Kuinka paljon ja millaisille nanohiukkasille työpaikoilla altistutaan Suomessa?

Tiivistelmä

Hankkeessa mitataan muiden kuin teollisesti tuotettujen nanohiukkasten lukumääräpitoisuuksia ja lukumääräkokojakaumaa 3-5 erilaisella työpaikalla, mm. leipomossa ja puusepänverstaassa, ja kerätään näytteitä hiukkasten ominaisuuksien (esim. muoto, koostumus, kiteisyys) selvittämiseksi.

Lukumääräpitoisuus ja lukumääräkokojakauma mitataan kondensaatioydinlaskurin (CPC), sähköisen liikkuvuuskokoluokittelijan (SMPS) ja sähköisen alipaineimpaktorin (ELPI) avulla. Mahdollisuuksien mukaan lukumääräpitoisuus mitataan myös työntekijän hengitysvyöhykkeeltä kannettavan diffuusiovaraajan (DC) avulla.

Hiukkasten muoto, rakenne ja alkuainekoostumus selvitetään elektronimikroskooppien (TEM-EDS, SEM-EDS), massaspektrometrin (ICP-MS) ja ionikromatografin (IC) avulla. Hiukkasten kiteisyyttä tutkitaan röntgenkristallografialla (XRD). Lisäksi hiukkasista määritetään mm. orgaanisen ja epäorgaanisen hiilen määrä (OC/EC), hapettumisalttius (TGA) ja spesifinen pinta-ala (BET).

Nanohiukkasten ominaisuudet voivat vaihdella suuresti lähteestä riippuen, jolloin myös niiden kulkeutuminen ja vaikutukset elimistössä voivat olla erilaisia. Tällä hetkellä nanohiukkasten lukumääräpitoisuuksia työpaikoilla ei ole systemaattisesti mitattu eikä niiden ominaisuuksia ole perusteellisesti tutkittu, joten työympäristössä nanohiukkasia tuottavan prosessin aiheuttama sairastumisen riski arvioidaan mahdollisesti liian pieneksi.

Tulokset julkaistaan huhtikuun 2015 loppuun mennessä.

Hankkeen vastuuhenkilö

Mirella Miettinen

Tiedote

Kohdepoistot ja ilmanvaihto torjuvat nanohiukkasia

Mirella Miettinen havainnoi, että työpaikkojen
ilmassa esiintyy nanohiukkasia ja useita nanokoon hiukkastyyppejä.
Hiukkasten rakenne ja kemiallinen koostumus vaihtelevat. Miettinen
mittasi ilmaa puusepänliikkeessä, hitsauskonepajassa ja kahdessa
leipomossa. Varsinkin leipomoissa uunipaistaminen tuottaa runsaasti
nanohiukkasia.

 

Toimivat kohdepoistot sekä tehokas ja oikein mitoitettu
ilmanvaihtojärjestelmä oikein käytettyinä vähentäisivät
nanohiukkasaltistusta työpaikoilla. Tähän tulisi kiinnittää
huomiota varsinkin leipomoissa. Jos käyttää hitsauskonepajassa
raitisilmapuhalluksella varustettua hitsausmaskia, pitäisi odottaa
hitsaushuurun hälvenemistä ennen kuin aukoo maskia.

Miettinen teki havaintonsa väitöskirjan jälkeisenä (post doc)
tutkimuksena, johon Työsuojelurahasto oli myöntänyt stipendin.
Tuloksia voi hyödyntää, kun yritetään karsia työntekijöiden
altistumista nanohiukkasille ja arvioidaan nanohiukkasten
terveysvaikutuksia. 

Hiukkaskoot ja -määrät heilahtelivat

 

Leipomoissa ja puusepänliikkeissä hiukkasten kokojakauma ja
lukumääräpitoisuus vaihtelivat nopeasti, ja lukumääräpitoisuudet
olivat hetkellisesti korkeita. Leipomoissa esiintyi nanokoossa
ainakin neljää hiukkastyyppiä.

Puusepänliikkeessä varsinkin poistoimuun kytkemätön
puuntyöstökoneiden käyttö näkyi piikkeinä lukumääräpitoisuuksissa.
Puusepänliikkeessä esiintyi nanokokoluokassa useita
hiukkastyyppejä, joista pienin lienee peräisin
puuntyöstökoneista.

Hitsauskonepajan yleisilmassa lukumääräpitoisuus ja
hiukkaskokojakauma pysyivät melko vakiona. Hengitysvyöhykkeen
lähellä lukumääräkokojakauma oli monihuippuinen ja
lukumääräpitoisuus oli korkeampi kuin yleisilmassa.

Toimittaja
Hannu Kaskinen

Aineisto

Miettinen M., Torvela T., Koponen H., Leskinen J., Lähde A., Tissari J., Jokiniemi J. Kuinka paljon ja millaisille nanohiukkasille työpaikoilla altistutaan Suomessa? Työsuojelurahaston hankkeen 114255 loppuraportti. Itä-Suomen yliopisto, ympäristötieteen laitos. Grano Oy, Kuopio, 2015. 47 sivua. ISBN 978-952-61-1754-6 (nid.), ISBN 978-952-61-1755-3 (pdf).

Myynti: Itä-Suomen yliopiston kirjasto, PL 107, 80101 Joensuu, puh. +358 50 3058396, http://www.uef.fi/kirjasto Avaa