Bergholm
tapio.bergholm@uef.fi
Toteutusaika
15.2.2011 - 15.4.2011
Työsuojelurahaston päätös
26.1.2011
500 euroa
Kokonaiskustannukset
1 190 euroa
Tulokset valmistuneet
15.4.2011
Tiivistelmä
Tarkoitus on tässä kansainvälisessä konferenssissa esitellä ja saada palautetta Tapio Bergholmin ja Paul Jonkerin paperiin: Farewell to Communist Hypothesis – The Diversity of Finnish Strikes 1971-1990
Suomi on ollut OECD maiden lakkotilastojen kärjessä 1970- ja 1980-luvuilla. Paperimme kritisoi aiempia kommunistien keskeistä asemaa lakoissa korostavaa näkemystä. Pohdimme paperissamme, miksi myös sairaanhoitajat, lääkärit, poliisit, valtion virkamiehet ja sosiaalityöntekijät ovat lakkoilleet.
Tavoitteena on saada paperi julkaistua kansainvälisessä aikakauskirjassa.
Hankkeen vastuuhenkilö
Tapio Bergholm
Tiedote
Suomessa lakkoiltiin, koska se kannatti
15.4.2011SAK:n erikoistutkija, työmarkkinahistorian asiantuntija
Tapio Bergholm osallistui kansainväliseen
konferenssiin, jossa esiteltiin tutkimuksia lakoista ja
yhteiskunnallisista ristiriidoista. Konferenssi järjestettiin
Portugalin pääkaupungissa Lissabonissa 16.-20. maaliskuuta 2011.
Työsuojelurahasto tuki Bergholmin osallistumista stipendillä.
Bergholm esitteli Farewell to Communist Hypothesis – The
Diversity of Finnish Strikes 1971-1990-tutkimuspaperia, jonka
mukaan lakkojen menestyksekkyys paljolti selitti Suomen
lakkoherkkyyttä. Bergholm on kirjoittanut sen
Paul Jonkerin kanssa.
Suomi oli OECD-maiden lakkotilastojen kärjessä 1970- ja
1980-luvuilla. Bergholm ja Jonker kritisoivat yleistä näkemystä,
jonka mukaan kommunistien vaikutusvalta suomalaisissa
ammattiyhdistyksissä, työpaikoilla tai yleensä yhteiskunnassa
pääosin selitti lakot.
Jopa työnantajat arvostivat lakkoaktivisteja
Bergholmin ja Jonkerin mukaan jopa niin sanotut korpilakot eli
laittomat lakot nähtiin pitkälti oikeutetuiksi Suomessa. Myös
työnantajat asennoituivat siten, että toimivan
ammattiyhdistysliikkeen kuuluukin ansaita muita ryhmiä paremmin.
Siksi ammattiyhdistykset eivät kertaakaan kärsineet täyttä tappiota
noina vuosina.
Ruotsiin verrattuna Suomen työnantajajärjestöt olivat heikkoja.
Ne eivät kyenneet rankaisemaan yrityksiä tai järjestöjä, jotka
olivat taipuneet lakkoilijoiden vaatimuksiin.
Suomi oli nopean rakennemuutoksen ja korkean inflaation
yhteiskunta, johon läpinäkyvä palkkarakenne ja vahvat ammattiliitot
loivat pysyvän jännitteen. Siksi Bergholm ja Jonker kysyvät: Miksi
kansa ja ammattiliitot eivät lakkoilleet useammin?
Tutkijat päättelevät, että Suomessa 1971-1990 lakkoliikehdintä
jäi moniin muihin maihin verrattuna maltilliseksi.
Toimittaja
Hannu Kaskinen