Perehdyttämisen käytännöt suomalaisten asiantuntijaorganisaatioiden vuorovaikutustilanteissa

Tiivistelmä

Tässä tutkimuksessa selvitetään vuorovaikutuksen tutkimuksen näkökulmasta sitä, miten perehdyttämistä tehdään suomalaisissa asiantuntijaorganisaatioissa, toisin sanoen, miten tietoa ja osaamista välitetään kokeneilta työntekijöiltä uudelle tulokkaalle. Perehdytystilanteiden tutkiminen on tärkeää siitä syystä, että perehdyttäminen on keskeinen henkilöstön kehittämiseen liittyvä käytäntö, johon kuluu työpaikoilla aikaa ja resursseja. Tutkimuksen päätavoitteena on selvittää sitä, miten perehdyttäminen rakentuu perehdyttäjän ja perehdytettävän välisessä vuorovaikutuksessa sekä millaisin tavoin perehdytystilanteissa välitetään ja vastaanotetaan tietoa. Tutkimuksen toisena tavoitteena on selvittää, miten perehdytykseen liittyviä kirjallisia dokumentteja – suunnitelmia, ohjeita ja lomakkeita – käytetään ja hyödynnetään perehdytystilanteissa. Tutkimuksen menetelminä sovelletaan keskustelunanalyysia ja dialogisesti orientoitunutta diskurssianalyysia. Tutkimuksen tuloksista on konkreettista hyötyä suomalaisille organisaatioille: tulosten pohjalta organisaatioissa voidaan arvioida ja kehittää perehdyttämisprosessia sekä pohtia perehdytyksessä käytettävien dokumenttien relevanssia, käyttötapoja ja kirjallista sisältöä. Tutkimushankkeen aikana (1.9.2016-31.8.2017) tulosten pohjalta pidetään kaksi tieteellistä esitelmää ja kirjoitetaan kaksi tutkimusartikkelia, jotka lähetetään julkaisuprosessiin hankkeen aikana.

Hankkeen vastuuhenkilö

Piia Mikkola

Tiedote

Perehdyttäjä, selvitä, mitä työntekijä jo tietää

Työntekijän perehdyttämisessä pitää selvittää, mitä perehdytettävä jo tietää, sillä tämä tieto luo pohjan perehdyttämiselle jatkossa.

Luentomuotoinen uusien työntekijöiden perehdytys on vuorovaikutustilanne, jossa on keskeisessä osassa tiedon välittäminen ja omaksuminen. Tästä näkökulmasta perehdytys vertautuu esimerkiksi työharjoittelutilanteisiin ja luokkahuonevuorovaikutukseen, joilla niin ikään on pedagogisia päämääriä koskien tiedon välittämistä.

Tutkija Piia Mikkolan tutkimuksessa ”Perehdyttämisen käytännöt suomalaisten asiantuntijaorganisaatioiden vuorovaikutustilanteissa” selvitettiin keskustelunanalyysin viitekehyksessä sitä, miten perehdytettävien tietämystä kontrolloidaan ja seurataan suomalaisen asiantuntijaorganisaation perehdytysluennoilla.

Välineenä tietämyksen kontrollointiin olivat perehdyttäjien esittämät, tietoa käsittelevät kysymykset, joihin perehdytettävät tuottivat vastauksia.

Kysymykset avaavat uusia keskustelunaiheita

Tutkimuksessa saatiin tietoa kysymys-vastaus -toimintajaksojen muotoilusta ja tehtävistä luentomuotoisessa perehdytyksessä. Lisäksi kysymys-vastaus -jaksot tekivät näkyväksi perehdytykseen liittyviä haasteita.

Tutkimus oli lähestymistavaltaan poikkitieteellinen ja aikaisemmasta tutkimuksesta eroava, sillä siinä lähestyttiin organisaation käytäntöjä vuorovaikutuksen tutkimuksen menetelmin.

Tutkimus osoitti, että perehdyttäjien kysymyksillä ei ole yhtä, vaan useita erilaisia tehtäviä uusien työntekijöiden perehdytyksessä. Kysymykset, jotka käsittelivät ennen perehdytysprosessia hankittua tietoa, toimivat uuden keskustelunaiheen aloituksena ja antoivat perehdyttäjille taustatietoa perehdytettävien osaamisesta ja tietotasosta.

Kysymykset, jotka käsittelivät puolestaan perehdytysjakson aikana hankittua tietoa, kontrolloivat perehdytyksen etenemistä ja onnistumista. Perehdyttäjät saivat näiden kysymysten avulla tietoa siitä, miten perehdytystä tulisi jatkossa edistää. Tällaisilla kysymyksillä oli myös arvioivia tehtäviä: niillä saatettiin osoittaa perehdytettäville, millainen tieto on tärkeää ja olennaista työhön liittyvää tietoa.

Työsuojelurahasto on tukenut Piia Mikkolan tukimusta post doc -stipendillä.

Toimittaja
Terhi Friman

Aineisto

Näin kysyt yleisöltä – luentomuotoisen perehdytyksen vuorovaikutushaasteet. https://telma-lehti.fi/nain-kysyt-yleisolta-luentomuotoisen-perehdytyksen-vuorovaikutushaasteet

. Telma-lehti 2-2018