Kemikaalien aiheuttamat välittömät työperäiset iho- ja hengitystieallergiat

Hanketiedot

Hankenumero
110161

Hakija
Työterveyslaitos

Toteuttaja
Työterveyslaitos

Lisätietoja
Kristiina Aalto-Korte
kristiina.aalto-korte@ttl.fi

Toteutusaika
1.9.2010 - 1.12.2012

Työsuojelurahaston päätös
23.6.2010
49 000 euroa

Kokonaiskustannukset
113 035 euroa

Tulokset valmistuneet
1.12.2012

Tiivistelmä

Hankkeessa selvitetään työssä käytettävien kemikaalien aiheuttamien välittömien allergioiden diagnostiikkaa. Arvioidaan erityisesti ihopistokokeiden käyttöä kemikaaliherkistymisen tutkimisessa. Käymme läpi Työterveyslaitoksella vuosina 1991-2009 kemikaaleilla suoritetut ihopistokoesarjat ja vertaamme tuloksia mahdollisiin muihin suoritettuihin allergiatesteihin sekä tutkittavien henkilöiden kliinisiin oireisiin ja altistumistietoihin potilasasiakirjoista. Arvioimme myös ihon avotestausta kemikaalien aiheuttamien välittömien ihoreaktioiden, eli kontaktiurtikarioiden tutkimisessa.

Tutkimuksen tavoitteena on arvioida nykyistä diagnostiikkaa ja sen kehittämistarpeita ja antaa suosituksia kemikaaliallergioiden tutkimisesta. Tuloksia hyödynnetään valtakunnallisen ammattitautidiagnostiikan kehittämisessä. Tutkimuksessa arvioidaan työperäisten kemikaaliallergioiden nykyisiä tutkimuskäytäntöjä sekä niiden kehittämistarpeita. Tutkimus antaa tietoa siitä, missä ammattiryhmissä kemikaalien aiheuttamia välittömiä allergisia ammattitauteja esiintyy ja tulosten perusteella voidaan antaa suosituksia näiden ennaltaehkäisystä ja seurantatarpeesta. Hankkeen tulokset ovat käytettävissä syksyllä 2012.

Hankkeen vastuuhenkilö

Kristiina Aalto-Korte

Tiedote

Ihopistokokeen käytettävyys vaihtelee kemikaaliryhmän mukaan

1.12.2012

Työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan ihopistokokeiden
käytettävyys kemikaalien aiheuttamien välittömien allergioiden
diagnostiikassa vaihtelee huomattavasti kemikaaliryhmän mukaan.

Joissakin kemikaaliryhmissä ihopistokokeet toimivat
luotettavasti ja tukevat hyvin diagnostiikkaa. Toisissa taas
ihopistokokeet eivät anna luotettavia tuloksia, eikä niiden käyttöä
voi suositella.

Sinänsä ihopistokokeet tarjoavat – sopivissa kemikaaliryhmissä –
nopean ja tutkittavan kannalta vaivattoman ja turvallisen
tutkimusmenetelmän. Tutkimusjakson aikana ei todettu lainkaan
vakavia yleisreaktioita altistettaessa kemikaaleille
ihopistokokein.

Työterveyslaitos tutki Työsuojelurahaston tuella kemikaalien
aiheuttamien välittömien työperäisten allergisten iho- ja
hengitystiesairauksien esiintyvyyttä ja aiheuttajia Suomessa.
Lisäksi tutkijat arvioivat nykyisiä diagnostisia käytäntöjä ja
niiden kehittämistarpeita.

Tutkimuksessa arvioitiin erityisesti
ihopistokokeita (tunnetaan myös nimellä pricktesti) ja
ihon avotestin käyttöä.

Aineiston muodosti Työterveyslaitoksen Helsingin työlääketieteen
klinikan potilasaineisto yli kahdenkymmenen vuoden ajalta.

Tulosten perusteella on tehty muutoksia Työterveyslaitoksen
työlääketieteen klinikan käytäntöihin ihopistokokeiden
käyttämisessä kemikaalien aiheuttamien sairauksien
diagnostiikassa.

Lisäksi tuloksia hyödynnetään valtakunnallisen
ammattitautidiagnostiikan kehittämisessä.

Kemikaalialtistuminen yleistä

Suomalaisen työelämän nopeasta muutoksesta huolimatta työhön
liittyvä altistuminen kemikaaleille on yhä erittäin yleistä.

On arvioitu, että Suomessa yli miljoona työntekijää altistuu
työssään jossain määrin erilaisille pölyille, kaasuille tai muille
kemikaaleille. Noin 40 000 työntekijän arvioidaan altistuvan
kemikaaleille päivittäin merkittävästi.

Altistuminen on riskinä hyvin monilla aloilla ja monenlaisissa
työtehtävissä: teollisuudessa, terveydenhuollossa ja
palvelualoilla, kuten esimerkiksi siivous- ja kampaamotyössä.

Herkistymisen seurauksena altistuneelle työntekijälle voi
kehittyä ammattitautina esimerkiksi astma, nuha tai
kosketusnokkosihottuma (kontaktiurtikaria).

Missä toimii, missä ei

Ihopistokokeessa potilaan käsivarren iholle pipetoidaan tippa
allergeeniliuosta, jonka läpi pistetään neulalla niin, että ihon
pintakerros rikkoutuu.

Ihopistokokeiden käytettävyydessä todettiin odotetusti
merkittäviä eroja kemikaaliryhmien välillä.

Vahvin näyttö hyödyllisyydestä todettiin orgaanisilla
happoanhydrideilla. Tässä ryhmässä positiivisia ihopistokokeita
todettiin runsaasti, ja ihopistokoetulokset korreloivat hyvin
spesifien IgE-vasta-aineiden ja todettujen ammattitautien
kanssa.

Näyttöä ihopistokokeiden hyödyllisyydestä saatiin myös
isosyanaattien, persulfaattien ja Kloramiini T:n suhteen, joskaan
kielteinen ihopistokoetulos ei sulje pois näiden kemikaalien
aiheuttamaa ammattitautiallergiaa.

Ihopistokokeista, joista tutkimuksen ja kirjallisuuskatsauksen
mukaan ei ole osoitettavissa merkittävää hyötyä kemikaalien
aiheuttamien ammattitautien diagnostiikassa, on luovuttu
kokonaan.

Tähän ryhmään kuuluvat (met)akrylaatit, amiinikovetteet,
etanoliamiinit, metallit sekä kolofoni ja mäntyhartsi.

Kemikaalien laimennosliuokset vaikuttivat yleisesti ottaen
aiheuttavan enemmän epäspesifejä ärsytysreaktioita kuin vastaavat
HSA-konjugaatit. Harkittavaksi jää, pitäisikö HSA-konjugaattien
käyttöä ihopistokokeissa edelleen laajentaa esimerkiksi
persulfaatteihin.

Ihon avotesti vahvistaa kontaktiurtikarian

Kontaktiurtikarioiden yleisimmät aiheuttajat ovat orgaaniset
happoanhydridit ja persulfaatit.

Ihon avotesti on potilaalle helppo ja turvallinen tutkimus, joka
vahvistaa hyvin kontaktiurtikariadiagnoosin. Ihon avotestissä
urtikariaoireiden aiheuttajaksi epäiltyä ainetta laitetaan
terveelle iholle joko sellaisenaan tai laimennettuna.

Lähes kaikilla tutkittavilla, joilla ihon avotesti oli
positiivinen, oli myös todettu positiivinen isopistokoe samalla
kemikaalilla.

Mikäli kontaktiurtikarian epäily on oirekuvan perusteella vahva
ja ihopistokoe selvästi positiivinen, ihon avotestaus ei ole
välttämätön diagnoosin asettamiseksi.

Toimittaja
Leena Huovila

Aineisto

Eva Helaskoski, Hille Suojalehto, Outi Kuuliala, Maria Pesonen, Kristiina Aalto-Korte. 2013. Kemikaalien aiheuttamat välittömät työperäiset iho- ja hengitystieallergiat. Loppuraportti Työsuojelurahaston tutkimus- ja kehittämishankkeesta 110161. Työterveyslaitos. Helsinki. ISBN 978-952-261-330-1 (nid.) ISBN 978-952-261-331-8 (pdf) Avaa