Luovuus teknologia-alan työssä: kestävää kehittämistä vai luovaa tuhoa?

Tiivistelmä

Teknologisoituvassa työelämässä edellytetään yhä vahvemmin työntekijöiden luovuutta ja organisaatioiden innovatiivisuutta samaan aikaan kun yhteiskunnassa painotetaan kestävää kehitystä. Luovuuden ja kestävyyden teoreettiset lähtökohdat näyttävät muodostavan työelämässä paradoksin, jossa yhtäältä luovuus tarkoittaa prosessien ja tuotosten uutuusarvoa, kestävyyden painottuessa vanhan hyödyntämiseen. Luovuuteen liitetty ’luova tuho’ on havaittu työelämän kestävyyden ongelmalliseksi piirteeksi uusien innovaatioiden syrjäyttäessä vanhat tuotteet ja keksinnöt. Tämän tutkimuksen tavoitteena on kehittää kestävän luovuuden käsitettä empiiriseen tutkimustietoon perustuen ja tuottaa ymmärrystä sekä luovaa tuhoa tuottavista negatiivisista toimista että kestävistä luovuuden prosesseista ja lopputuloksista. Tutkimuksen aineistona on 68 haastattelua, jotka on kerätty neljästä suomalaisesta teknologia-alan organisaatioista. Tutkimuksessa on hyödynnetty laadullista tutkimusstrategiaa paikantamalla haastatteluaineistosta kuvauksia luovasta tuhosta sekä kestävästä luovuudesta laadullisen sisällön analyysin keinoin. Tutkimus on osa Työsuojelurahaston vuosina 2018 – 2020 toteutettua tutkimushanketta. Tutkimus tarjoaa ymmärrystä kestävästä luovuudesta ja sen mahdollistamisesta suomalaisessa työelämässä. Tuloksia on mahdollista hyödyntää kestävien työpaikkojen ja organisaatioiden kestävien innovaatioiden kehittämisessä.

Hankkeen vastuuhenkilö

Soila Lemmetty