Kuntoutustutkimuksen oikea-aikaisuutta ja asiakkaiden osallisuutta etsimässä -lisensiaattityö

Hanketiedot

Hankenumero
110399

Hakija
Susanna Palomäki

Toteuttaja
Susanna Palomäki

Lisätietoja
Susanna Palomäki
susanna.palomaki@pshp.fi

Toteutusaika
1.3.2011 - 30.11.2011

Työsuojelurahaston päätös
21.10.2010
4 000 euroa

Kokonaiskustannukset
9 883 euroa

Tulokset valmistuneet
30.11.2011

Tiivistelmä

Tutkimukseni tarkoituksena on selvittää, miten TAYS:n kuntoutustutkimuspkl, vaativimpiin kuntoutustutkimuksiin erikoistuneena yksikkönä, on onnistunut tukemaan vajaakuntoisten nuorten aikuisten kuntoutumista takaisin työelämään. Koska asiakkaiden subjektiivinen arvio omasta työkyvystään ennustaa hyvin heidän tulevaa työkykyään tai työkyvyttömyyttään, olen päätynyt lähestymään tutkimusongelmaani asiakaslähtöisesti. Pääaineistonani on kymmenen Taysin kuntoutustutkimuspkl:n entisen asiakkaan teemahaastattelut. Tutkimukseni taustoittamiseksi selvitän kuinka monessa päättyneessä kuntoutustutkimusprosessissa (N=400) on päädytty ammatillisen kuntoutussuunnitelman tekemiseen vuoden tarkasteluvälillä. Aineistoni analysoinnissa hyödynnän jäsenkategorisoinnin analyysiä (MCD).

Mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa oman kuntoutussuunnitelman sisältöön ja kuntoutusprosessiin sekä kuntoutuksen käynnistymisen oikea-aikaisuus vaikuttavat olevan keskeisiä onnistuneen kuntoutustutkimuksen elementtejä. Olenkin päätynyt lähestymään tutkimusongelmaani seuraavan tutkimuskysymyksen kautta:
Minkälaista osallisuutta asiakkaat puhuvat itselleen kertoessaan kokemuksistaan kuntoutustutkimusprosessissa?
Osallisuuskeskustelun myötä uskon pääseväni myös oikea-aikaisuuden jäljille. Sosiaalityöntekijänä olen kiinnostunut selvittämään, mikä on sosiaalisen osuus ja merkitys lääkinnällisessä kuntoutuksessa. Alustavat tutkimustulokset ovat luettavissa 6/2011 ja viimeistelty versio 11/2011.

Hankkeen vastuuhenkilö

Susanna Palomäki

Tiedote

Kuntoutettava on joko osallinen tai osaton

30.11.2011

Terveyssosiaalityöntekijä
Susanna Palomäki selvitti sosiaalityön
lisensiaatinutkimuksessaan Tampereen yliopistollisen sairaalan
kuntoutustutkimusta. Hän paneutui asiakkaan osallisuuteen ja
kuntoutuksen oikea-aikaisuuteen. Hänen mukaansa ammattilaisten
kohtaaminen ratkaisee, tunteeko kuntoutettava olevansa osallinen
vai osaton. Työsuojelurahasto rahoitti työn valmistumista
stipendillä.

 

Palomäki haastatteli kymmentä kuntoutustutkimuspoliklinikan entistä
asiakasta. Aluksi hän kysyi haastateltavien toiveita ja kuvausta
kuntoutustutkimuksesta. Toiseksi hän katsasti, miten haastateltavat
kuvasivat kohtaamiaan ammattilaisia. Näistä kuvauksista hän
päätteli haastateltavien osallisuutta kuntoutustutkimuksessa.

 

Työsuhde ehkäisee eläkehakuisuutta

 

Palomäki päättelee, että kuntoutustutkimusprosessin alussa näkyy,
kuinka asiakkaan vointi ei aina mahdollista aktiivista toimijuutta.
Toisaalta asiakkaan työsuhde ehkäisee eläkehakuisuutta.
 Asiakkaan eläkehakuisuus ei välttämättä pilaa ammatillista
kuntoutusta, mutta todennäköisesti hidastaa sen toteutumista.

Selvimmin osallisuuden ja osattomuuden kuvaukset näkyvät, kun
laaditaan kuntoutussuunnitelmaa ja puhutaan sen sisällöstä.
Kuntoutustutkimuksen päätöspalaveri ja kuntoutussuunnitelman
laatiminen voivat kruunata prosessiaikana syntyneen kokemuksen
osallisuudesta tai osattomuudesta.

 

Jos asiakasta ei ymmärretä, hänen elämäntilanteensa arviointi jää
yksinomaan asiantuntijatiedon varaan, mikä voi johtaa siihen, että
asiakas ei pysty sitoutumaan hänelle laadittuun
kuntoutussuunnitelmaan.

 

Lisäksi liika luottamus asiantuntijatietoon vähentää omaa
toimijuutta. Asiakas voi jopa siirtää kuntoutustutkimuksen
onnistumisesta vastuun ammattihenkilöille.

 

Jos asiakkaalle ei tarpeeksi kerrota vaihtoehtoisista
toimintamuodoista, ennen kuin kuntoutussuunnitelma laaditaan,
asiakas voi kokea ammattilaisten ehdottamat kuntoutustoimet
valmiina pakettina, joka vain hyväksytetään hänellä.

Tutkimuksella määräaika, kuntoutuksella ei

 

Kuntoutustutkimusprosessilla on aikarajat, toisin kuin
haastateltavan kuntoutumisprosessissa. Oikea-aikaisuuteen
puolestaan vaikuttavat asiakkaan sairauden ja vamman hoitojen
jaksottuminen.  Myös hänen psyykkinen prosessointinsa
muuttuneesta elämäntilanteesta vaikuttaa. Mikäli jompikumpi tai
molemmat prosessit ovat kesken, ei ole valmiuksia työhön paluuseen.

 

Palomäki havaitsi, että liian myöhäinen kuntoutustutkimus pahentaa
fyysisiä vammoja ja sairauksia, romahduttaa psyykkisen voinnin ja
pitkittää työkyvyttömyyttä.

 

Palomäki tutkaili 400 asiakkaan kuntoutussuunnitelmia, jotka
sisälsivät työ- ja toimintakyvyn arvioinnin. Tämä 400 asiakasta
vastaa tutkitun poliklinikan vuosittaista kävijämäärää.

 

Palomäki havaitsi heistä kaksi ikävää ilmiötä: työikäisten miesten
kuolleisuusprosentti oli korkea eli 2,5; henkilöitä, joille ei
kyetty laatimaan ammatillista kuntoutussuunnitelmaa oli runsaasti
eli yli 35 prosenttia.

 

Sosiaalityöntekijä toimii tulkkina

 

Haastatteluissa tyypillisesti vertailtiin sosiaalityöntekijöiden ja
lääkäreiden toimintatapoja. Lääkäriä kuvattiin arvovaltaiseksi
auktoriteetiksi, mutta ”duunarisosiaalityöntekijää” helposti
lähestyttäväksi.

 

Palomäen mukaan sosiaalityöntekijä toimii sairaalamaailmassa kuin
tulkkina lääkärin ja asiakkaan välillä. Sosiaalityön vahvuuksia
ovat vuorovaikutustaidot, palvelujärjestelmien tunteminen ja
yhteydenpito palvelujärjestelmien edustajiin. Sosiaalityöntekijät
osaavat tapaamisissa ottaa huomioon myös asiakkaan
kokonaistilanteen.

Aitoa välittämistä tarvitaan

 

Susanna Palomäki toteaa, että mediassa ja valtionhallinnon huipulla
huolehditaan kansalaisten syrjäytymisestä. Palomäki kritisoi, että
samanaikaisesti kuntoutuksesta säästetään ja sitä aliarvostetaan,
vaikka Palomäen mukaan kuntoutus ehkä parhaimmin ratkaisi
työikäisten ennenaikaisen eläköitymisen.

Kun haastateltavat arvottavat ammattilaisia, erityisosaaminen ei
riitä luomaan myönteistä mielikuvaa. Palomäki tulkitsee, että
samanlaisella tiedolla varustetut ammattilaiset voivat toimia
täysin eri tavoin. Täten asiakas voi joissakin kuntoutustutkimuksen
kohtaamisessa olla osallinen, toisissa osaton.

 

Palomäki sanookin, että kuntoutuja kaipaa ammattilaiselta
tietotaidon lisäksi aitoa välittämistä. Hänestä asiakkaan
osallisuus kiteytyy neljään k-kirjaimeen: kielenkäyttö,
kiireettömyys, kuunteleminen ja kokonaisvaltaisuus.

Palomäen lisensiaatintutkimus hyväksyttiin Tampereen yliopistossa
23. tammikuuta 2013.

Toimittaja
Hannu Kaskinen

Aineisto

Susanna Palomäki. 2012. Asiakkaiden osallisuus kuntoutustutkimusprosessissa. Asiakkaiden kokemuksia osallisuudesta ja kuntoutustutkimuksen oikea-aikaisuudesta Tampereen yliopistollisessa sairaalassa. http://tutkielmat.uta.fi/pdf/lisuri00150.pdf Avaa