Näkökulmia samapalkkaisuuteen – tutkimus organisaatioista, instituutioista ja tasa-arvopolitiikasta -väitöskirjatyö

Tiivistelmä

Tämä tutkimus tarkastelee sukupuolten palkkaeroon vaikuttavia käytäntöjä ja rakenteita, niin organisaatiotasolla kuin yhteiskunnan tasolla. Tutkimuksen keskeisenä tavoitteena on eritellä syitä siihen, miksi tasa-arvopolitiikan toimenpiteillä ei olla onnistuttu kaventamaan sukupuolten palkkaeroa. Väitöstyö pureutuu erityisesti työehtosopimusten rooliin, lainsäädännön vaikuttavuuteen sekä keskeisen samapalkkaisuuden edistämisen työkalun, arviointiin perustuvan palkkausjärjestelmän rooliin palkkaerojen kaventamisessa.

Tutkimuksen tieteellinen kontribuutio on yksityiskohtainen analyysi siitä, minkälaiset sukupuolittuneet käytännöt ja rakenteet tuottavat sukupuolten palkkaeroja organisaatiotasolla sekä yhteiskunnan tasolla. Tutkimuksen käytännön kontribuutio on nykyisen tasa-arvopolitiikan kriittinen arviointi.

Aineistona tutkimuksessa hyödynnetään aikaisemmissa tutkimus- ja kehittämishankkeissani kerättyjä laajoja aineistoja, jotka koostuvat työehtosopimuksista, henkilöstöhallinnon dokumenteista, tasa-arvosuunnitelmista, haastatteluista sekä toimintatutkimuksessa tehdyistä havainnoista. Tutkimuksessa käytetään laadullisia menetelmiä.

Tutkimuksen tulokset ovat käytettävissä vuoden 2016 lopussa.

Hankkeen vastuuhenkilö

Paula Koskinen-Sandberg

Tiedote

Sukupuolten palkkaeron taustalla naisten työn aliarvostus

Sama palkka samasta ja samanarvoisesta työstä on tavoite, jota Suomessa ei vieläkään ole saavutettu. Tilastokeskuksen ylläpitämän palkansaajien ansiotasoindeksin mukaan naisen euro on tällä hetkellä 83 senttiä.

Yleinen tapa osallistua palkkatasa-arvokeskusteluun on väittää, että naiset ovat itse valinneet huonosti palkatun alan, esimerkiksi hoivatyön. Tavallista on myös kiistää kokonaan palkkaerojen olemassaolo.

– Ilman muuta palkkaero on olemassa, ja se perustuu ennen kaikkea naisten työn aliarvostukseen. Taustalla eivät ole individualistiset syyt, kuten yksilön ammattialan valinnat, vaan rakenteelliset ja poliittiset syyt, sanoo Paula Koskinen-Sandberg, ruotsinkielisen kauppakorkeakoulun Hankenin tutkija.

Koskinen-Sandberg on väitöstutkimuksessaan perehtynyt samapalkkaisuuden politiikkaan sekä sen onnistumisiin ja epäonnistumisiin vaikuttaviin käytäntöihin ja rakenteisiin, niin organisaatiotasolla kuin yhteiskunnan tasolla.

Väitöskirja The politics of gender pay equity – Policy mechanisms, institutionalised underevaluation and non-decision making tarkastetaan 15. lokakuuta 2016.

Työsuojelurahasto tuki Koskinen-Sandbergin väitöskirjatyöskentelyä tutkijastipendillä.

Monitieteisesti ja laaja-alaisesti

Väitöskirja koostuu kolmesta artikkelista. Niistä kaksi on julkaistu tai hyväksytty julkaistavaksi korkeatasoisissa tieteellisissä aikakauslehdissä: Equality, Diversity and Inclusion: An International Journal sekä Gender, Work and Organization.

Väitöskirja pureutuu sitkeään ongelmaan monitieteisesti: se yhdistää sukupuolentutkimusta, organisaatiotutkimusta, palkitsemis- ja työmarkkinatutkimusta.

Tarkastelussa ovat mukana niin suomalaisen työmarkkinan piirteet, keskeiset politiikkamekanismit – tasa-arvolaki, palkkausjärjestelmät, työehtosopimukset – kuin keskeiset toimijat.

Ensisijainen tutkimusongelma on, miten ja miksi naisten tekemästä työstä on muodostunut vähemmän arvostettua kuin miesten työstä, mitkä mekanismit ja toimijat ylläpitävät aliarvostusta ja miten samapalkkaisuuspolitiikka onnistuu ongelman ratkaisussa.

Toissijaisen työmarkkinan juurille

Koskinen–Sandberg hakee naisten työn aliarvostuksen juuria myös hyvinvointivaltion synnystä.

– Hyvinvointivaltio tarjoaa naisille ja naisten työskentelymahdollisuudelle olennaisia palveluita. Toisaalta se nojaa siihen, että se tarvitsee edullisempaa naistyövoimaa. Osin sen takia meillä on olemassa naisvaltainen toissijainen työmarkkina. On tärkeää ymmärtää, että asioilla voi olla samaan aikaan sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia, Koskinen-Sandberg sanoo.

Tämän lisäksi tutkija kiinnittää huomiota toiseen keskeiseen ulottuvuuteen: työehtosopimusjärjestelmään.

– Työehtosopimusjärjestelmä turvaa tietyt työn tekemisen ehdot, mikä on tärkeätä. Naisten työn aliarvostukseen liittyvät palkkasuhteet on kuitenkin sementoitu järjestelmään, ja niiden muuttamiseksi ei ole ilmeisesti ollut riittävästi intressejä.

Pallo työmarkkinajärjestöille

Tällä hetkellä keskustelun painopiste tuntuu olevan organisaatiotason tasa-arvosuunnitelmissa ja palkkausjärjestelmien kehittämisessä.

Koskinen-Sandberg on kuitenkin törmännyt organisaatioiden palkkausjärjestelmissä siihen, että ne eivät perustukaan huolelliseen arviointiin vaan vanhan järjestelmän perusteettomat palkkaerot on upotettu uuteen järjestelmään aika pitkälti sellaisinaan.

 – Palkkaeroihin voi toki osaltaan myös työpaikkatasolla vaikuttaa, mutta silti heittäisin pallon takaisin työmarkkinajärjestöille ja poliittiseen päätöksentekoon. Se on paikka, missä kysymykseen voisi parhaiten ja laajakantoisimmin vaikuttaa.

Kolmikantaiselta päätöksenteolta kuitenkin pitää edellyttää, ettei sitä rajata tahallisesti ja tarkoituksenmukaisesti ei-uhkaaviin teemoihin. Väitöskirjan nimessä esiintyvä käsite non-decision making viittaa juurikin päätöksenteon vesittämiseen.

Toimittaja
Leena Huovila

Aineisto

Paula Koskinen-Sandberg. 2016. The politics of gender pay equity. Policy mechanisms, institutionalised undervaluation and non-decision making. 137 s. Publications of the Hanken School of Economics, No. 305, Helsinki.

ISBN 978-952-232- 321-7 (printed) ISBN 978-952-232-322-4 (PDF) ISSN-L 0424-7256 ISSN 0424-7256 (printed) ISSN 2242-699x (PDF)

http://hdl.handle.net/10138/167165