Miltä opettaja saa näyttää? -väitöstutkimus

Tiivistelmä

Väitöstutkimus opettajien ulkonäön ja pukeutumisen merkityksistä

Tutkimuksessa kysytään, miltä opettaja saa näyttää? Siihen vastaavat aineiston 130 eri-ikäistä opettajaa eri koulumuodoista. Opettajat ovat katseiden kohteena ja itse katsojina. He arvioivat, arvostelevat ja valvovat oman vaikutelmansa ja toistensa ulkoasujen kunnollisuutta ja asiallisuutta.

Tutkimuksen tavoitteena on osoittaa opettajien näkemysten ja kokemusten kautta opettajien ulkonäön ja pukeutumisen merkitys yhtenä opettajuutta määräävänä tekijänä nykykouluissa.

Tutkimuksen viitekehys on sosiokulttuurinen. Tutkimuksessa tarkastellaan, missä määrin opettajan ulkoasu muodostuu ympäristön aikaansaaman sosiaalisen paineen ja sen aiheuttaman itsekontrollin vaikutuksesta. Opettajien tekstejä analysoidaan sisällönanalyysin ja diskurssin tutkimuksen menetelmillä.

Syksyllä 2012 tarkastettavan väitöskirjan tulokset ovat sovellettavissa monilla aloilla, kuten opetus- ja palvelualoilla. Tutkimus osallistuu siihen tieteelliseen ja yhteiskunnalliseen keskusteluun, jota nyt käydään eri alojen työntekijöiden ulkonäkövaatimuksista.

Hankkeen vastuuhenkilö

Marjo Kamila

Tiedote

Opettajan vaatteilla on väliä

Opettajat tarkkailevat ja määrittelevät jatkuvasti toistensa
ulkoasuja niin koulussa kuin vapaa-aikana. Naisopettajat vahtivat
toisiaan enemmän kuin miehet.

Ulkoasuja rajaavat opettajuuden perinteet, opettajan
itsekontrolli, kouluyhteisön tavat ja kirjoittamattomat säännöt,
kollegoiden keskinäiset suhteet erilaisine makukäsityksineen sekä
kulttuuriset kauneusihanteet.

Taustalla voi kyteä opettajien välisiä kasvatuksellisia
vastakkainasetteluja. Joukosta poikkeavalla opettajalla voi olla
toisenlainen opetuksellinen näkemys, jonka oikeellisuudesta
symbolisesti taistellaan opettajainhuoneissa.

Filosofian maisteri
Marjo Kamila tutki väitöskirjatyössään opettajien
käsityksiä siitä, miltä opettajat saavat näyttää. Työsuojelurahasto
tuki tutkimusta stipendillä.

Tutkimusaineisto koostui 130 eri-ikäisen nais- ja miesopettajan
käsityksistä. Opettajat edustavat peruskoulua ja lukiota,
ammatillisia oppilaitoksia ja ammattikorkeakouluja sekä vapaata
sivistystyötä.

Opettajien kirjoitelmien ja haastattelujen pohjalta Kamila
tunnisti neljä erilaista pukeutumisdiskurssiksi nimeämäänsä
näkökantaa, joiden avulla opettajat pyrkivät määrittelemään
suotavan opettajakuvan: mallikansalaisopettajat, epäsovinnaiset,
esteetit ja seksualisoidut.

Mallikansalaisopettajat toimivat kasvatuksellisina
malleina

Mallikansalaisopettajat korostavat ulkoasujen asiallisuutta ja
tavallisuutta. Näiden ominaisuuksien ajatellaan olevan viestejä
opettajan vakuuttavuudesta, toisten huomioon ottamisesta sekä
kunnollisesta naisen ja miehen mallista opetettaville.
Mallikansalaisopettaja saatetaan tunnistaa opettajaksi jo
pelkästään opettajan näköisen olemuksensa takia.

Mallikansalaisten diskurssin käytännöt näkyvät ja lujittuvat
stereotyyppisesti opettajan epävirallisella univormulla: Marimekon
raitapaidalla ja konstailemattomilla farkuilla.

Koulun juhlapäivinä naisopettajan maskuliininen tyyli vaihtuu
naiseutta osoittavaksi hametyyliksi, ja miesopettaja pukee
pikkutakin ja sitoo kravatin kaulaansa. Juhlapukeutuminen on tärkeä
tapakulttuurin malli oppilaille ja opiskelijoille.

Mallikansalaisten diskurssin mukaiseen roolimallina olemiseen
liittyy ulkoinen järjestys, eritoten siisteys, puhtaus ja tarkkuus.
Nuhjuisen ja pahanhajuisen kollegan puolesta tunnetaan
myötähäpeää.

Naisten ja miesten shortsihousuja sekä naisten liian paljastavaa
pukeutumista pidetään ei-toivottuina ja jopa kiellettyinä.

Epäsovinnaiset haluavat muuttaa opettajakuvaa

Tahallisesti epäsovinnaiset kapinapukeutujat pyrkivät luomaan
uutta opettajakuvaa rennolla ja opetettavien maailmaa lähestyvällä
olemuksellaan. Epäsovinnaisten mielestä opettajan arvovalta ei
synny vaatteiden ja muun ulkoisen olemuksen avulla, vaan
luontevasti käyttäytyvän ja asiansa osaavan opettajapersoonan
mukaan.

Epäsovinnaiset joutuvat tekemään uskottavuutensa ja
auktoriteettiasemansa eteen enemmän työtä, koska he eivät näytä
normiopettajilta. Paikoin on vaarana, että kollegat jopa
kyseenalaistavat heidän ammattitaitonsa.

Epäsovinnaiset haluavat laajentaa käsitystä siitä, miltä
opettaja saa näyttää. Osa opettajista kapinoi hiljaisesti vaikkapa
mustalla kynsilakan värillä, osa näkyvämmin ja
kokonaisvaltaisemmin.

Kapinapukeutujat niittivöineen, tatuointeineen, näyttävine
pukeutumistyyleineen ja hiuksineen sekä kirkkaine väreineen ovat
itsevarmoja pukeutujia, jotka tiedostavat pelaavansa hyväksyttävän–e
i-hyväksyttävän erottautumisen kanssa.

He joutuvat pohtimaan, missä kulkee hyväksytyn raja kollegoiden
ja opetettavien silmissä. Hekään eivät ole vapaita pukeutumaan
siten kuin haluavat.

Esteeteille ulkonäkö ja pukeutuminen ovat
tärkeitä

Esteetit korostavat hyvää makua ja tyylikkyyttä; osa kollegoista
pitää heitä liian täydellisinä. Erityisesti ammatillisten
oppilaitosten ja ammattikorkeakoulujen esteettiopettajien puheissa
korostuvat niin sanotun uuden työn vaatimukset, joissa ulkonäön ja
pukeutumisen merkitys nousee ammatillisen osaamisen rinnalle.

Esteettien opettajaideaali on päivittäin ulkoasustaan huolehtiva
ammattilainen, joka soveltuu niin alansa ja koulunsa visuaalisiin
järjestyksiin kuin kulttuurisiin kauneusstandardeihin.

Esteettien diskurssissa opettajien sukupuolineutraaliutta ei
korosteta hyveenä. Tyylikäs naisellisuus ja ulkoasustaan
huolehtivat miehet koetaan mieluummin piristävinä ilmestyksinä ja
silmäniloina, useammin hyväksyttyinä kuin karsastettuina.
Esteettien mielestä värikkyys ja ilo ovat sallittuja, jopa
toivottavia opettajien ulkoasuissa.

Esteetit kokevat voimaantumista harkitusta pukeutumisestaan. He
käyttävät symbolista valtaa, joka on vallan tunteen ottamista
suhteessa kollegoihin. Se on erottautumista, makumallina ja
tyylituomarina olemista. Voimaantuminen voi olla myös pelkästään
oman minuuden vahvistamista ja hyvinvoinnin kokemista.

Seksikäs naisopettaja ei vakuuta

Seksualisoitujen diskurssissa huomio kiinnittyy naissukupuolen
liian paljastaviin ja piukkoihin pukineisiin sekä punaiseen väriin
hameessa, hiuksissa ja huulissa.

Seksualisoitujen diskurssissa naiset identifioidaan ruumiiseensa
eri tavoin kuin miehet. Miesopettajien ulkoasun seksuaalisia
viestejä ei ikään kuin ole olemassa. Sen sijaan naisten odotetaan
olevan ruumiistaan vastuullisia, heidän tulisi kontrolloida
ulkoasunsa lähettämiä vaikutelmia.

Opettajien mielestä seksikäs naisopettaja ei vakuuta.
Seksualisoidut naisopettajat joutuvat nimittelyjen,
työpaikkakiusaamisen ja toisinaan jopa sukupuolisen häirinnän,
mutta myös naisten välisen kateuden kohteiksi. Uskonnollisissa
kouluissa vallitsee ankara siveellisyyspuhe, joka kieltää
opettajien meikkaamisen ja koristautumisen.

Seksualisoidut puolustautuvat vetoamalla ulkoasunsa väärään
tulkintaan ja katsojien harhaisiin käsityksiin. Osa naisopettajista
korostaa seksuaalisuuttaan uhmatakseen sovinnaisuusjärjestyksiä ja
sukupuolten valta-asetelmia.

Seksualisoitujen diskurssi paljastaa opettajien pukeutumisen
välineellisen luonteen ja opettajien välisen valtapelin.
Kiinnittämällä huomio opettajan pukeutumiseen saatetaan pyrkiä
vaientamaan opettajan mielipiteet opetukseen ja kasvatukseen
liittyvissä asioissa ja siten minimoimaan hänen mahdollisuutensa
opettajahierarkiassa.

Opettajakuva kehittyy opettajankoulutuksessa

Opettajan näköisen ihmisen sosiaalinen rakentaminen aloitetaan
jo opettajankoulutuksessa.

Opettajat kertovat, että erityisesti opetusharjoittelussa
didaktikot valvoivat opettajakokelaan ulkoasun sopivuutta.
Pukeutumispuheiden mukaan toiveet ja huomautukset
väärännäköisyydestä ilmoitettiin annettuina. Ulkoasujen
viestinnällistä merkitystä ei pohdittu yhdessä opiskelijoiden
kanssa.

Lauri Kemppinen pohtii hakijoiden ulkonäön
merkitystä opettajankoulutuksen valintaraatien mielikuvien
muodostumisessa. Valitsevatko kouluttajat stereotyyppisesti
opettajan näköisiä ja käytökseltään opettajan mielikuvan
muodostavia hakijoita koulutukseen?

Jos opettajankoulutukseen hakeutuu ja sinne otetaan tietyn
tyyppisiä ihmisiä, kulttuurinen opettajakuva jatkuu suunnilleen
muuttumattomana.

Nettisivustoilla nuoret neuvovat toisiaan, kuinka on sopivaa
pukeutua, miten kannattaa käyttäytyä ja mitä tulee välttää
opettajankoulutuksen pääsykokeissa. Marimekon raitapaita yllä ei
voi ainakaan vaatteen takia epäonnistua.

Pekka Räihä pohtii, onko se opettajakuva, johon
opiskelijavalinnat nyt nojaavat, paras opettaja-aines
vuosikymmenien kuluttua, jolloin nyt valitut opettajakokelaat vielä
ammatissaan työskentelevät? Hänen mielestään tärkeää on opettajan
kyky muuttua ajan virrassa.

Räihä kysyy, voitaisiinko opettajankoulutuksen valintaraati
ulkoistaa muille tahoille, pois opettajilta ja
opettajankouluttajilta?

Kohti uutta opettajakuvaa

Osassa tämän tutkimuksen pukeutumisdiskursseista toivottiin
nähtävän monivivahteisia ja erottuvia opettajia ulkoasuineen. Näin
oppilaat ja opiskelijat saisivat käsityksen heterogeenisemmasta
opettajajoukosta, samalla myös monenlaisista naisen ja miehen
malleista.

Hannu L. T. Heikkinen ja
Rauno Huttunen aistivat muutoksen tuulia
opettajien ammatissa: heidän mukaansa kollektiiviset
ammatti-identiteetit ovat alkaneet rakoilla ja muotoutua uudelleen.
Tavallisuus ei enää ole ihanne, vaan myös opettajat haluavat
erottua massasta.

Nuori opettaja omaksuu jotakin perinteisestä
opettajakulttuurista, mutta yhä tavallisemmin opettajat muokkaavat
ja murtavat perinteitä. Poikkeavuuksia sallitaan enemmän.

Erottumisen halu tulee Kamilan tutkimuksessa esiin kaikissa
muissa diskursseissa paitsi mallikansalaisten diskurssissa.

Kamila uskoo, että ajatustapojen muuttumisesta huolimatta
opettajan ulkoinen identiteetti rakentuu lähitulevaisuudessakin
valtakulttuurin tavallisuuden normien mukaan mieluummin kuin
vastakulttuurin piirissä. Tilanne alkaa muuttua vasta sitten, kun
erinäköisistä opettajista tulee riittävän suuri ja pysyvä
ryhmä.

Kamila ehdottaa, että osana opettajankoulutuksen oppisisältöjä
keskusteltaisiin opettajien ulkoasujen vaikutelmista.
Ulkonäkökeskustelua tarvitaan myös opettajien itsesuojelun
kannalta.

Kamila pohtii myös lasten ja nuorten makukasvatusta. Kontekstin
mukainen pukeutuminen, juhlan erottaminen arjesta, tapa- ja
makukasvatus lähtevät jo kotoa. Lisäksi on tärkeää huolehtia,
visuaalisen lukutaidon ja osaamisen opetuksesta peruskouluissa.

Toimittaja
Liisa Strann

Aineisto

Marjo Kamila. Katsojana ja katsottuna – Opettajan kontrolloitu ulkoasu. 490 s. Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen julkaisuja 110. Jyväskylä 2012. ISBN 978-951-39-4888-7; ISSN 1457-6899.

Tilaukset: Jyväskylän yliopisto, Nykykulttuurin tutkimuskeskus, PL 35, 40014 Jyväskylän yliopisto, http://www.jyu.fi/nykykulttuuri

Kamila, Marjo. Erottautumispyrkimyksiä pukeutumisella. Työelämän tutkimuspäivien konferenssijulkaisuja 3/2012. Tampereen yliopisto. Työelämän tutkimuskeskus, 62-75.