Kertomuksia ammatillisesta kuntoutumisesta – Kelan ammatilliselle kurssille osallistuneiden kuntoutujien kertomuksia ammatillisesta kuntoutuksesta -lisensiaattityö

Tiivistelmä

Taustaa

Eläkeiän nostaminen ja mahdollisimman pitkään työelämässä toimiminen on yleisesti hyväksytty yhteiskunnallinen tavoite. Taustalla on kyse väestön ikääntymisestä ja sen tuomista haasteista työväestön riittävyydelle. Tavoitteisiin on pyritty mm. eläköitymisen reittejä tukkimalla ja huomioimalla työssä olevien jaksamista. Työuria pidennettäessä keskiöön nousee työvoiman osaamisen ja uudistumisen turvaaminen. Yksi uusintamisen mahdollistaja on ammatillinen kuntoutus.

Tavoitteet

Tutkimuskysymys on: Millaisia kertomuksia kuntoutujat tuottavat ammatillisesta kuntoutumisesta? Tutkimuksen tavoite on antaa ääni ammatilliselle kuntoutujalle ja tuottaa tietoa vajaakuntoisten henkilöiden työelämään palaamisesta.

Menetelmät

Aineisto koostuu kymmenestä kertomuksesta. Kertojina ovat henkilöt, jotka ovat osallistuneet Kelan pitkälle ammatilliselle kurssille vuosina 2010-2014 kuntoutuslaitos Verven Tampereen toimipisteessä. Kertomukset nauhoitetaan ja litteroidaan. Tutkimus toteutetaan narratiivisella otteella. Tämä siksi, että työurat ovat sarja erilaisia kertomuksia ja usein työuraa leimaavat sattumanvaraisuus, tuuri ja muut elämässä meneillään olevat asiat. Kertomuksien voimaannuttavia ja osallisuutta rakentavia juonia käyttäen työelämään palaaminen omista lähtökohdista voi olla mahdollista. Analyysi on narratiivien analyysia.

Tulokset

Tutkimus on sosiaalityön erikoistumiskoulutuksen lisensiaattitutkimus. Se raportoidaan monografiana. Tavoitteena on joulukuu 2014.

Hankkeen vastuuhenkilö

Kirsi Unkila

Tiedote

Kuntoutus toi ammatillista toivoa

Kuntoutuslaitoksen sosiaalityöntekijä Kirsi Unkila arvioi sosiaalityön lisensiaatintutkimuksessaan, että ammatillinen kuntoutus ja erityisesti Kelan ammatillinen kurssi toimivat. Kuntoutukseen pääsy ja tulevaisuuden toivo jo sinällään olivat kertojille tärkeitä. Kuntoutuksessa työharjoittelussa onnistuminen koettiin voimaannuttavaksi ja ammatillista identiteettiä vahvistavaksi.

Unkila haastatteli kymmentä Kelan ammatilliselle kuntoutuskurssille osallistunutta. Hän tunnisti kuntoutujien kertomuksista yhdeksän voimaantumis- ja yhden sairauskertomuksen. Voimaantumisen lisäksi kertomuksissa korostuvat, tuki ja toimijuus ammatillisessa kuntoutuksessa.

Unkila arvioi haastattelujensa perusteella, että ammatilliseen kuntoutukseen ohjaudutaan sattumanvaraisesti. Hän kuitenkin sanoo, että ei varsinaisesti tutkinut ammatillisen kuntoutuksen vaikuttavuutta. Tavoite oli antaa ääni ammatillisille kuntoutujille.

Kuntoutus liki työpaikkaa

Unkila päättelee, että ammatillinen kuntoutus pitäisi toteuttaa kuntoutujan työssäkäyntialueella. Kohteena pitäisi olla avoimet työmarkkinat, kuntoutujan yksilöllisen ammatillisen suunnitelman mukaisesti. Ympäristön mahdollisuuksia tulisi tutkia, ja pitäisi päästä yhteiskuntasopimukseen kaikkien työpanoksen tarpeellisuudesta.

Kuntoutuksen työmenetelmistä Unkila painottaa henkilökohtaisuutta, etenkin vuorovaikutusta ja kiireettömyyttä. Osaamis- ja voimavarakeskeinen työ taas edellyttää osaamisen, voimavarojen ja yleisen soveltuvuuden tutkimusta ja tulosten tulkintaa kuntoutujan kanssa. Säätelyä pitäisi vähentää.

Toimijuudessa Unkila painottaa kuntoutujan aktiivista osallistumista. Kuntoutustyöntekijöiden velvollisuus on innostua. Tämä edellyttää koulutustyöntekijältä riittävää koulutusta ja ihmissuhdetaitoja.

Unkilan lisensiaatintutkimus on tarkistettu Tampereen yliopistossa 21. huhtikuuta 2015. Unkila viimeisteli työnsä Työsuojelurahaston stipendillä.

Toimittaja
Hannu Kaskinen

Aineisto

Kirsi Unkila. 2015. Voimaantuminen ammatillisessa kuntoutuksessa: vaikeassa työmarkkina-asemassa olevien kuntoutujien kertomuksia ammatilliselta kuntoutuskurssilta. Tampereen yliopisto, helmikuu 2015. 145 sivua. http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201505251515 Avaa