Keskusteluja vuokratyöstä, vuokratyön diskursiivinen rakentuminen Suomessa 1990-2005 -väitöskirja

Tiivistelmä

Hanke on väitöskirjatutkimus vuokratyöstä Suomessa. Pyrin tunnistamaan, kuvailemaan ja kriittisesti tarkastelemaan eri tekstiaineistojen valossa vuokratyön tulemista, tapahtumista ja normalisoitumista osaksi suomalaisia työmarkkinoita 1990-luvun laman jälkeen. Erityisesti tarkastelen vuokratyön yhteydessä esiintyviä toimijoita, näiden toimijoiden vuokratyölle antamia merkityksenantoja, käyttämiä käsitteitä ja perusteluja, eli sitä, miten vuokratyötä on pyritty rakentamaan ja legitimoimaan juuri tietynlaisina työmarkkinoina, tietynlaisine toimijoineen. Jäljitän yhteiskunnallista ja historiallista toimintaa, sekä selvitän merkityskamppailuja, joiden tuloksena epävarmuus ja vuokratyö ovat rakentuneet normaaliksi osaksi suomalaisia työmarkkinoita.

Tutkimuskysymykseni liittyvät sekä tiedon tuottamiseen sosiaalisesta ja yhteiskunnallisesta ilmiöstä nimeltä vuokratyömarkkinat että siihen kenet, miten ja millaisiksi tämä tieto 2000-luvun työmarkkinoilla rakentaa ja kuvaa. Tarkastelen vuokratyötä erityisesti työmarkkinoiden hallintana ja säätelynä. Käytän aineistona Eduskunnan keskusteluja, Helsingin Sanomien uutisointia, asiantuntijahaastatteluita sekä vuokratyöyritysten internetsivuja. Aineiston tulkinnassa sovelletaan kriittistä diskurssianalyysia.
Tulokset ovat käytettävissä vuonna 2012.

Hankkeen vastuuhenkilö

Liisa Lähteenmäki

Tiedote

Vuokratyölle ”kukaan ei voi mitään”

Vuokratyössä ei ole kyse vain työntekijöiden yksilöllisistä tai
yksittäisistä kokemuksista, vaan ennen muuta vuokratyö on
yhteiskunnallisen merkityskampailun tulos, jossa vuokratyö
työttömyyden vaihtoehtona on luonnollistettu osaksi yleisempää
työmarkkinakehitystä, jolle ”kukaan ei voi mitään”.

 

Vuokratyöstä muodostui legitiimi tapa työllistää Suomessa
1990-luvulla, koska vuokratyö käsitteellistettiin sekä
lainsäädännön että median diskursseissa ennen kaikkea ratkaisuksi
työttömyyteen.

 

Toisaalta vuokratyö käsitteellistettiin vain marginaalisina
pidettyjen työntekijäryhmien – naisten ja opiskelijoiden –
rooliksi, jolloin se ei liittynyt miesvaltaisten työpaikkojen
arkeen.

 

Vuokratyön muokkautumista hyväksytyksi työllistämistavaksi on
tutkinut VTM
Liisa Lähteenmäki sosiologian väitöskirjassaan.
Työ tarkistettiin Turun yliopistossa 1. helmikuuta 2013.

 

Työsuojelurahasto tuki väitöskirjan valmistumista stipendillä.

 

Yhteiskunnallista valtakamppailua

 

Suomen lainsäädäntö ja työmarkkinajärjestöt määrittelivät
1990-luvun alussa, että vuokratyötä tuli käyttää vain tilapäiseen
työvoimatarpeeseen, esimerkiksi sijaisuuksiin ja ruuhkahuippuihin.

 

Joillakin aloilla vuokratyö oli yksiselitteisesti kiellettyä.
Vaikka vuokratyösuhteet saivat jo 1980-luvulla niin Suomessa kuin
kansainvälisestikin maineen työsuhdekeinotteluna, alkoi vuokratyön
määrä Suomessa kasvaa 1990-luvun puolivälissä ja erityisesti
tultaessa 2000-luvulle.

 

Vuokratyötä on tutkittu Suomessa verrattain vähän. Aiemmat
tutkimukset ovat myös keskittyneet lähinnä työntekijöiden
kokemuksiin sekä vuokratyön työehtoihin.

 

Vuokratyö ymmärretäänkin edelleen lähinnä työntekijän
subjektiivisena kokemuksena. Vuokratyössä on kuitenkin kysymys
paitsi kokemuksista, myös yhteiskunnallisesta valtakamppailusta,
jossa diskursiivisin keinoin pyritään vaikuttamaan ilmiöön nimeltä
vuokratyö, laajemmin ilmiöön nimeltä työmarkkinat, sekä toisaalta
kansalaisten käsityksiin työelämän ”normaalista”.

 

Lähteenmäen tutkimus laajentaa ymmärrystä vuokratyöstä
tarkastelemalla ilmiötä lainsäädännön, uutisoinnin ja markkinoinnin
rakentamien julkisten käsitysten ja merkityksenantojen kautta.

 

Ketkä saavat toimia ja tulevat palkituiksi?

 

Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä Lähteenmäki käyttää
hallinnan ja työprosessin säätelyn teoriaperinteitä. Se, miten
työmarkkinoiden muutosta ja uusia työsuhdemuotoja politiikassa,
mediassa, lainsäädännössä tai työpaikan kahvipöytäkeskusteluissa
perustellaan ja tehdään ymmärrettäväksi, on samalla työelämään
kiinnitettävien arvojen, merkitysten ja toimijuuksien luomista,
rajaamista ja kuvailua.

 

Työelämäpuheessa ei siis ole kyse vain talouden lainalaisuuksista,
kansantalouden toimivuudesta tai yritysten kilpailukyvystä, vaan
myös ja erityisesti niiden toimijoiden luomisesta,
määrittelemisestä ja legitimoimisesta, jotka työelämän kentällä
saavat toimia ja tulevat palkituiksi.

 

Säätelyn ja hallinnan näkökulmasta on relevanttia tarkastella
millaisilla käsitteillä ja merkityksillä vuokratyötä ilmiönä
rakennetaan.

 

Tutkimuskysymyksinään Lähteenmäki esittää:

 

1) Miten ja millä perusteilla vuokratyöstä rakennettiin Suomessa
legitiimi tapa työllistää ja työllistyä?

2) Millaisia työntekijäideaaleja vuokratyöhön liittyvissä
keskusteluissa rakennetaan?

 

Tutkimusaineistona hän tarkastelee lainsäädäntöön liittyviä
dokumentteja, Helsingin Sanomien uutisointia, vuokratyöyritysten
markkinointimateriaaleja sekä vuokratyöyritysten edustajien
haastatteluita.

 

Analyysimenetelmänä on kriittinen diskurssianalyysi. Tämä menetelmä
mahdollistaa puheen ja dokumenttien tarkastelun sosiaalisena
toimintana, jolla eri toimijat pyrkivät osallistumaan
yhteiskunnassa hyväksyttyjen ja tunnustettujen käsitysten ja
toimintavaihtoehtojen rakentamis-, tulkinta- ja
määrittelyprosesseihin.

 

Oman elämänsä toimitusjohtaja

 

2000-luvulla vuokratyö jatkoi voittokulkuaan ja rakentui pysyväksi
ilmiöksi, koska työlainsäädännön uudistus institutionalisoi
vuokratyön työehtosopimusmenettelyyn, jolloin sen ”s
alonkikelpoisuus” ja normaalius vahvistettiin.

 

Vaikka työehtosopimusasia oli ratkaisuna merkittävä, nousi
vuokratyön osalta itse työehtosopimus tärkeämmäksi kuin sen
sisältö. Työehtosopimuksilla ei kuitenkaan pystytty vaikuttamaan
esimerkiksi vuokratyöntekijän olemattomaan työsuhdeturvaan.

 

Työnantajapuhe rakensi vuokratyön 2000-luvulla ennen kaikkea
työmarkkinavaihtoehdoksi, vapautta ja monipuolisia työkokemuksia
tarjoavaksi työmarkkinoiden katalysaattoriksi. Vuokratyö on tässä
merkitysavaruudessa vain yksi tapa työllistyä ja löytää oma tiensä
työmarkkinoille, ei suinkaan työnantajien sanelema pakko.

 

Työntekijöihin kohdistuva hallintapuhe niin mediassa kuin
työnantajien markkinoinnissa ja haastatteluissakin pyrkii
puolestaan rakentamaan ideaalityöntekijäkuvaksi yrittäjämäisen oman
elämänsä toimitusjohtajan.

 

Työnantajien diskursseissa kaikuvatkin työntekijään kohdistuva
vaatimus itse itsensä ohjaamisesta sekä työntekijäidentiteetin
muotoilemisesta joustavuutta, sopeutuvuutta, vaihtelua ja jatkuvaa
muutosta vähintäänkin sietäväksi, mutta mieluiten näitä
ominaisuuksia jopa aktiivisesti hakevaksi ja arvostavaksi.

 

Työmarkkinoiden toimijana on nimenomaisesti yksilö, jonka
mahdollisuudet menestyä ovat vain ja ainoastaan hänen omissa
käsissään.

 

Vuokratyössä ei Lähteenmäen mukaan ole kyse vain työntekijöiden
yksilöllisistä tai yksittäisistä kokemuksista.

 

Vuokratyö on ennen muuta yhteiskunnallisen merkityskamppailun
tulos, jossa käyttövoimana ovat toimineet hallinnalliset,
työntekijän vastuullistamiseen pyrkivät käsitteellistykset
työllisyydestä, yksilön valinnasta ja koko yhteiskunnan edusta.

 

Hallinnan ja säätelyn näkökulmasta katsottuna vuokratyö merkitsee
myös säätelyn siirtymää työmarkkinoiden kollektiivisesta ja
työntekijän suojeluun tähtäävästä säätelystä kohti työnantajien
määrittelemää moraalisäätelyä ja hallintaa, joka kohdistuu
työntekijän persoonaan ja käyttäytymiseen.

Toimittaja
Leena Huovila

Aineisto

Lähteenmäki Liisa. 2013. Keskusteluja vuokratyöstä. Vuokratyön diskursiivinen rakentuminen Suomessa. Turun yliopiston julkaisuja sarja C-356. Turun yliopisto. Turku 2013. ISBN 978-951-29-5246-5 (Painettu/Print) ISBN 978-951-29-5247-2 (Sähköinen/Pdf) ISSN 0082-6995 http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-5247-2 Avaa

Turun yliopiston väitöstiedote. http://domino.utu.fi/tiedotus/tiedotukset.nsf/61345dc704eae28ac22568bd00428706/901251c1554b17cbc2257afd004b96ae?OpenDocument

Väitöskirjan myynti: Turun yliopiston verkkokauppa UTUshop. https://utushop.utu.fi/c/2-annales-universitatis-turkuensis/