Positiivisten tunteiden lisääminen organisaatioissa – mitä on myötäinto käytännössä harjoitettavana sosiaalisena prosessina

Tiivistelmä

Positiivisten tunteiden on osoitettu vaikuttavan ihmisen hyvinvointiin ja toimintaan monin tavoin positiivisesti (Fredrickson, 1998; 2001). Erityisesti ihmisten välillä jaettuina nämä positiiviset vaikutukset moninkertaistuvat ja vaikuttavat edelleen myönteisesti myös ympäröiviin ihmisiin (Hatfield, Cacioppo, & Rapson, 1994; Barsade, 2002). Organisaatioissa on tutkittu myötätuntoa eli toisen kärsimykseen reagoimista sosiaalisena ihmisten välisenä prosessina (Dutton et al., 2014) ja hiljattain myötätunnon rinnalle luotiin uusi käsite, myötäinto (Pessi et al., arvioitavana), kuvaamaan toisen iloon reagoimista. Tätä toisen iloon reagoimista ei olla kuitenkaan tutkittu organisaatioissa eikä käytännössä harjoitettavana myötätuntoa vastaavana sosiaalisena prosessina. Kuitenkin juuri positiivisten tunteiden myönteisten vaikutusten vahvistamiseksi olisi tärkeää ymmärtää, mitä tällainen toisten iloon reagoiminen tarkoittaa käytännössä.
Tämä teoreettinen tutkimus purkaa myötäinnon osa-askeleisiin verraten niitä ja niiden mekanismeja myötätunnon sosiaalisen prosessin askeleisiin ymmärtääksemme, mitä myötäinto tarkoittaa käytännössä harjoitettavana sosiaalisena prosessina. Toiseksi esitys vertaa myötäintoa olemassa oleviin jaettujen positiivisten tunteiden käsitteisiin ymmärtääksemme, miten myötäinto erottuu ja täydentää niitä. Esitys kokoaa mallin myötäinnon ja sen rinnakkaiskäsitteiden harjoittamiseksi edistääksemme positiivisten tunteiden lisäämistä organisaatioissa.

Hankkeen vastuuhenkilö

Miia Paakkanen