Osan työkyvystään menettänyt työntekijä ja työehtosopimusmääräykset – selvitys

Tiivistelmä

Selvityksen kohteena ovat yleissitovien työehtosopimusten, valtion, kunnan ja evankelis-luterialisen kirkon yleisten työehtosopimusten työntekijän työkykyyn liittyvät määräykset. Hankkeessa selvitetään, onko määräysten määrä tai sisältö muuttunut vuonna 2005 julkaistuista tiedoista. Tutkimuksessa päätavoitteena on antaa kokonaiskuva siitä, kuinka paljon em. työehtosopimuksissa on nykyisin määräyksiä, joilla tavalla tai toisella mahdollistetaan palkasta sopiminen työkyvyn alentumisen johdosta, ja millaisia nämä määräykset ovat sisällöltään. Lisäksi selvitetään, miten mahdollisten työehtosopimusmääräysten perusteella työntekijän palkkaa voitaisiin työsuhteen aikana – työkyvyn alentumisen johdosta – alentaa. Selvitys antaa kuvan osan työkyvystään menettäneen työntekijän asemasta työehtosopimusmääräysten näkökulmasta.

Hankkeen vastuuhenkilö

Jaana Paanetoja

Tiedote

Mitä työehtosopimus määrää työntekijän työkyvystä?

Millaisia ja kuinka paljon yleissitovissa työehtosopimuksissa on määräyksiä, joissa koko työehtosopimuksen tai sen palkkausmääräysten soveltaminen edellyttää täyttä työkykyä?

Entä, onko työehtosopimuksissa määräyksiä, joiden mukaan työkyky vaikuttaa työhön pääsyyn tai työjärjestelyihin?
Näitä kysymyksiä on selvittänyt oikeustieteen tohtori, varatuomari, työ- ja sosiaalioikeuden dosentti Jaana Paanetoja (Itä-Suomen yliopisto ja Lapin yliopisto).

Selvityksessä on tarkasteltu 162 yleissitovan työehtosopimuksen – tilanne 1. elokuuta 2016 – työntekijän työkykyyn liittyviä määräyksiä. Mukana selvityksessä olivat lisäksi valtion, kunnan ja evankelis-luterilaisen kirkon yleiset (virka- ja) työehtosopimukset.

Työsuojelurahasto tuki selvityksen tekemistä stipendillä.

Sopimukset neljässä ryhmässä

Yleissitovien työehtosopimusten määräykset jaettiin neljään ryhmään:

Ryhmä 1: Työehtosopimukset, joiden soveltamisala kokonaisuudessaan on rajattu täysin työkykyisiin työntekijöihin. Näitä määräyksiä oli kolmessa työehtosopimuksessa.

Ryhmä 2: Työehtosopimukset, joiden palkkausmääräysten soveltamisala on rajattu täysin työkykyisiin työntekijöihin. Lisäksi työehtosopimuksessa on täsmennetty, miten/millaiseksi tällä perusteella sopimuksen palkkausmääräysten ulkopuolelle jäävien työntekijöiden palkkaus voidaan sopia ja/tai työkyvyn vajeen kriteereitä. Näitä määräyksiä oli kahdeksassa työehtosopimuksessa.

Ryhmä 3: Työehtosopimukset, joiden palkkausmääräysten soveltamisala on rajattu täysin työkykyisiin työntekijöihin ilman ryhmän 2 täsmennyksiä/täydennyksiä. Näitä määräyksiä oli 19 työehtosopimuksessa.

Ryhmä 4: Muut ryhmiin 1–3 kuulumattomat määräykset, joissa työkyky on otettu tavalla tai toisella huomioon palkan muodostuksessa, rekrytoinnissa tai työjärjestelyissä.  Ryhmään kuuluvia työehtosopimuksia oli seitsemän. Kuusi määräystä oli velvoittavaa ja yksi oli suositus.

Myös kunnan ja evankelis-luterilaisen kirkon yleisessä virka- ja työehtosopimuksessa oli selvityksen kohteena olevia määräyksiä (ryhmään 3 luokiteltavia).

Selvitys kohdistui työehtosopimusten sopimusteksteihin, joten siinä ei ole tarkasteltu määräysten historiaa eikä työehtosopimusosapuolten tarkoitusta sopimustekstin sisällöstä.

Työntekijän täyttä työkykyä edellytettiin 37 työehtosopimuksessa. Suurimassa osassa tarkastelluista 162 työehtosopimuksesta ei ollut määräyksiä, joiden soveltaminen olisi kytketty työntekijän täyteen työkykyyn.

Vertailu vuoden 2004 määräyksiin

Ensimmäinen työehtosopimusmääräyksiä koskeva tutkimus toteutettiin vuonna 2004. Nyt käsillä olevassa selvityksessä tarkasteltiin myös, mitä tuolloin esille tulleille yleissitovien työehtosopimusten määräyksille on tapahtunut: onko niitä poistettu tai muutettu tai ovatko ne pysyneet muuttumattomina.

Työsuojelurahasto tuki myös edellistä selvitystä (hanke 103140). Vertailtaessa vuoden 2016 määräyksiä vuoden 2004 määräyksiin voi todeta, että merkittävin muutos on ryhmässä 3: vuonna 2004 ryhmässä oli 34 työehtosopimusta, vuonna 2016 niitä oli siis 19.

Ryhmään 1 kuului vuonna 2004 työehtosopimuksista kolme (kolme myös vuonna 2016), ja ryhmään 2 kuului kymmenen sopimusta (kahdeksan vuonna 2016).

Vuoden 2004 selvitykseen ei kuulunut kategoriaa 4.

Miten mahdollistetaan yksilöllinen sopiminen?

Selvityksen perusteella saa kokonaiskuvan siitä, millä aloilla tavalla tai toisella mahdollistetaan yksilöllinen palkasta sopiminen, jos työntekijällä ei ole täyttä työkykyä.

Nämä alat saattavat olla sellaisia, joille osan työkyvystään menettänyt työntekijä voi työllistyä tavanomaista helpommin, mikäli työnantaja tavoittelee työehtosopimuksen vähimmäistason alittavan palkan maksamista.

Selvityksessä on tarkasteltu myös, missä vaiheessa määräykset voivat tulla sovellettaviksi, toisin sanoen, vaikuttavatko ne yksinomaan työntekijää palkattaessa vai onko olemassa määräyksiä, jotka vaikuttavat työntekijän palkan muodostumiseen työsuhteen aikana työkyvyn alentumisen johdosta.

Selvityksen tulokset ovat hyödynnettävissä erityisesti etsittäessä työtä osan työkyvystään menettäneille henkilöille ja arvioitaessa työsuhteen aikaisten palkan alennusten toteuttamista.

Selvitys tukee muun ohessa pääministeri Juha Sipilän hallituksen kärkihanketta, jolla pyritään lisäämään osan työkyvystään menettäneiden henkilöiden (osatyökykyisten) työn saantia.

Empiria määräysten soveltamisesta tarpeen

Empiirinen selvitys määräysten soveltamisesta yksittäisissä työsuhteissa olisi tarpeen, jotta niiden käytännön merkitystä voitaisiin arvioida. Erityisesti olisi kiinnostavaa tietää, tarjoavatko määräykset tavanomaista paremmat työllistymismahdollisuudet ja toisaalta, ovatko osan työkyvystään menettäneet henkilöt kiinnostuneita työllistymään työehtosopimuksen tason alittavalla palkalla.

Soveltamiskäytäntöä on niukasti, mikä viittaa siihen, että riitoja määräysten soveltamisesta ei synny.
Hyödyllistä olisi jatkossa selvittää myös laajemmin näkemyksiä työehtosopimusten piilevistä määräyksistä.

Tämä selvityksen raportti julkaistaan vuoden 2017 alussa. Sen jälkeen tuloksista tiedotetaan eri kanavissa, kuten Vates-säätiön ja ministeriöiden kautta. Vates-säätiö toimii asiantuntijaorganisaationa vammaisten, pitkäaikaissairaiden ja osatyökykyisten henkilöiden yhdenvertaiseksi työllistymiseksi

Toimittaja
Leena Huovila