Kuinkas sitten kävikään? Kertomuksia rakennusalan onnettomuuksista ja niiden seurauksista

Tiivistelmä

Hankkeen tavoitteena on tuottaa koulutus- ja asennekasvatusmateriaalia Miten se oltais voitu estää ? –hankkeen tulosten ja aineiston pohjalta. Aineistoa voidaan käyttää rakennusalan työturvallisuuskoulutuksessa ja asennekasvatuksessa eri koulutusasteilla ja tilanteissa.

Laadittavaa aineistoa ovat
1) Kertomusten kirja
Kirjaan kootaan tarinoita Miten se oltais voitu estää? -hankkeen aineistosta. Tarinat välittävät lukijoille puhekielellä kerrottuja, anonyymeja tarinoita siitä mitä onnettomuuden uhri kokee tapaturman hetkellä, kuinka elämä sujuu onnettomuuden jälkeen ja millaisia tilanteita kohdataan esimerkiksi töihin paluussa, sosiaalisessa elämässä tai taloudellisten huolien kanssa taistellessa. Kertomuksia täydennetään tarpeen mukaan tiedoilla tapaturmista tai niiden estämisestä sekä tutkimusanalyysin tuloksista.
2) Tietovihkonen
Vihkosessa kootaan tiiviiseen muotoon herättäviä otteita kertomuksista. Kertomusten oheen liitetään tietoa siitä, miten näitä olisi voitu estää tai miten onnettomuuksien seurauksia voitaisiin lieventää.
3) Videoaineisto
Videolla ”puhuva pää” kertoo otteita ihmisten tarinoista ja kokemuksista. Puhujan kasvoja ei näytetä. Puheiden välissä esitetään tietoiskuja turvallisuudesta tai tutkimusanalyysin tuloksista.

Aineiston on arvioitu valmistuvan maaliskuun 2011 loppuun mennessä.

Hankkeen vastuuhenkilö

Anssi Koskenvesa

Tiedote

Rakennusmiesten tapaturmatarinat opiksi muille

Rakennusmiehet kertovat kohtaamastaan työtapaturmasta neljällä
eri tavalla. Tämä selvisi Mittaviiva Oy:n tutkijoiden Tarja Mäen ja
Anssi Koskenvesan tekemästä tutkimuksesta. Tutkimustulosten
pohjalta syntyi Rakennusmedia Oy:n kustantama kirja, kalvosarja ja
äänitteet. Nämä on tarkoitettu rakennusalan
työturvallisuuskoulutuksiin. Työsuojelurahasto osallistui
Rakennusteollisuus RT ry:n kanssa hankkeen rahoittamiseen.

”Perustapaukset” ovat kertomuksia, jossa työntekijälle sattuu
työturvallisuudeltaan hyvällä työmaalla lievä tapaturma. Työntekijä
palaa sairausloman ja kuntoutuksen jälkeen takaisin entisiin
työtehtäviin.

”Häviäjien” kertomuksissa työntekijälle sattuu lievä tai vakava
tapaturma turvallisella työmaalla. Työntekijä ei kuitenkaan
kuntoudu takaisin työelämään. ”Voittajien” kertomuksissa
työntekijälle sattuu hengenvaarallinen tai vakava tapaturma
heikosti työturvallisuutta hoitavalla työmaalla. Työntekijä palaa
työelämään joko entisiin työtehtäviin tai kouluttautuu uuteen
ammattiin. ”Tapaturma-alttiille” sattuu onnettomuuksia
toistuvasti.

Perustapaus löytää syyn omasta toiminnastaan

”Perustapaus” kuvaa työmaansa turvallisuustasoa hyväksi ja pitää
tapaturman syynä omaa inhimillistä erehdystään. ”Perustapaus” ei
etsi syyllistä ulkoisista tekijöistä tai kiireestä.

Tapaturman jälkeen työntekijä pääsee sairaalaan joko omalla tai
kaverin kyydillä. Sairaalassa hän saa tarvitsemansa hoidon ja on
tyytyväinen saamaansa hoitoon. Sairausloma on riittävän pitkä,
joskus se tuntuu jopa liian pitkältä.

Sairausloman jälkeen työntekijä palaa takaisin entisiin
työtehtäviinsä. Kokemuksen oppina on varovaisuuden lisääntyminen
siinä työvaiheessa tai sitä työkonetta käytettäessä, jossa
onnettomuus tapahtui.

Häviäjä ei kuntoudu työelämään

Osa ”häviäjistä” pitää työmaansa turvallisuustasoa hyvänä, osa
huonona. Tyypillinen tapaturma on putoamisonnettomuus, jota
”häviäjä” selittää jollain ulkoisella tekijällä kuten kiireellä tai
huonolla säällä.

Onnettomuuden tapahduttua työmaalle kutsutaan ensiapuryhmä tai
ambulanssi, jonka kyydillä päästään sairaalaan. Sairaanhoitoon
pääsy kuitenkin viivästyy ja tapahtuu vääriä diagnooseja tai
hoitovirheitä. Tämän seurauksena työkunto ei palaudu ennalleen ja
henkilö syrjäytyy työelämästä.

”Häviäjä” pitää merkittävimpänä oppinaan sitä, kuinka tärkeää on
saada oikeanlaista hoitoa riittävän nopeasti.

Voittajalla on onni onnettomuudessa

”Voittaja” pitää työmaansa työturvallisuustasoa huonona. Hänelle
tapahtuu hengenvaarallinen onnettomuus työmaalla, ja selviytyminen
on suorastaan ihme. Hän ei välttämättä muista tapahtuneesta mitään,
mutta jos muistaa, hän kertoo elämän vilahtaneen silmissä ohi. Hän
on uskonut kuolevansa tai vammautuvansa onnettomuuden
seurauksena.

”Voittaja” kuvaa myös onnettomuuden jälkeisiä tapahtumia hyvin
tarkasti. Hän kertoo siitä, miten muut ihmiset ympärillä toimivat
ja miten suuri merkitys on esimerkiksi sillä, että lääkäri valaa
uskoa selviytymisestä.

Hän käy läpi kuukausien ja vuosien sairaanhoito- ja
kuntoutusprosessin. Kuntoutusvaiheessa hän opettelee uudelleen
syömään, kävelemään ja muita elämän perustaitoja. Tarvitessaan hän
saa terapiaa ja erilaista neurologista kuntoutusta.

”Voittaja” palaa työelämään, mutta usein kouluttautumisen
jälkeen muihin työtehtäviin eri alalle. Hän kertoo oppineensa,
kuinka merkityksellistä elämä itsessään on. Onnettomuuden myötä
hänen arvomaailmansa on merkittävästi muuttunut.

Tapaturma-altis kompuroi tapaturmasta toiseen

”Tapaturma-alttiin” on vaikea päättää, mistä onnettomuudesta hän
puhuisi, koska onnettomuuksia on sattunut niin paljon. Hän myöntää,
että oma turvallisuuskäyttäytyminen on huonoa. Hän ei esimerkiksi
käytä mielellään valjaita tai kypärää.

”Tapaturma-altis” ei kiirehdi sairaalaan. Hän saattaa jatkaa
töitään onnettomuuden jälkeen, vaikka kipulääkkeen voimalla.
Sairaalasta hän haluaa mahdollisimman nopeasti kotiin ja kotoa
mahdollisimman nopeasti takaisin töihin, jopa kesken
sairasloman.

”Tapaturma-altis” ei myönnä oppineensa onnettomuuksista, tai
ainakaan oppiminen ei näy hänen toiminnassaan.

Syistä puhutaan vähän, seurauksista paljon

Haastatellut puhuivat tapaturmien syistä melko vähän.
Inhimillisiä virheitä tai omaan tekemiseen liittyviä syitä olivat
sellaiset syyt kuin ”ote vain lipesi”, ”olen sitä tyyppiä, jolle
aina sattuu” tai liiallinen turvallisuuden tunne. Kukaan ei
syyttänyt muita ihmisiä omasta onnettomuudestaan.

Moni koki kiireen syynä onnettomuudelle. Pimeys, räntäsade,
lumi, liukkaus ja huono järjestys työmaalla nousivat esiin
tapaturmia aiheuttaneista olosuhteista. Viallisia varusteita olivat
märät hanskat, sirkkelin rikkinäinen suoja tai elementtituen
rikkinäisyys. Myös putoamissuojauksissa oli puutteita.

Haastatellut puhuivat seurauksista paljon. Ne liittyivät
onnettomuudesta jääneisiin fyysisiin vammoihin, kuten
kylmänarkuuteen, jäsenten tunnottomuuteen tai erilaisiin särkyihin.
Tähän liittyi myös särkylääkkeiden jatkuva syöminen. Vammojen
vuoksi arkiaskareet vaikeutuivat ja joistakin harrastuksista oli
jouduttu luopumaan.

Vakavia seurauksia olivat neurologiset ja sosiaaliset ongelmat.
Osa koki syrjäytymistä sosiaalisesta elämästä, kun yhteydet
työkavereihin katkesivat. Erittäin vakavana haastatellut kokivat
taloudelliset murheet, huolen tulevaisuudesta ja alan vaihtoon
liittyvät ongelmat.

Työmaalla tarvetta kriisiapuun

Onnettomuuteen joutuneen esimiehet ja työtoverit puhuivat
kriisiavusta onnettomuustilanteissa. Osa koki kriisiavun hyvänä,
mutta osan mielestä kriisiavun tarjoaminen ei ollut onnistunut.

Esimiehet nostivat esiin esimiestehtävien haasteet kriisin
keskellä. Esimiehen tehtävä on luotsata tilannetta eteenpäin ja
huolehtia alaistensa hyvinvoinnista. Esimiehet ja työtoverit
kertovat oppineensa tapaturmasta sen, että turhia riskejä työssä ei
saa ottaa. Puuttumiskynnyksen on oltava alhainen, jos työmaalla
näkee riskinottoa ja turvatonta työskentelyä.

Elämä jatkuu onnettomuuden jälkeen

Haastatteluaineistosta saatujen tarinoiden julkaiseminen kirjana
tarjoaa lukijalle näkökulman siihen elämään ja niihin ajatuksiin,
joita vakava onnettomuus tai läheisen työtoverin kuolema
aiheuttaa.

Vaikka asia on vakava, kertomuksissa on positiivinen vire. Elämä
jatkuu tapaturman jälkeen, vaikka toki erilaisena. Osa jatkaa
elämäänsä kokemusta viisaampana, osa kouluttautuu uuteen työhön.
Osa opettelee elämää työelämän ulkopuolella uusien reunaehtojen
puitteissa.

Kuinkas sitten kävikään? Kertomuksia rakennustyömaan
tapaturmista -kirjaa voi ostaa Suomen Rakennusmedia Oy:stä. Lisäksi
se on saatavissa pdf-versiona Ratuke-hankkeen internetsivuilta
sekä viereiseltä Material-sivulta. Koulutusaineistona käytettäväksi
on laadittu myös kalvosarja ja äänitteet.

Ideakilpailun satoa

Miten se oltais voitu estää -tutkimus (109311) voitti syksyllä
2009 Ratuke-hankkeen ja Työsuojelurahaston järjestämän
ideakilpailun. Kilpailussa etsittiin uudenlaisia tutkimusideoita ja
lähestymistapoja rakennusalan työturvallisuustutkimukseen.

Tutkimusaineisto koostui 28 haastattelusta. Suurin osa
haastatelluista oli kohdannut onnettomuuden omakohtaisesti. Lisäksi
haastateltiin tapaturmaan joutuneiden esimiehiä ja työtovereita.
Tarinat muokattiin kirjalliseen muotoon ja sellaisiksi, ettei
niistä voi tunnistaan yksittäistä henkilöä, yritystä tai
työmaata.

Analyysin aluksi tarkasteltiin kolmea teemaa omakohtaisissa
tapaturmakertomuksissa. Ensimmäiseksi tutkittiin sitä, millaisena
haastatellut kuvasivat työmaansa työturvallisuustasoa. Toiseksi
analysoitiin sitä, kuinka vakava onnettomuus tapahtui. Kolmanneksi
selvitettiin, miten kertoja kuvaa paluutaan työelämään.

Tapaturmat luokiteltiin niiden vakavuuden mukaan. Tutkijat
luokittelivat lieväksi tapaturmaksi esimerkiksi sormi- ja
nilkkavammat, haavat tai nivelsiteiden venähdykset.
Hengenvaarallisia onnettomuuksia olivat erittäin vakavat
putoamisonnettomuudet, joissa henkiinjääminen oli suorastaan
ihme.

Vakavat onnettomuudet olivat tyypillisesti
putoamisonnettomuuksia, joissa oli pysyvän vamman aiheuttama vaara,
mutta ei välitöntä hengenvaaraa. Onnettomuuksien luokittelu oli
tutkijoiden tekemä, eikä perustu viralliseen
tapaturmaluokitteluun.

Toimittaja
Camilla Reinboth

Aineisto

Mäki Tarja, Koskenvesa Antti. 2011. Kuinkas sitten kävikään? Kertomuksia rakennustyömaan työtapaturmista. ISBN 978-952-269-015-9 (nid.) ISBN 978-952-269-016-6 (PDF) Avaa

Myynti: Suomen Rakennusmedia Oy www.rtk.fi. http://www.rtk.fi

Miten se oltais voitu estää? Äänitteet. 2011. Ratuke-hanke. http://www.ratuke.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=10&Itemid=525

www.ratuke.fi