Kosteusvauriopotilaiden diagnosointiin soveltuvien merkkiaineiden kartoittaminen limakalvoilta systeemibiologian keinoin

Tiivistelmä

Hanke kohdistuu kosteusvauriopotilaiden diagnosointiin soveltuvien merkkiaineiden kartoittamiseen limakalvoilta systeemibiologian keinoin.

Tavoitteet
I.Tutkia kosteusvaurio-oireiluun liittyviä nenän ja silmän limakalvon tulehdustapahtumia transkriptomiikan ja proteomiikan keinoin.

II.Selvittää kosteusvaurio-oireiluun liittyviä muutoksia nenän ja silmän limakalvon mikrobiomissa.

III.Yhdistää useista tutkimusmenetelmistä kerätyt havainnot systeemibiologian keinoin kosteusvaurio-oireilua selittäväksi malliksi, joka mahdollistaa oireiluun liittyvien biomerkkiaineiden tai merkkiaineprofiilien tunnistamisen.

IV.Kehittää edellä olevan perusteella keinoja syy-seuraussuhteen varmistamiseksi kosteusvaurioaltistuksen ja epäillyn ammattitaudin välillä.

Menetelmät
Oirekyselyiden ja kohteiden mikrobiologisen arvioinnin perusteella tutkittavat jaetaan ryhmiin: 1) oireilevat kosteusvaurioille altistuneet, 2) oireettomat kosteusvaurioille altistuneet, 3) oireilevat kosteusvaurioille altistumattomat ja 4) oireettomat kosteusvaurioille altistumattomat. Tutkittavista otetaan nenä- ja silmäepiteelinäytteet, nenähuuhtelunäytteet sekä verinäytteet. Näytteet analysoidaan systeemibiologisten menetelmien ja bioinformatiikan avulla, minkä jälkeen valitaan diagnostiikkaan soveltuvia merkkiaineita, joiden pitoisuutta analysoidaan myös tutkittavien verinäytteistä.

Milloin tulokset ovat käytettävissä
Vuoden 2013 aikana kerätään tutkimusnäytteet ja aloitetaan analysoinnit. Vuonna 2014 edetään biomerkkiaineiden / merkkiaineprofiilien tunnistamiseen sekä niiden soveltuvuuteen kosteusvauriopotilaiden diagnostiikkaan.

Hankkeen vastuuhenkilö

Alenius Harri

Tiedote

Kosteusvaurio-oireilun diagnostiikka vaatii lisää tutkimista

Kun koulutyyppejä verrattiin keskenään erottelematta opettajia
oireettomiin ja oireileviin, ainoaksi merkittävästi eroavaksi
geeniksi paljastui nenäepiteelinäytteissä serotoniini reseptori 7,
todetaan Työterveyslaitoksen tekemässä tutkimuksessa.

Tutkimuksessa pyrittiin tunnistamaan kosteusvaurio-oireilun
diagnostiikkaan soveltuvia biologisia merkkiaineita käyttäen
hyväksi systeemibiologista lähestymistapaa. Eroavuudet
serotoniinireseptorin ilmentymistasoissa kontrolli- ja
kosteusvauriokoulujen opettajien limakalvoepiteelillä saattavat
viitata hermoston rooliin kosteusvaurioaltistumiseen liittyvässä
oireilussa.

Koska geenien ilmentymiseroja ei voitu varmistaa suuremmassa
potilasmateriaalissa, tulosten käytännön merkitykseen on
tutkijoiden mukaan suhtauduttava varauksella. Tähän on voinut
vaikuttaa se, että havaitut tilastolliset erot ja geenimuutosten
voimakkuus olivat suhteellisen pieniä.

Mahdollisesti myös näytemäärien olisi pitänyt olla suurempia,
jotta olisi voitu havaita luotettavasti eroja eri tutkimusryhmien
välillä. Näin ollen bioprofiilien liittäminen itsekuvattuihin
ylähengitystieoireisiin on hankalaa. On myös mahdollista, että
kosteusvauriokouluissa on erityisen suuri raportointivääristymä
oireiden kuvaamisessa – toisin sanoen osa opettajista, joilla ei
ole kliinisesti selkeää syytä, kokee oireita ja raportoi
niistä.

Ammattitautidiagnostiikkaan tarvitaan hyvät
biomarkkerit

Rakenteiden kosteusvauriot julkisissa rakennuksissa, kuten
kouluissa ovat jatkuvasti lisääntyneet Suomessa. Rakennusten
korjauskulujen lisäksi kustannuksia aiheuttavat rakennuksissa
työskentelevien sairauskulut ja mahdollinen työkyvyn menetys
pahimmissa tapauksissa. Ammattitautidiagnostiikkaa varten ei
kuitenkaan ole käytettävissä luotettavia biomarkkereita sen
selvittämiseksi, mikä osuus kosteusvauriolla on oireilun
ilmaantumiseen.

Nykyään ammattiastman diagnoosi voidaan tehdä perustuen PEF
(Peak Expiratory Flow)-työpaikkaseurantaan. Kaikki työntekijät
eivät kykene tähän luotettavasti ja tutkimukseen liittyy lisäksi
merkittäviä herkkyys- ja spesifisyysongelmia. Näin ollen
kosteusvaurio-oireiluun liittyvien spesifisten ja herkkien
biologisten merkkiaineiden tai merkkiaineprofiilien tunnistaminen
oireilevan henkilön verestä tai limakalvoilta olisi ensiarvoisen
tärkeää.

Työsuojelurahaston rahoittamassa tutkimuksessa pyrittiin
tunnistamaan kosteusvaurio-oireilun diagnostiikkaan soveltuvia
biologisia merkkiaineita käyttäen hyväksi systeemibiologista
lähestymistapaa. Koska kosteusvauriokohteissa esiintyy laajalti
mikrobikasvustoa, tutkimushypoteesina oli, että
kosteusvauriomikrobeille altistuminen aiheuttaisi nenän limakalvon
sekä verisolujen tulehdusvälittäjäaineprofiileissa muutoksia.
Profiilieroja kosteusvaurioille altistuneiden ja altistumattomien
sekä toisaalta oireilevien ja oireettomien kesken voitaisiin sitten
hyödyntää diagnostiikkaa parantavien merkkiaineiden
tunnistamisessa.

Tutkimukseen osallistui oireilevia ja oireettomia opettajia
viidestä kosteusvauriottomasta ja 11 kosteusvaurioituneesta
koulusta. Kouluille oli tehty kattavat kuntotarkastukset ennen
tutkimuksen aloitusta. Työntekijöiden jako oireilevien ja
oireettomien ryhmiin perustui itseraportointiin, ilman lääkärin
vahvistusta. Koulujen opettajilta kerättiin verinäytteiden lisäksi
epiteelisolunäytteet nenän ja silmän limakalvoilta sekä
nenähuuhtelunäytteet. Nenäepiteelistä ja verisoluista eristetyille
RNA-näytteille tehtiin transkriptomiikka-analyysi
mikrosirumenetelmällä. 

Kun koulutyyppejä verrattiin
keskenään erottelematta opettajia oireettomiin ja oireileviin, niin
monimuuttuja korjauksen jälkeen ainoaksi merkittävästi eroavaksi
geeniksi paljastui nenäepiteelinäytteissä serotoniini reseptori 7.
Eroavuudet serotoniinireseptorin ilmentymistasoissa kontrolli- ja
kosteusvauriokoulujen opettajien limakalvoepiteelillä saattaa
viitata hermoston rooliin kosteusvaurioaltistumiseen liittyvässä
oireilussa.

Hankkeesta on pidetty useita esitelmiä useilla kotimaisilla
foorumeilla. Vaikka perimmäinen mekanismi itseraportoidun
kosteusvaurio-oireilun taustalla jää edelleen epäselväksi, ja
vaikka tutkimuksessa ei tunnistettu kosteusvaurio-oireilulle
ominaisia ja luotettavia merkkiaineita, niin tutkimus on koettu
tärkeäksi ja mielenkiintoiseksi.

Tutkimuksesta kuvastuu hyvin, että oikotietä onneen ei ole vaan
lisätutkimuksia tarvitaan edelleen. Itseraportointiin liittyy
merkittäviä ongelmia ja on mahdollista, että ns.
raportointivääristymä vaikeuttaa oireiden syyn selvittämistä. On
myös tärkeää, että tulevissa tutkimuksissa selvitetään tarkasti
psykososiaalisten tekijöiden merkitys ja syyosuus oireiden
selittäjänä. 

Toimittaja
Terhi Friman

Aineisto

Raportti Maili Lehto, Jukka Sund, Harri Alenius. Kosteusvaurio-oireilun merkkiaineet. Diagnostisten merkkiaineiden kartoitus kosteusvauriopotilaiden limakalvoilta systeemibiologian keinoin. Työterveyslaitos. 2016. ISBN 978-952-261-640-1 (nid.) ISBN 978-952-261-639-5 (PDF) Avaa