Mihin päätyvät supistuvien tehtävien työntekijät – ja miksi?

Tiivistelmä

Hankkeen tavoitteena on kuvata yksityisen sektorin supistuvissa tehtävissä työskentelevien siirtymäpolkuja toisiin tehtäviin. Hanke tuottaa siten monipuolisen kuvan tyypillisistä poluista supistuvista tehtävistä. Lisäksi tuotetaan tietoa siirtymien (epä)onnistumiseen vaikuttavista tekijöistä. Tulokset antavat kattavan kuvan siitä, miten ja keitä tehtävien voimistunut rakennemuutos koskettaa ’haitallisimmin’. Tätä perustietoa voidaan hyödyntää mm. aktiivisen työvoimapolitiikan ja työelämän suhteiden kehittämisessä.

Hanke on kolmivaiheinen. Aineistona käytetään Tilastokeskuksen palkkarakennetilastoa. Aluksi kuvataan tehtävärakenteiden muutosta yksityisellä sektorilla. Seuraavaksi tarkastellaan supistuvissa tehtävissä työskentelevien liikkumista työmarkkinoilla ja heidän ansiokehitystään. Käytettävät menetelmät mahdollistavat tyypillisten siirtymäpolkujen tunnistamisen. Lopuksi selvitetään, missä määrin työntekijöiden taustaominaisuudet vaikuttavat heidän todennäköisyyteensä seurata erilaisia polkuja.

Hankkeen tuloksia esitetään paitsi tieteellisissä tutkimusseminaareissa, myös laajalle yleisölle suunnatussa loppuseminaarissa (marraskuussa 2014). Tuotetaan artikkeleita kansainvälisiin aikakauskirjoihin. Tuloksien pohjalta laaditaan myös yleistajuisia kirjoituksia, joilla osallistutaan yhteiskunnalliseen keskusteluun. Työmarkkinaosapuolten edustajista koostuva ohjausryhmä kokoontuu säännöllisin välein keskustelemaan hankkeen etenemisestä ja eri vaiheissa tuotetuista tuloksista.

Hankkeen vastuuhenkilö

Rita Asplund

Tiedote

Toimistotyöntekijät sijoittuvat parhaiten muihin ammatteihin

Ammatti- ja tehtävärakenteiden murroksessa toimistotyöntekijät
ovat sijoittuneet parhaiten muihin töihin, verrattuna esimerkiksi
teollisuustyöntekijöihin. Työn mennessä alta supistuvalla
ammattialalla myös ikä ja koulutustaso vaikuttavat työllistymiseen:
parhaiten sijoittuvat nuoret ja keski- tai korkea-asteen
koulutetut.

Pahiten ammatti- ja tehtävärakenteen murros osuu ikääntyneisiin.
Heille ammatin vaihtamisen kustannukset ovat liian suuret hyötyihin
verrattuna.

Yksityisen sektorin supistuvissa tehtävissä työskentelevien
siirtymäpolkuja toisiin tehtäviin on tutkinut Elinkeinoelämän
tutkimuslaitos ETLA. Työmarkkinoiden merkittävimpiä muutoksia on
ammatti- ja tehtävärakenteen murros, johon vaikuttavat tieto- ja
viestintätekniikan nopea kehitys sekä tehtävillä ja toiminnoilla
käytävän kansainvälisen kaupan kasvu.

Työsuojelurahasto rahoitti tutkimusta.

Kuusi supistuvaa ammattiryhmää

Tutkimus tunnisti kuusi yksityisen sektorin ammattiryhmää,
joissa työllisyys on supistunut vahvasti 20:n viime vuoden
aikana.

Näitä ammatteja ovat: toimistotyöntekijät, konepaja- ja
valimotyöntekijät, muut valmistustyöntekijät, puun- ja
paperinjalostuksen prosessityöntekijät, kumi-, paperi- ja
tekstiilityöntekijät sekä teollisuustuotteiden kokoonpanijat.

Tutkijat seurasivat näissä ammateissa toimivien
työmarkkina-aseman muutosta vuosina 1995–2009.

Joka kolmas työtä vailla

Vuonna 1995 supistuvassa ammatissa työskennelleistä enää noin 60
prosenttia oli edelleen omassa tai toisessa supistuvassa ammatissa
vuonna 2000.

Yksityisen sektorin ei-supistuviksi luokiteltuihin ammatteihin
oli jo viidessä vuodessa siirtynyt noin neljännes. Lisäksi matala-,
keski- ja korkeapalkkaisiin ammatteihin oli siirrytty hyvin
tasaisesti. Sen sijaan julkiselle sektorille tai yrittäjäksi
siirtyneiden osuus jäi silmiinpistävän pieneksi, viiteen
prosenttiin. Joskin heidän määränsä kaksinkertaistui vuoteen 2009
mennessä.

Jo viiden vuoden jälkeen noin 10 prosenttia supistuvissa
ammateissa toimineista kuului ei-työllisten joukkoon. Vuonna 2009
lähes joka kolmas heistä oli ei-työllinen.

Merkittävä osa ei-työllisyyteen päätyneistä on jo aikaisessa
vaiheessa kokenut työttömyysjaksoja, jotka ovat usein johtaneet
eläkkeelle siirtymiseen. Esimerkiksi vuonna 2004 työttöminä
olleista lähes puolet oli eläkkeellä vuonna 2007. Eläkkeeltä ei
enää palata työelämään.

Ammattiryhmien välillä huomattavia eroja

Supistuviksi tunnistettujen ammattiryhmien välillä esiintyy
huomattavia eroja.

Eritoten toimistotyöntekijät mutta myös muut
valmistustyöntekijät sekä teollisuustuotteiden kokoonpanijat ovat
siirtyneet vilkkaimmin pois supistuvan ammatin urapolulta.

He ovat myös sijoittuneet kaikkein parhaiten niin yksityisen
sektorin muihin ammatteihin kuin myös julkiselle sektorille tai
yrittäjäksi.

Etenkin konepaja- ja valimotöissä tai puun- ja
paperinjalostuksen prosessitöissä vuonna 1995 olleiden vaihtoehdot
näyttävät sitä vastoin olleen pääosin kahdenlaiset: joko jatkaa
omassa tai toisessa supistuvassa ammatissa tai siirtyä työelämän
ulkopuolelle, ei-työlliseksi.

Tutkijoiden mukaan havaitut ammattiryhmittäiset erot eivät johdu
siitä, että supistuvat ammattiryhmät poikkeaisivat merkittävästi
toisistaan niissä toimivien henkilökohtaisten ominaisuuksien –
esimerkiksi ikä, koulutus ja sukupuoli – tai työhön liittyvien
erityispiirteiden – esimerkiksi maantieteellinen sijainti ja
toimiala – suhteen. Itse ammatti säilyy keskeisenä tekijänä.

Ikä ja koulutus vaikuttavat

Ammatin rinnalle nousevat myös tietyt muut taustatekijät,
ensisijaisesti ikä mutta myös muodollinen koulutus.

Parhaiten ammattirakenteiden muutoksiin ovat sopeutuneet nuoret,
keski- tai korkea-asteen koulutetut, useimmiten
toimistotyöntekijöinä toimineet ja Etelä-Suomessa asuneet.

Koulutusaloista erottuvat etenkin terveys- ja sosiaalialan
koulutetut, jotka näyttävät pärjänneen ammattirakenteiden
murroksessa verrattain hyvin.

Kaiken kaikkiaan tulokset kertonevat siitä, että
toimistotyöntekijöiden ja korkeammin koulutettujen osaaminen on
helpommin siirrettävissä ammatista toiseen kuin
teollisuustyöntekijöiden.

Ei-työllisyyteen siirtyneet ovat voittopuolisesti olleet
ikääntyviä työntekijöitä. Tämän ryhmän pitäisikin tutkijoiden
mukaan ensisijaisesti olla työvoimapoliittisten toimien
erityishuomion kohteena.

Toimittaja
Leena Huovila

Aineisto

Rita Asplund, Antti Kauhanen, Pekka Vanhala. 2015. Ammattirakenteet murtuvat – Mihin työntekijät päätyvät ja miksi? Elinkeinoelämän tutkimuslaitos ETLA, sarja B268. Taloustieto Oy. ISSN 0356-7443 ISBN 978-951-628-636-8 (nid). ISBN 978-951-628-637-5 (pdf) Avaa