Miten voimavarat ja haasteet ennustavat eritasoista työuupumusta ja -intoa?

Tiivistelmä

Suurin osa aikaisemmasta työuupumukseen liittyvästä tutkimuksesta on keskittynyt tutkimaan uupumuksen yleistä tasoa. Viime aikainen tutkimus on kuitenkin osoittanut että työntekijöiden kesken on olemassa erilaisia pienempiä ryhmiä joilla ilmenee eri tasoista työuupumusta ja -intoa. Myös monenlaiset töihin liittyvät fyysiset, psyykkiset, sosiaaliset, ja työpaikkaan liittyvät haasteet ja voimavarat heijastuvat työuupumukseen ja -intoon. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan 1) millaisia homogeenisia pienempiä ryhmiä voidaan löytää työntekijöiden uupumuksen ja innon eri tasoja kuvaten; 2) miten erilaiset töihin liittyvät ja henkilökohtaiset haasteet ja voimavarat ennustavat työuupumuksen ja -innon eri ryhmiä. Tutkimus on osa Työhyvinvointitutkimusta jossa 1415 työntekijää (586 miestä ja 829 naista) seurattiin kahdesti työterveyshuollon kautta. Tutkimusaineisto analysoitiin mixture mallintamisen (Mplus) avulla. Tulokset osoittivat, että työntekijöiden joukosta löytyi kaksi ryhmää: ensimmäistä ryhmää (johon kuului 85% työntekijöistä) kuvasi korkea työinto ja alhaisempi uupumusasteinen väsymys, kyynisyys, ja riittämättömyyden tunteet; toista ryhmää (15% työntekijöistä) kuvasi lisääntyvä uupumusasteinen väsymys, kyynisyys, ja riittämättömyyden tunteet, ja vähenevä työinto. Tämä ryhmä koki myös enemmän työpaikan monikultuurisuuteen liittyviä haasteita, vähentynyttä sietokykyä ja alhaisempia näkemyksiä omista kyvyistä verrattuna korkean työinnon ja alhaisen uupumuksen ryhmään.

Hankkeen vastuuhenkilö

Katja Upadyaya

Tiedote

Haasteet ja voimavarat ennakoivat työuupumusta ja -intoa

Tutkijatohtori Katja Upadyaya Jyväskylän ja Helsingin yliopistoista osallistui Work, Stress and Health 2017 -konferenssiin, joka pidettiin Minneapolisissa Yhdysvalloissa 7.–10. kesäkuuta 2017. Konferenssin pääteema kiteytyi nykytyöelämän haasteisiin ja mahdollisuuksiin.

Upadyaya esitteli vielä julkaisematonta tutkimusta, joka koski työntekijöiden työuupumuksen ja -innon homogeenisia alaryhmiä ja niitä ennakoivia haasteita ja voimavaroja.

Tutkimuksessa havaittiin, että isolla osalla, 85 prosentilla, työntekijöistä oli vain vähäisiä uupumuksen oireita, ja samanaikaisesti he kokivat paljon työintoa. Tätä ryhmää tutkijat kutsuivat korkean työinnostuksen ryhmäksi.

Pienemmällä ryhmällä, 15 prosentilla, työntekijöitä työuupumus lisääntyi ja innokkuus väheni ensimmäisen ja toisen mittauskerran välisenä vuoden ajanjaksona. Tätä ryhmää tutkijat kutsuivat lisääntyvän uupumuksen ryhmäksi.

Korkean työinnostuksen ryhmään kuuluvilla työntekijöillä oli hyvät henkilökohtaiset voimavarat – tehokkuus, palautuminen, kimmoisuus –, kun taas lisääntyvän uupumuksen ryhmään kuuluvat työntekijät kärsivät monista samanaikaisista töihin liittyvistä haasteista, jotka liittyivät monikulttuurisuuteen ja työpaikan ihmissuhteisiin. Lisäksi he kokivat työkykynsä alentuneen.

Suurin osa aikaisemmasta työuupumukseen liittyvästä tutkimuksesta on keskittynyt tutkimaan uupumuksen yleistä tasoa. Tutkijan mukaan tulevaisuudessa olisi tärkeätä tarkastella erilaisia alaryhmiä, joissa ilmenee eritasoista työuupumusta ja -intoa sekä erilaisia työhön liittyviä henkilökohtaisia ja sosiaalisia haasteita ja voimavaroja.

Tutkimustuloksista on suunnitteilla artikkeli. Konferenssiesityksen muut kirjoittajat olivat Matti Vartiainen ja Katariina Salmela-Aro.

Työsuojelurahasto tuki Upadyayan osallistumista konferenssiin matkastipendillä.

Toimittaja
Leena Huovila