Kestävää työhyvinvointia Ergonetti-opinnoista -väitöskirjatyö

Tiivistelmä

Väitöskirjatutkimuksen tavoitteena on tunnistaa ja tuottaa uutta tietoa kestävästä kehityksestä työhyvinvointia edistävässä toiminnassa ja Ergonetti-opinnoissa (ergonomian perusopinnot verkossa, 25 op).

Tutkimuksen perustana ovat suomalainen tyky-, työssäoppimisen – ja kokemuksellisen oppimisen malli. Näitä malleja tarkastellaan kestävän kehityksen ja oppivan organisaation viitekehyksissä.

Tutkimus kohdistui eri toimialojen pk-yrityksiin ja yhteen suureen yritykseen, joiden henkilöstöstä osa suoritti Ergonetti-opinnot. Tutkimusmenetelmänä oli teemahaastattelut ja analyysimenetelmänä sisällönanalyysi. Haastateltavina olivat yritysten Ergonetti-opinnot suorittaneet henkilöt (n = 29) sekä heidän työtoverit (n = 43), jotka osallistuivat Ergonetti-kehittämistoimintaan. Tutkimuksessa tehtiin lisäksi systemaattinen kirjallisuuskatsaus, jonka pohjalta laadittiin malli kestävää työhyvinvointia edistävistä piirteistä. Mallin toimivuutta testattiin eri kokoisissa yrityksissä.

Tutkimustulosten mukaan Ergonetti-opinnot soveltuvat hyvin työssäkäyvälle henkilölle ja opintojen toimintamallilla voidaan helposti osoittaa työpaikan kehittämistarpeet sekä ratkaista esille nousseet ongelmat. Kestävä työhyvinvointi merkitsee jatkuvaa uuden oppimista ja osaamisen vahvistamista työpaikoilla. Kestävän kehityksen mukainen työhyvinvoinnin edistämistyön pitäisi olla työpaikan arkipäivää.

Väitöstutkimus valmistuu esitarkastukseen vuoden 2012 lopussa ja tulokset ovat käytettävissä vuonna 2013.

Hankkeen vastuuhenkilö

Marja Randelin

Tiedote

Ergonetti-opinto-ohjelma osoittautui toimivaksi

Interaktiivisia ja kokoaikaisia verkko-opintoja, kuten
Ergonettia, kannattaa kehittää. Ergonetti-opinnot näyttävät
edistävän kestävän kehityksen mukaista työhyvinvointia.

Kestävän kehityksen mukaisen työhyvinvoinnin edistämistoiminnan
pitäisi kuulua jokaisen työpaikan arkeen, ja sekä johtajien että
työntekijöiden tulisi sitoutua tähän toimintaan.

Ergonetin avulla työpaikat voivat ottaa itse vastuuta
työhyvinvoinnin kehittämisestä. Jokaiselle työpaikalle, myös
pienille, kannattaisi kouluttaa omasta ja työtovereiden
työhyvinvoinnista vastaavia työntekijöitä.

Näihin tuloksiin ja suosituksiin päätyi
Marja Randelin, joka kehitti väitöstutkimuksessaan
kestävää työhyvinvointia edistävän mallin ja tutki
Ergonetti-opintojen vaikutuksia työhyvinvoinnin edistämistyössä.
Randelinin väitöskirja tarkastettiin Itä-Suomen yliopistossa 15.
kesäkuuta 2013. Työsuojelurahasto tuki tutkimustyötä
stipendillä.

Randelin tutki Ergonetin toimivuutta organisaatiossa oppimisen
ja työhyvinvointia edistävän mallin viitekehyksissä pienissä ja
keskisuurissa yrityksissä sekä yhdessä suuressa yrityksessä.

Tutkimusmenetelmänä oli teemahaastattelu ja analyysimenetelmänä
induktiivinen sisällönanalyysi. Haastateltavina olivat yritysten
Ergonetti-opinnot suorittaneet henkilöt (n=29) sekä heidän
työtoverinsa (n=18), jotka osallistuivat
Ergonetti-kehittämistoimintaan.

Verkko-opinnot yleistyvät

Työpaikkojen kehittämistoiminta vaatii resursseja, aikaa,
tavoitteiden asettelua ja jatkuvaa yhteistoiminnallista arviointia.
Kehittämistoiminnan kustannukset maksavat kuitenkin itsensä
takaisin työntekijöiden parantuneena hyvinvointina ja elämänlaatuna
sekä työn lisääntyneenä tuottavuutena.

Oppimista organisaatiossa voi toteuttaa monella tavalla, ja
verkko-oppiminen on osoittautunut toimivaksi tukemaan työpaikalla
oppimista.

Verkko-opinnot syrjäyttävät yhä enemmän koulun penkillä
tapahtuvaa oppimista, koska ne ovat joustavia ja koska verkossa on
mahdollista opiskella myös pitkien matkojen päästä. Tämän ansiosta
verkko-opinnot saavuttavat yhä enemmän ihmisiä, ja näin edistetään
kestävän kehityksen mukaista tasa-arvoa.

Sekä työntekijät että yritykset hyötyivät

Ergonetin prosessimainen oppiminen kehittämissyklissä sekä
konkreettinen kehittämistyö osoittautuivat toimivaksi ja
hyödylliseksi yhdistelmäksi pk-yrityksissä.

Ergonetti-opiskelijat saivat uutta tietoa ja että heidän
asiantuntijuutensa sekä osaamisensa ergonomiasta lisääntyivät. Myös
yrityksen muiden työntekijöiden tieto ergonomiasta lisääntyi.

Ergonomiatiedon lisääntyminen vaikutti myönteisesti sekä
Ergonetti-opiskelijoiden että muiden työntekijöiden terveyteen, kun
yrityksen toimintatapoja kehitettiin ja muutettiin terveelliseen ja
turvalliseen suuntaan.

Yrityksen tuloksellisuus parantui, kun työoloja kehitettiin
turvallisemmiksi. Tuloksellisuuteen vaikuttivat myös
kehittämistoiminnan muuttuminen jatkuvaksi ja lisääntynyt Ergonetin
toimintamallin hyväksikäyttö. Toisaalta havaittiin, että
Ergonetti-kehittämistoiminta vaatii aikaa, resursseja ja
sitoutumista.

Yhteistyö työpaikoilla lisääntyi Ergonetti-opintojen myötä. Sekä
Ergonetti-opiskelijat että heidän työtoverinsa keskustelivat
aikaisempaa enemmän, ja sekä johto että työntekijät sitoutuivat
Ergonetti-kehittämistyöhön.

Yhteisten keskustelujen myötä saatiin kaikkien mielipiteet
kuuluviin työpaikoilla ja työntekijöiden hiljainen tieto
hyödynnettäväksi työhyvinvoinnin edistämisessä. Ergonetin
toimintamallin avulla saatiin myös esiin työpaikan ongelmia ja
päästiin ratkaisemaan niitä.

Ergonetti-kehittämistyö vähensi työhön liittyvää haitallista
kuormittumista. Toisaalta, opiskelun sovittaminen työhön ja
vapaa-aikaan tuotti hankaluuksia.

Jatkotutkimusehdotuksia

Tulevaisuudessa olisi tarpeellista analysoida ja raportoida,
millaisia Ergonetti-kehittämistoimia erilaisilla työpaikoilla on
toteutettu ja miten kestäviä toimet ovat olleet.

Randelin toi tutkimuksessaan esiin Ergonetti-opintojen
merkityksen ja sen, miten oppiminen työpaikoilla tapahtui kestävän
työhyvinvoinnin näkökulmasta.

Myöhemmin voisi tehdä kyselytutkimuksen, jonka kysymykset
perustuvat näiden haastattelututkimusten tuloksille, suuremmalle
Ergonetti-opiskelijajoukolle ja tutkia laajemmassa mitassa, mitä
Ergonetti-kehittämistoiminta on työpaikoille merkinnyt.

Opiskelijoiden lisäksi tutkimukseen voisivat osallistua myös
kehittämistoimintaan osallistuneet muut työntekijät ja
esimiehet.

Olisi myös mielenkiintoista verrata Ergonettia ja sen kestävää
työhyvinvointia edistävää toimintamallia vastaavasti toteutettuun
verkkopohjaiseen ergonomian koulutusohjelmaan muualla
maailmassa.

Toimittaja
Liisa Strann

Aineisto

Marja Randelin. 2013. Sustainable Well-being at Work through Ergonomics via the Web-based Learning Program of Ergonetti. Publications of the University of Eastern Finland, Dissertations in Health Sciences Number 170. ISBN (print): 978-952-61-1121-6. ISBN (pdf): 978-952-61-1121-3. ISSN (print): 1798-5706. ISSN (pdf): 1798-5714. ISSN-L: 1798-5706. http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-61-1122-3/urn_isbn_978-952-61-1122-3.pdf Avaa