Liikkkuvan työn piirteet, kuormitukset ja kuormituksista palautuminen – lisensiaatin tutkielma

Tiivistelmä

Tutkimuksen tavoitteena on täsmentää liikkuvan ja projektiluonteisen työn piirteiden psykososiaalista kuormittavuutta tarkastelemalla työn piirteitä sekä niihin liittyvien kuormitustekijöiden esiintyvyyttä yhdessä erilaisten voimavara-, kuormitusoire- ja palautumismuuttujien kanssa.
Liikkuvaan ja projektiluonteiseen työhön tiedetään liittyvän palautumisen haasteita (mm. Hyrkkänen ym. 2007), mutta tarkkaan haasteiden laadun ja määrän yhteyttä ei psykososiaaliseen kuormittumiseen tunneta. Palautumisen häiriöiden tiedetään edeltävän uupumusoireilua (mm. Kinnunen ym. 2009), mutta tarkkaa kuvaa psykososiaaalisesta riskistä liikkuvan työn osalta ei ole. Kun kuva täsmentyy, voivat työterveyshuollot ja työsuojelu ohjeistaa sekä työnantajia että työntekijöitä entistä paremmin huolehtimaan psyykkisen työkyvyn ylläpidosta, ongelmien ennaltaehkäisystä sekä varhaisesta reagoinnista.

Tutkimusmenetelmänä on kyselylomake, joka sisältää kysymyksiä työn piirteistä, omista ja työn voimavara- ja kuormitustekijöistä sekä skaaloja hyvin- ja pahoinvointiin liittyvistä tunnusmerkeistä (mm. uupumus- ja masennustestit sekä palautumisskaala). Kyselyllä on kerätty tietoa kolmessa organisaatiossa työskentelevistä asiakaspalvelijoista, asiantuntijoista ja esimiehistä touko-kesäkuussa 2011 (N = 1415) ja uudelleen tammikuussa 2012 (vastausprosentti n. 70 %).

Aineiston analyysi tullaan saattamaan loppuun huhti-toukokuussa 2012, jolloin tutkimuksen tulokset ovat käytettävissä kesäkuussa 2012.

Hankkeen vastuuhenkilö

Susanna Mäkinen

Tiedote

Liikkuva työ ei pelkästään kuormita

Liikkuvan työn piirteet eivät ainoastaan kuormita vaan niillä on
myös hyvinvointia lisääviä ominaisuuksia. Henkilökohtaisilla ja
organisatorisilla voimavaroilla on vahva yhteys psyykkiseen
hyvinvointiin. Yksilölliset ominaisuudet saattavat muuttaa jotkin
liikkuvan työn piirteet työn vaatimustekijöistä työn
voimavaratekijöiksi.

Susanna Mäkinen tutki lisensiaattityössään
liikkuvan työn yhteyttä psyykkiseen hyvinvointiin tarkastelemalla
kahta liikkuvan työn piirrettä: fyysistä liikkuvuutta ja liikkuvan
työn monimutkaisuustekijöitä. Työsuojelurahasto tuki tutkimustyötä
stipendillä.

Liikkuvan työn monimutkaisuustekijät tässä tutkimuksessa olivat
projektityö, työajan laajeneminen, työnteko aikavyöhykkeiden yli ja
monikulttuurinen yhteistyö.

Työn piirteitä mitattiin viidellä hyvinvointimuuttujalla.
Uupumusasteinen väsymys, työn imu ja työholismi kuvasivat
työperäistä hyvinvointia ja tyytyväisyys elämään sekä
masennusoireet kuvasivat yleistä hyvinvointia.

Muuttujia tarkasteltiin Job Demands – Resources -mallin
viitekehyksessä, joka mahdollistaa työn vaatimus- ja
voimavaratekijöiden samanaikaisen tarkastelun.

Tutkitut liikkuvan työn piirteet eivät osoittautuneet JD–R
-mallin mukaisiksi puhtaiksi kuormitustekijöiksi, vaan niillä oli
myös hyvinvointia lisääviä ominaisuuksia.

Liikkuvan työn piirteillä oli oletusten vastaisesti positiivinen
yhteys työn imuun ja oletusten mukaisesti positiiviset yhteydet
uupumusasteiseen väsymykseen ja työholismiin.

Työn monimutkaisuustekijät voivat siis olla sekä työn
negatiivisia että positiivisia piirteitä eli sekä työn vaatimuksia
että voimavaroja. Tämä on relevanttia työturvallisuuden ja
työterveyden näkökulmasta ja korostaa tarvetta kohdata ja neuvoa
liikkuvaa työtä tekeviä yksilöllisesti.

Tutkimuksen tulokset tukevat liikkuvaa työtä koskevia aiempia
tutkimuksia osoittaen, että sekä työn fyysinen liikkuvuus että
liikkuvan työn monimutkaisuustekijät ovat yhteydessä
työhyvinvointiin.

Henkilökohtaiset voimavarat lisäävät
työhyvinvointia

Voimavaratekijöiksi tässä tutkimuksessa valittiin kolme
henkilökohtaiseen kokemukseen liittyvää voimavaramuuttujaa, neljä
organisaatioon liittyvää voimavaramuuttujaa sekä viisi
palautumiseen liittyvää muuttujaa.

Henkilökohtaisilla voimavaroilla ja palautumisen kokemuksella
oli voimakkain yhteys kaikkiin viiteen hyvinvointimuuttujaan.
Palautuminen, luottamus omiin kykyihin selviytyä työstään ja
kontrollin kokemus työssä olivat tärkeitä henkilökohtaisia
voimavaroja tarkasteltaessa hyvinvointia.

Henkilökohtaiset voimavarat olivat vahvin selittäjä
työhyvinvoinnille tässä tutkimuksessa. Korkein selitysosuus niillä
oli työhön sitoutumiseen, johon yksilön luottamus työstään
selviytymiseen oli vahvin henkilökohtainen voimavara.

Matkustaminen sekä rikastuttaa että kuormittaa

Vastaajien joukossa ei ollut yksittäistä ryhmää, jota olisi
voinut identifioida liikkuvaa työtä tekeväksi. Sen sijaan joidenkin
työntekijäryhmien työssä oli enemmän liikkuvuutta sisältäviä
piirteitä kuin toisten. Työ oli sitä liikkuvampaa mitä korkeampi
asema henkilöllä oli organisaatiossa.

Matkustaminen voi sekä rikastuttaa että kuormittaa sen mukaan
kenestä ja millaisista ympäristötekijöistä on kyse.

Tutkimus toi esiin lievän mutta tilastollisesti merkitsevän
korrelaation vuosittaisten matkapäivien ja työholismin samoin kuin
matkapäivien ja elämään tyytyväisyyden välillä.

Viikoittain toistuva monipaikkainen työ korreloi lievästi
positiivisesti työuupumuksen ja lievästi negatiivisesti työholismin
sekä psyykkisestä rasituksesta palautumisen kanssa.

Sekä työhön sitoutuminen että työholismi näyttivät lisääntyvän,
kun noustaan ylöspäin organisaatiossa. Työholismia selittivät myös
alhainen ikä ja huono palautuminen psyykkisestä rasituksesta.

Työuupumusta selittivät joustavuuden puute ja se, ettei voi
kontrolloida omaa työtään. Tilastollisesti merkitseviä, mutta
vähemmän, olivat työn monimutkaisuustekijöiden suuri määrä
liikkuvassa työssä, korkeampi organisatorinen asema, suurempi
psyykkinen liikkuvuus ja johdon epäreilu toiminta.

Tutkitut toimivat asiantuntijatehtävissä

Tutkimusaineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella, johon
vastasi 1 415 henkilöä kolmesta pääkaupunkiseudulla toimivasta
suuresta organisaatiosta. Vastaajien keski-ikä oli 44,6 vuotta, ja
58 prosenttia vastaajista oli naisia. Vastaajien enemmistöllä oli
yliopistollinen tutkinto, ja he työskentelivät
asiantuntijatehtävissä.

Matkustaminen kuului vastaajista 54 prosentin työhön, ja 21
prosenttia työskenteli viikoittain useassa eri kohteessa.

Toimittaja
Liisa Strann

Aineisto

Susanna Mäkinen. 2012. Work related and general Well-being in the context of Job Demands -Resources -model: Does mobile work make a difference? Lisensiaatin tutkielma. Helsingin yliopisto, Käyttäytymistieteellinen tiedekunta, 2012. Avaa