Näyttötutkintojen tuottavuusvaikutukset

Tiivistelmä

Näyttötutkintojen tuottavuusvaikutukset

Tutkimushankkeen tavoitteena on arvioida näyttötutkintojen vaikutusta tuottavuuteen yritys- tai toimipaikkatasolla. Näyttötutkintojen tuottavuusvaikutukset yritysten kannalta ovat keskeisiä työnantajien kannustimille hyödyntää niitä ja vaikuttavat viime kädessä myös työntekijän saamaan hyötyyn. Tuottavuusvaikutukset ovat siten oleellisia koko järjestelmän toimivuudelle ja tarkoituksenmukaisuudelle. Näyttötutkintojen vaikutuksista yritysten tuottavuuteen on kuitenkin verrattain vähän täsmällistä tutkimustietoa. Hanke selvittää myös näyttötutkintojen kehittämisen ja edistämisen kannalta tärkeitä tuottavuushyötyjen mahdollisia reunaehtoja.

Tutkimuksen lähtökohtana on taloustieteelliseen viitekehikko ja analyysivälineistö. Tutkimuksen empiirisissä tarkasteluissa hyödynnetään Tilastokeskuksen mittavia rekisteriaineistoja, joissa on tietoa sekä yksilöistä, yrityksistä, toimipaikoista että suoritetuista näyttötutkinnoista. Tutkimuksessa pyritään selvittämään, millainen tilastollinen yhteys ja toisaalta aito syy-seuraussuhde näyttötutkinnoilla on yritysten tai toimipaikkojen tuottavuuteen. Lisäksi tarkastellaan sitä, riippuuko tämä yhteys esimerkiksi henkilöstörakenteesta tai henkilöstön liikkuvuudesta tai yrityksen toimialasta.

Hankkeen loppuraportti julkaistaan Palkansaajien tutkimuslaitoksen julkaisusarjassa syyskuun 2013 loppuun mennessä.

Hankkeen vastuuhenkilö

Reija Lilja

Tiedote

Näyttötutkinto poikii tuottavuutta

Näyttötutkinnot tuovat yrityksessä potkua tuottavuuteen,
lisäävät työtekijöiden osaamista ja nostavat yleensä myös
tekijöiden palkkaa.

Näyttötutkinnoilla ja tuottavuudella on selkeä tilastollinen
yhteys: näyttötutkintoja suorittaneiden työntekijöiden osuus
yksityisen sektorin toimipaikoissa on yhteydessä näiden korkeampaan
tuottavuuteen.

Tuottavuuden nousun ja näyttötutkintojen määrän yhteys näkyy
erityisesti työpaikoissa, joissa on paljon näyttötutkinnon
suorittaneita. Menestyneillä yrityksillä on myös paremmat keinot
sitouttaa tai valikoida tuottavat työntekijät. Tämä kannattaa,
sillä tutkinnon suorittamispaikan työnantaja poimii paremman hyödyn
kuin myöhemmät työnantajat. 

Työnantajille tuottavuusvaikutukset ovat usein kannustimia
näyttötutkintojen suosimiseen. Viime kädessä myös työntekijät
hyötyvät niistä osaamisen kehittymisen ja palkan mahdollisen
kohoamisen myötä.

Palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkimushankkeessa arvioitiin
näyttötutkintojen vaikutusta tuottavuuteen yritys- ja
toimipaikkatasolla. Työsuojelurahasto tuki hanketta tutkimus- ja
kehitysmäärärahalla.

Tutkimuksessa käytettiin lähtökohtana taloustieteellistä
viitekehystä ja analyysivälineistöä. Tutkimuksen empiirisissä
tarkasteluissa hyödynnettiin Tilastokeskuksen
henkilöstörekistereitä, joihin on kirjattu tietoa niin yritys- kuin
yksilötasolta sekä suoritettujen näyttötutkintojen määrästä vuosien
2000–2009 aineistoista. 

Kannattavaa toimintaa

Tutkimustulosten mukaan näyttötutkintoja intensiivisesti
hyödyntävissä yrityksissä on niiden yhteys tuottavuuteen jo
nykyisellään vahvempi kuin näitä hyödyntämättömien yritysten.

Tuottavuusanalyysiä täydennettiin tutkimuksessa vertailemalla
näyttötutkinnon suorittaneiden palkkaa muutoin samankaltaisten
henkilöiden palkkaprofiiliin. Näyttötutkinnon vaikutus on yleensä
korkeimmillaan samassa työpaikassa pysyvillä heti tutkinnon
jälkeisinä vuosina, kun taas työpaikkaa vaihtavilla palkka nousee
vasta joitakin vuosia tutkinnon jälkeen.

Pienimmät havaitut palkkavaikutukset keskimääräiseen
palkkaprofiiliin verrattuna löytyivät yli 35-vuotiailla
näyttötutkinnon suorittaneilla ja naisilla. Tutkijoiden mukaan
näyttää siltä, että tutkintoa suorittamaan valikoituu näistä
ryhmistä niitä, joiden palkkakehitys on jäänyt jälkeen
keskimääräisestä iänmukaisesta palkkaprofiilista.

Näyttötutkintojen hyödyntäminen on tulosten perusteella
kannattavaa yrityksille ja yksilöille ja niiden suorittamista
tulisi tukea.

Alakohtaiset erot esiin

Tutkijoiden mukaan näyttötutkintojen vaikutuksia tulisi
analysoida myös alakohtaisesti sekä selvittää niiden oppisopimus-
tai oppilaitospohjaista vaihtelua samoin kuin eri rahoitusmuodoilla
suoritettujen näyttötutkintojen vaikutuksia.

Myös tutkintojen työllistävä vaikutus kaipaa tutkimusta
palkkavaikutuksen tutkimuksen rinnalla. Kyselytutkimuksin
voitaisiin selvittää aiempaa laajemmin, onko järjestelmässä
kehittämistarpeita, joilla voitaisiin lisätä niiden yleistä
hyödynnettävyyttä.

Naisten ja varttuneempien tutkinnonsuorittajien osalta olisi
tärkeää tarkastella tutkintoihin valikoituvia henkilöitä ja
arvioida sitä, ovatko tutkintojen palkkavaikutukset suhteessa
tarkemmin rajattuun vertailujoukkoon samanlaisia kuin suhteessa
keskimääräiseen palkkaprofiiliin.

Tutkimuksessa käytettiin Tilastokeskuksen tutkimuslaboratorion
FLEED-otosaineistoa ja toimipaikkojen henkilöstöominaisuuksien
aineistoa sekä tutkintorekisteristä ja oppilaitostilastoista
poimittuja tietoja vuosina 2000–2009 suoritetuista
näyttötutkinnoista ja opiskelijaksi kirjautumisista.

Aineiston analysoinnin menetelminä sovellettiin tilastollista
analyysiä, jossa hyödynnettiin kuvailevia tunnuslukuja ja
regressioanalyysejä.

Näyttötutkintojen tuottavuusvaikutukset mittaavat myös
yleisemmin aikuis- ja työpaikkakoulutuksen vaikuttavuutta.
Tutkimushankkeen tuottama tieto työpaikkakoulutuksen tuotoista on
myös poikkeuksellisen luotettavaa ja laajapohjaista, koska se
perustuu rekisteriaineistoihin. 

Toimittaja
Riitta Heimonen

Aineisto

Mari Kangasniemi. 2013. Näyttötutkintojen tuottavuus- ja palkkavaikutukset. Palkansaajien tutkimuslaitos. Raportteja 28. Helsinki. ISBN 978-952-209-123-9 (painettu) ISBN 978-952-209-124-6 (PDF) ISSN 1795-2832 (painettu) ISSN 2242-6914 (PDF) www.labour.fi/tutkimusjulkaisut/raportit/raportti28.pdf. http://www.labour.fi/tutkimusjulkaisut/raportit/raportti28.pdf Avaa

Avaa

www.labour.fi/naytto