Masennus, sukupuoli ja toimijuus. Sairauden rakentuminen työperäisessä uupumuksessa -väitöskirjatyö

Tiivistelmä

Väitöskirjatyö tarkastelee sairauden rajojen määrittymistä työperäisen uupumuksen yhteydessä.

Tutkimus pohtii, missä kulkee raja työolosuhteista kumpuavan uupumuksen ja yksilön sairaudeksi ymmärretyn masennuksen välillä. Entä miksi masennuksen perusteella alkavista sairauslomista ja työkyvyttömyyseläkkeistä on muodostunut erityisesti naisenemmistöisten alojen ongelma? Näiden kysymysten kautta avautuu näkökulmia sairauden, työn ja sukupuolen muuttuviin merkityksiin nyky-yhteiskunnassa.

Tutkimus pohjautuu työssä uupuneiden ja masennuksen perusteella sairauslomalla olleiden naisten kokemuksiin. Työuupumuksen etenemistä seurataan naisten kertomusten kautta. Analyysi tarkastelee, mitä oikeastaan tapahtuu, kun työelämässä koetut ongelmat muotoutuvat vähitellen yksilölliseksi uupumustilaksi, joka usein diagnosoidaan masennukseksi. Huomion kohteena ovat erityisesti työn olosuhteet, naisten toiminta sekä ne ristiriitaiset normit ja odotukset, jotka heidän toimintaansa jäsentävät. Lisäksi analyysi tarkastelee, mistä uupumuksessa oli naisten oman tulkinnan mukaan kysymys.

Tutkimuksen johtopäätökset käsittelevät moninaisia yksilön ja yhteiskunnan suhteeseen paikantuvia jännitteitä, jotka liittyvät rajanvetoon terveyden ja sairauden välillä. Viimeistelyvaiheessa oleva väitöskirja valmistuu esitarkastukseen elokuussa 2012. Tulokset julkaistaan suomenkielisenä monografiana.

Hankkeen vastuuhenkilö

Sanna Rikala

Tiedote

Työssä uupuvat naiset kokevat masennusdiagnoosin ristiriitaiseksi

Missä kulkee raja kuormittaviin työoloihin liittyvän uupumuksen
ja yksilön sairaudeksi ymmärretyn masennuksen välillä? Miksi
sairauslomien ja työkyvyttömyyden syynä nopeasti lisääntynyt
masennus näyttäytyy erityisesti naisten terveysongelmana?

Sanna Rikalan väitöskirja avaa yhteiskunnallisen
näkökulman työssä uupuvien naisten masennukseen. Tutkimus pohjautuu
työuupuneiden ja masennuksen perusteella sairauslomalla olleiden
naisten kirjoituksiin ja haastatteluihin.

Väitöstutkimuksen keskeinen löydös on, että työssä uupuvat
naiset asettuivat tietoisesti työn ongelmia yksilöllistäviä
tulkintoja vastaan. He kokivat masennusdiagnoosinsa
ristiriitaiseksi. Työssä uupuvat eivät palaneet loppuun työn
vaatimusten kasvaessa, vaan myös käydessään sisäistä kamppailua
tilanteen saamasta tulkinnasta.

Masennusdiagnoosiin liittyvien ristiriitojen käsittely ja
”sosiaalinen kipu” näyttäytyivät yhtä merkittävänä kärsimyksen
lähteenä kuin kiire ja työpaineet.

Rikalan väitöskirja Työssä uupuvat naiset ja masennus
tarkistettiin Tampereen yliopistossa 25. lokakuuta 2013.
Työsuojelurahasto tuki väitöskirjan valmistumista stipendillä.

Yksilöllistymistä ja lääketieteellistymistä

Väitöskirja tarkastelee työssä uupuvien naisten masennusta
yhteiskunnallisena ja sukupuolittuneena ilmiönä. Tarkastelun
konteksti on suomalaisessa työelämässä 2000-luvun vaihteeseen
osunut työhyvinvoinnin murroskausi, jonka aikana
masennusdiagnoosiin perustuva työkyvyttömyys lisääntyi nopeasti
erityisesti naisenemmistöisillä aloilla.

Samalla työuupumuksen ja masennuksen välinen raja politisoitui
ja nousi yhteiskunnallisten keskustelujen kohteeksi.

Tutkimus keskittyy erityisesti työn olosuhteista kumpuavan
uupumisen ja sairaudeksi määrittyvän masennuksen välisen rajanvedon
problematiikkaan. Tarkastelun kohteena on, mitä oikeastaan tapahtuu
prosesseissa, kun työelämässä koetut ongelmat jäsentyvät vähitellen
yksilölliseksi uupumustilaksi, joka usein diagnosoidaan
masennukseksi.

Tarkastelua kehystävät keskustelut työelämän ongelmien
yksilöllistymisestä ja lääketieteellistymisestä sekä masennuksen
muodostumisesta kansansairaudeksi 1990-luvulla.

Sukupuolittunutta pahoinvointia

Tutkimus paikantuu sosiaalitieteellisen
mielenterveystutkimuksen, työelämäntutkimuksen ja
sukupuolentutkimuksen alueille. Rikala tarkastelee työssä uupuvien
naisten masennusta osana työelämän sukupuolittunutta pahoinvointia
sekä ilmentymänä työtä, terveyttä ja sairautta jäsentävistä
sukupuolijärjestyksistä.

Hän esittää masennusta ja sukupuolta koskevan
kirjallisuuskatsauksen perusteella, että naisten ”yliedustus”
masentuneiden joukossa on monisyinen ilmiö, joka muodostuu
kuormittavien elämän olosuhteiden, sukupuolinormien ja psyykkistä
pahoinvointia jäsentävien ymmärrys- ja puhetapojen
yhteisvaikutuksessa.

Sinnittelyä uupumusoireiden kanssa

Väitöskirjan analyysit valottavat eri näkökulmista, miten työn
olosuhteiden ongelmat yksilöllistyvät eli siirtyvät
henkilökohtaiselle ja ruumiilliselle tasolle.

Prosessien alkuvaiheessa naisten toiminta oli vastarintaa, eli
pyrkimystä vaikuttaa työn olosuhteisiin ja parantaa sitä kautta
työssä jaksamisen edellytyksiä.

Toiminnan sosiaaliset puitteet kuitenkin rajasivat vastarinnan
mahdollisuuksia, ja vähitellen vastarinta muuttui sinnittelyksi,
jonka tavoitteena oli uupumusoireiden kanssa pärjääminen.

Tässä vaiheessa toiminta oli ulkoisesti passiivista, mutta
sisäisesti aktiivista kamppailua vastakkaisten normatiivisten
odotusten ristipaineessa.

Työssä pärjäämisen eetos asettui jyrkkään ristiriitaan
masennusdiagnoosiin perustuvalle sairauslomalle jäämisen kanssa.
Paine jäsentää työssä uupumisen kokemukset juuri sairauskehyksen
kautta olikin tärkeä syy sille, miksi naiset pitkittivät työssä
sinnittelyä. Ristiriidan kärjistyessä mikään toiminnan vaihtoehto
ei vallitsevien sosiaalisten järjestysten puitteissa vaikuttanut
mahdolliselta.

Lopulta naiset tekivät irtioton kestämättömiksi käyneistä
tilanteista ja lopettivat työnteon väliaikaisesti tai pysyvästi.
Työskentelyn lopettaminen katkaisi jopa vuosia kestäneen
sinnittelyn ja merkitsi suurta muutosta suhteessa työelämään ja
suhtautumisessa työhön.

Tunnollisuus normatiivisena odotuksena

Työelämän pahoinvoinnin sukupuolittumisessa on selväpiirteisesti
näkyvissä sosiaalisten ongelmien yksilöllistymisen logiikka, jossa
poliittisia ratkaisuja vaativat ongelmat tulevat käsitellyiksi
yksilöllisinä ongelmina. Sukupuolta koskevat neuvottelut työssä
uupumisen prosesseissa paikantuivat kahtaalle: Ensinnäkin
tunnollisuus ja vastuullisuus olivat naisten toimintaa suuntaavia
normatiivisia odotuksia, jotka pitkittivät kuormittavien
työtilanteiden katkaisua.

Sopivan tasapainon hakeminen tunnollisuuden ja jämäkkyyden
välillä on ymmärrettävissä neuvotteluksi naisiin työelämässä
kohdistuvista ristiriitaisista odotuksista.

Toiseksi sukupuoli asettui neuvottelujen kohteeksi työssä
uupumista koskevissa merkityskamppailuissa. Haastatteluissa
rakentui kuva tilasta, jonka olemassaolo oli pitkälti
kontekstisidonnaista, eli yhdistyi aina vahvasti työn
olosuhteisiin. Tällöin puheessa ylitettiin syvään juurtuneita
ajattelutapoja, joissa terveys ja sairaus sekä yksilöllinen ja
yhteiskunnallinen näyttäytyvät toistensa vastakohtina.

Kun sairauden rajoja laajennetaan siten, että yksilön ja
olosuhteiden välinen raja hämärtyy, myös työelämän pahoinvointia
sukupuolittava sosiaalisten ongelmien yksilöllistämisen logiikka
tulee haastetuksi. Tämä sisältää jo itsessään radikaalin käsityksen
sukupuolesta saumattomana osana sosiaalista ympäristöään.

”Taakkaisuus” ei piilottaisi kontekstia

Rikala pohtii, millainen olisi puhetapa, joka tekisi
ymmärrettäväksi yksilöllisiä uupumiskokemuksia häivyttämättä tai
piilottamatta niiden sosiaalista ja poliittista kontekstia ja
sukupuoleen liittyviä ulottuvuuksia.

Hän ehdottaa haastatteluaineistosta noussutta ilmaisua ”t
aakkainen”. Puhumalla taakkaisuudesta on mahdollista painottaa
kuormittavien olosuhteiden osuutta terveydentilan määrittelyssä
unohtamatta kuitenkaan taakan alla kärsivää yksilöä.

Väitöskirjan valossa tarve arvioida uudelleen psyykkistä
kärsimystä ja masennusta koskevia ymmärrys- ja puhetapoja on
perinpohjaisesti sukupuolipoliittinen kysymys.

Toimittaja
Leena Huovila

Aineisto

Rikala, Sanna. 2013. Työssä uupuvat naiset ja masennus. Acta Universitatis Tamperensis 1854. ISBN 978-951-44-9217-4, ISSN 1455-1616 Acta Electronica Universitatis Tamperensis 1334. ISBN 978-951-44-9218-1, ISSN 1456-954X http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9218-1 Avaa

Myynti: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi kirjamyynti@juvenes.fi