Potilassiirtoergonomian vaikutus hoitotyön fyysiseen kuormittavuuteen vanhustenhuollossa -väitöskirjatyö

Tiivistelmä

Tavoitteena on selvittää potilassiirtoergonomian vaikutusta hoitotyön fyysiseen kuormittavuuteen.

Potilassiirtoergonomia tarkoittaa sekä organisaation turvallisuustoimintaa että työntekijän työtapoja avustustehtävissä.

Tutkimuksessa selvitetään, minkälaisia vaikutuksia joko organisaatioon tai työyhteisöön kohdistuvilla potilassiirtoergonomisilla interventioilla on hoitotyön kuormittavuuteen.

Tätä monimenetelmäistä kontrolloitua interventiotutkimusta on seurattu kolme vuotta. Kohderyhmänä ovat 12 vanhustenhuollon osastoa ja niillä työskentelevät hoitajat. Tutkimusaineisto koostuu haastatteluista, kokouspöytäkirjoista, kyselyistä, video-otoksista ja havainnoinneista, joita on analysoitu eri tutkimusmenetelmien ja -mittarien avulla.

Tulosten avulla kehitetään hoitotyötä, jolloin saadaan tutkittua tietoa ergonomisista ratkaisuista, joiden avulla voidaan keventää potilassiirtojen aiheuttamaa kuormitusta. Potilassiirtoergonomian kehittämisen myötä hoitajien työturvallisuus ja potilasturvallisuus paranee. Tulosten avulla voidaan edistää organisaatioiden ja työyhteisöjen hallintakeinoja ja näin edesauttaa liikuntaelinvaivojen ennaltaehkäisyä sekä samalla lisätä potilasturvallisuutta ja kuntouttavan hoitotyön kulttuuria.

Hankkeen vastuuhenkilö

Virpi Fagerström

Tiedote

Potilassiirtoergonomiaa kehittämällä parempia johtamis- ja työkäytäntöjä

Terveystieteiden maisteri
Virpi Fagerström selvitti väitöstutkimuksessaan
potilassiirtoergonomisten interventioiden vaikutuksia hoitotyön
kuormittavuuteen. Potilassiirtoergonomia tarkoittaa sekä
organisaation turvallisuustoimintaa että työntekijän työtapoja
avustustehtävissä. Työsuojelurahasto tuki tutkimusta
stipendillä.

Tulosten mukaan ergonomisen avustamisen kehittäminen aiheutti
myönteisiä johtamis- ja työkäytäntömuutoksia sekä vähensi hoitajien
fyysistä kuormittuneisuutta ja liikuntaelinvaivoja.

Vanhustenhuollon 12 osastoa osallistui kolmivuotiseen,
monitasoiseen ja -menetelmäiseen kontrolloituun
interventiotutkimukseen. Tutkimuksen kohderyhmänä olivat osastojen
hoitajat (n=292), joista 147 kuului interventio- ja 145
verrokkiryhmään.

Tutkimusaineisto koostui haastatteluista, kokouspöytäkirjoista,
kyselyistä, video-otoksista ja havainnoinneista, joita analysoitiin
eri tutkimusmenetelmien ja -mittarien avulla.

Mittaukset tehtiin ennen, jälkeen ja vuoden kuluttua
interventiosta. Tietoa kerättiin PHOQS-, MAPO- ja
Carethermometer-menetelmillä sekä kyselyjen, haastattelujen ja
videointien avulla.

Toimintamalli ja arviointityökalu

Interventiossa organisaatioihin kehitettiin toimintamalli
ergonomiseen avustamiseen, hankittiin ja otettiin käyttöön
avustamista helpottavia apuvälineitä ja koulutettiin hoitajien
avustustaitoja.

Lisäksi kehitettiin uusi helppokäyttöinen arviointityökalu,
Ergonomisten apuvälineiden tarkistuslista, apuvälineiden
riittävyyden tarkasteluun.

Ergonomisessa avustamisinterventiossa muutettiin kuuden osaston
johtamis- ja työkäytäntöjä toisten kuuden toimiessa
verrokkiosastoina.

Niskavaivat vähenivät, avustustaidot paranivat

Ergonomisen avustamisintervention hoitajilla oli 72 prosenttia
vähemmän niskavaivoja seurannassa kuin verrokkiryhmässä
olleilla.

Koulutuksen myötä hoitajien avustustaidot paranivat
tyydyttävistä kohtalaisiksi. Avustustaidon kehittymisestä 18
prosenttia selittyi sillä, että hoitajat osallistuivat aktiivisesti
koulutuksiin ja suhtautuivat myönteisesti uuden oppimiseen.

Intervention myötä toimintaympäristöriskit vähenivät
kohtalaisista mitättömiin, mutta avustustehtävien kuormitustaso ei
muuttunut, koska hankinnat eivät kohdistuneet ensisijaisiin
apuvälineisiin tai niitä ei käytetty asukkaan
toimintakykyluokitusoletusten mukaisesti.

Johtaminen parani

Johtamis- ja työkäytännöt muuttuivat myönteisesti sekä
henkilöstö- että prosessijohtamisessa sitä mukaa kuin henkilöstön
ergonomiatietämys ja keskinäinen yhteistyö lisääntyivät sekä
määriteltiin vastuut ja selkiytettiin työturvallisuusprosessit.

Myönteisiä muutoksia edistivät esimiesten tuki, kannusteet,
yhteisöllisyys, hoitajien kokema omakohtainen hyöty ja asukkaiden
kuntoutuminen.

Johtamis- ja työkäytäntömuutosten toteutumista häiritsivät
henkilöiden vaihtuminen, johdon rooliepäselvyydet,
ilmapiiriongelmat ja osastojen poikkeustilanteet.

Toteutuneet johtamiskäytäntömuutokset olivat pysyviä, ja
myönteinen kehitys laajeni organisaatiossa muille osastoille.

Kehittämisideoita

Ergonomista avustamista kehittäessä tulee korostaa eri
toimijoiden rooleja ja apuvälineiden, kuten nostimien, hankintaa
vanhustenhuollon osastoille sekä lisätä niiden käyttöä
toimintakyvyltään täysin avustettavien asukkaiden kohdalla.

Tulevaisuudessa sosiaali- ja terveysalan ergonomista avustamista
tulee kehittää ja sen avulla edistää henkilöstön työturvallisuutta
ja -terveyttä, jotta voidaan ehkäistä hoitajien ennenaikaista
eläköitymistä ja turvata hyvinvoivan henkilöstön saatavuus
vanhustenhuollossa.

Virpi Fagerströmin väitöskirja tarkastettiin Turun yliopistossa
15. maaliskuuta 2013.

Toimittaja
Liisa Strann

Aineisto

Fagerström Virpi. 2013. Asukkaan ergonomisen avustamisen kehittäminen hoitotyössä -Monitasoinen kontrolloitu interventiotutkimus vanhustenhuollossa. Annales Universitatis Turkuensis Sarja – ser. C osa – tom. 360. Scripta Lingua Fennica Edita. Turku 2013. ISBN 978-951-29-5323-3 (Painettu/Print) ISBN 978-951-29-5324-0 (Sähköinen/Pdf) ISSN 0082-6995 http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-5324-0 Avaa

Työsuojelurahaston tutkimus- ja kehityshanke 109368 Fyysisten riskien hallintamallin juurtuminen osaksi vanhustenhuollon turvallisuusjohtamista. https://www.tsr.fi/tutkimustietoa/tata-on-tutkittu/hanke/?h=109368