Kirjan kirjoittaminen ammattiauttajan myötätuntouupumisen ennaltaehkäisystä ja hoitamisesta

Tiivistelmä

Tavoite:
Kirjassa kuvataan ihmissuhdetyötä tekevien myötätuntouupumisen riskejä ja uupumisen merkkejä. Kirja antaa välineitä tunnistaa yksilön ja yhteisön reaktioita ja toimintatapoja henkisessä kuormittumisessa. Ilmiön tunnistamisen perusteella on mahdollista kuvata työhyvinvoinnin haasteita omassa työssä yksilö- ja yhteisötasolla.

Kirja tarjoaa työntekijälle ja johtajalle näkökulmia työhyvinvointihankkeitten suunnitteluun palveluorganisaatioissa. Ennaltaehkäisy ja hoitaminen on osittain yksilön tehtävä, mutta myös yhteisöllinen asia. Kirjassa ennaltaehkäisyyn kuuluu yksilö- ja yhteisötason toimintoja. Myötätuntouupumista ehkäisee kokemus, että ihmissuhdetyössä uuvuttavuus ja palkitsevuus kytkeytyvät toisiinsa. Kuormittumisen rinnalla työntekijä voi kokea työnsä myös palkitsevaksi.

Kirjan tavoite on yhdistää työnilo ja henkinen kuluttavuus, joiden keskinäistä tasapainoa pidetään jaksamisen edellytyksenä. Myötätuntoisuus on väylä saada tietoa autettavien tarpeista, se on siis myös ammatillisen kehittymisen kasvualusta. Emotionaalisesta kuormittumisesta seuraa siis joko positiivinen työn imu tai uupuminen. Valikoituuko kielteinen kehitys riippuu siitä, onko myötätuntostressi ja –uupumisen riski tiedostettu ja niihin vaikutettu.

Menetelmä: kotimaisiin työhyvinvointi- ja kansainvälisiin myötätuntouupumustutkimuksiin ja kirjallisuuteen pohjautuva kirjoittaminen.

Tulokset käytettävissä: kirja julkaistaan 2011

Hankkeen vastuuhenkilö

Leena Nissinen

Tiedote

Myötätunto sekä kasvattaa että uuvuttaa

Psykoterapeutti
Leena Nissinen kuvaa kirjassaan ihmissuhdetyötä
tekevien myötätuntouupumista. Kirja auttaa tunnistamaan yksilön ja
yhteisön suhtautumisia ja toimintatapoja henkisessä
kuormittumisessa. Kun ilmiön tunnistaa, palveluorganisaatio saa
näkökulmia työhyvinvointihankkeiden suunnitteluun.
Työsuojelurahasto tuki kirjan kirjoittamista stipendillä.

 

Rajansa kaikella. Miten estää myötätuntouupuminen? -kirja
julkaistiin maaliskuussa 2012. Se pohjaa kotimaisiin
työhyvinvointitutkimuksiin sekä kansainvälisiin
myötätuntouupumustutkimuksiin ja alan kirjallisuuteen.

 

Kirja on suunnattu ihmissuhdetyöntekijöille, jotka kaipaavat
välineitä henkisen kuormittumisen tutkimiseen. Uutuus on jatkoa
kirjalle
Auttamisen rajoilla. Myötätuntouupumisen synty ja ehkäisy
(Edita, 2009).

Ihmissuhdetyö liittää uupumuksen palkintoon

 

Nissisen sanoin ihmissuhdeammateissa todistetaan toistuvasti
inhimillisen elämän tragedioita. Myötätuntouupumisen ehkäisy ja
hoitaminen ovat osittain yksilön, osittain yhteisön asioita.

 

Myötätuntouupumista ehkäisee kokemus, että ihmissuhdetyössä
uuvuttavuus ja palkitsevuus kytkeytyvät toisiinsa. Kuormittuva
työntekijä voi kokea työnsä myös palkitsevaksi.

 

Nissinen pyrkii siihen, että kirjassa yhdistyisivät työn ilo ja
henkinen kuluttavuus – näiden tasapaino on jaksamisen edellytys.
Myötätuntoisuudella saa tietoa autettavien tarpeista, joten se on
ammatillisen kehittymisen kasvualusta.

 

Tunneperäisestä kuormittumisesta seuraa siis joko työn imu tai
uupuminen. Valikoituminen riippuu siitä, onko myötätuntostressin ja
-uupumisen riskit tiedostettu, ja onko niihin vaikutettu.

 


Henkinen kuorma on yhteisön taakka

 

Kirja on ensisijaisesti väline itse- ja yhteisöhavainnointiin.
Vaikka yksilöt tuntevat henkistä kuormittumista ja yksilöoireita
kuvataan paljon, henkinen kuormittuminen on Nissisen mukaan
yhteisön ongelma. Se pääosin kehittyy yhteisöllisesti ja siihen
myös vaikutetaan yhteisöllisesti.

Asiakastyössä erilaisen kärsimyksen jakamisesta seuraa henkinen
kuormittuminen, joka vähitellen muuttaa työntekijää ihmisenä ja
ammattilaisena. Hän muuttuu ihmissuhteissaan ja viestintätavoissaan
sekä yksityis- että työelämässä. Vuorovaikutus muuttuu sekä
myönteisesti että kielteisesti.

 

Persoonallinen kasvu ja ammatillinen kehittyminen etenevät samaa
tahtia kuin henkinen kuormittuminen ja joskus ilmenevä
uupumiskehitys.

 

Kirja pyrkii tukemaan myönteisten ja kielteisten vaikutusten
tasapainoa. Hyvä on inhimillisissä yhteisöissä yhtä totta kuin
paha, kielteisten ilmiöiden tärkein vastavoima on myönteisten
asioiden tiedostaminen ja niistä ääneen puhuminen.

Varovaa etenemistä

 

Leena Nissinen suosittaa käyttämään kirjaa ja lähestymään ilmiötä
vähitellen.

 

Työn sisällöstä johtuva henkinen stressi eli myötätuntostressi on
kohtaamisissa tarpeen: Myötätuntoisuudesta ja empatiasta kasvaa
inhimillisen elämän ymmärrys ja auttaminen.

 

Myötätuntoisuus vaikuttaa työntekijään alitajuisesti, arvo- ja
uskomusjärjestelmään ulottuvasti, perusihmisyyttä koskettavasti.
Siksi myötätuntoisuuden myönteiset ja kielteiset vaikutukset eivät
avaudu nopeasti.

 

Nissinen kehottaa käsittelemään kirjan tekstejä ja tehtäviä kuin
prosesseja. Välillä pitää antaa elämän ja arjen kertoa siitä, mitä
hyvää ihmisessä ja yhteisössä on, ja mitkä ovat ihmisen ja yhteisön
haavoittumisen kohtia ja ongelmia.

 

Kun työyhteisö tutustuu asiaan vähittäin, tämä antaa aikaa ja tilaa
sekä työntekijöille että yhteisön dialogiselle prosessille.
Vähitellen ilmiöön tutustumalla ja myötätuntostressin teemoja
opiskelemalla asia normalisoituu. Ilmiöstä pystytään keskustelemaan
ja siihen vaikuttamaan sekä yksilöinä että yhteisönä.

 

Työpaikoilla rakenteet myötätuntostressin
käsittelyyn

Suomalaisilla työpaikoilla on pitkälle kehittynyt
työterveyshuolto, työsuojelu ja henkilöstöhallinto. Johtamista
tuetaan ja työpaikkojen yhteisöllisyyttä kehitetään. Lisäksi
satsataan vuorovaikutuksen parantamiseen esimerkiksi
työnohjauksella ja koulutuksella.

 

Organisaatioissa on siis vaikuttamisen rakenteita, joihin
myötätuntostressin ja -uupumisen riskin teemoja voi sisällyttää.

 

Esimerkiksi riskienkartoitukset sisältävät henkisten ja
sosiaalisten riskien osuudet. Niihin sopii hyvin kirjan
myötätuntouupumisen riskien analysointi.

 

Motivaatiota tarvitaan

 

Rakenteiden lisäksi tarvitaan tahtoa niin yhteisöltä kuin
yksilöiltä. Kun on löytynyt ilmiön tutkimiseen tarvittava yhteinen
motivaatio, johto ja esimiehet, henkilöstökehittäjät ja kouluttajat
voivat soveltaa saatua tietoa oman organisaation työhön ja tukea
hyvinvointia.

 

Työyksiköt voivat käyttää kirjan kyselypohjia keskustelujen
teemoittajina sekä yhteisöllisten työ- ja toimintatapojen
suunnitteluun. Työnohjaajat ja kouluttajat voivat sisällyttää
työhyvinvoinnista keskusteluihin ja koulutuksiin myötätuntostressin
ja olot, jotka kehittävät stressiä myötätuntouupumiseksi.

 

Jotta ongelmista puhuminen tukisi työhyvinvointia, on aina
puhuttava myös voimavaroista ja olemassa olevista hyvistä
käytännöistä. Kirja antaa mahdollisuuden ilmaista molemmat ja sopii
sekä yksilö- että ryhmätyöhön.

Laajasti henkistä kuormittumista

Kirjan teemoja ja työtapoja voi soveltaa monien ammattialojen
henkiseen kuormittumiseen. Hoito- ja palvelualojen sekä kirkon
työyhteisöissä on ammattiryhmiä, jotka eivät suoraan tee töitä
asiakkaiden kanssa.

 

Silti johtajat, toimistovirkailijat sekä taloushallinnon ja
kiinteistönhuollon edustajat kohtaavat asiakkaita ja ovat tietoisia
yhteisön henkisistä haasteista.

 

Näitä teemoja ei ole totuttu liittämään myöskään opettajiin,
lakimiehiin, toimittajiin ja tutkijoihin, vaikka hekin todistavat
työssään inhimillistä kärsimystä.

Tutkimukselle tilaus

 

Suomessa myötätuntostressiä ja vastaavia ilmiöitä tutkitaan vain
vähän. Nissinen kaipaa poikkitieteellistä tutkimusta teemasta, jota
alojen ammattilaiset ja tutkijat vaikuttavat torjuvan ja ehkä myös
väheksyvän.

 

Nissinen päättelee, että suomalaiseen ammatillisuuteen ei kuulu
kokemuksellisuus, jonka katsotaan jotenkin uhkaavan
ammatillisuutta. Nissinen kutsuu tätä ajatusvääristymäksi, jonka
korjaamiseksi tarvitaan sekä tutkimuksellista näyttöä ilmiön
olemassa olosta että sen merkittävyyden tiedostamista.

Toimittaja
Hannu Kaskinen

Aineisto

Leena Nissinen. Rajansa kaikella. Miten estää myötätuntouupuminen? Edita, Helsinki 2012. 258 sivua. ISBN 978-951-37-5387-0. Tilaukset: http://netmarket.edita.fi

www.acoma.fi