Psykologisen sopimuksen rakentuminen sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla

Tiivistelmä

Sote- uudistus ei onnistu ainoastaan rakenteita ja taloudellista ohjausta muuttamalla vaan muutoksen toteuttamiseen tarvitaan motivoitunut ja sitoutunut henkilöstö. Tasapainoisen psykologisen sopimuksen tiedetään vaikuttavan positiivisesti henkilöstön työhön sitoutumiseen ja työasenteisiin. Henkilöstö toimii myös itsenäisemmin ja tehokkaammin, mikäli he kokevat sopimuksensa olevan tasapainossa. Suuret muutokset vaativat sopimuksilta joustavuutta. Kerran laadittu sopimus vastustaa muutosta ja sen muuttaminen ilman, että kiinnitetään huomiota myös muutoksen aiheuttamaan emotionaaliseen ja sosiaaliseen ulottuvuuteen johtaa helposti kokemukseen sopimusrikkomuksesta. Sopimusrikkomus heikentää henkilöstön kokemusta oikeudenmukaisuudesta ja vahingoittaa sopimuskumppaneiden välistä luottamusta.

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön psykologisen sopimuksen rakentumista ja pyritään tunnistamaan sopimusrikkomuskokemukseen altistavia tekijöitä. Tutkimus toteutetaan kirjallisuuskatsauksena, jonka tarkoituksena on koota yhteen sosiaali- ja terveydenhuollon psykologista sopimusta koskevaa aiempaa tutkimusta ja vastata sen avulla edellä mainittuun tutkimustehtävään.

Tutkimushankkeen artikkelikäsikirjoitus valmistuu toukokuussa 2018.

Hankkeen vastuuhenkilö

Marjo Ring

Tiedote

Psykologisen sopimuksen piirteiden tunnistaminen auttaa huomioimaan työntekijöiden odotuksia sosiaali- ja terveydenhuoltoalan muutostilanteissa

Suuret muutokset työyhteisöissä kuten sote-uudistus vaativat motivoitunutta ja sitoutunutta henkilöstöä, joka kokee työyhteisön psykologisen sopimuksen olevan tasapainossa.

Psykologinen sopimus tarkoittaa epävirallista, yleensä puhumatonta, vastavuoroista sopimusta, joka pitää sisällään työntekijän henkilökohtaisia odotuksia liittyen työsuhteeseen. Täyttyneessä psykologisessa sopimuksessa työntekijän odotuksiin vastataan, mikä lisää työntekijän sitoutumista, tyytyväisyyttä ja tuottavuutta. Sopimuskumppanin epäonnistuessa toimimaan psykologisen sopimuksen mukaisesti syntyy sopimusrikkomus, joka aiheuttaa työtyytymättömyyttä, heikentää sitoutumista ja asiakastyytyväisyyttä.

Itä-Suomen yliopiston sosiaali- ja terveysjohtamisen laitoksella omaishoidosta väitöskirjaansa valmisteleva Marjo Ring tarkastelee väitöskirjansa osatutkimuksessa psykologisen sopimuksen rakentumista sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla ja pyrkii tunnistamaan sopimusrikkomuskokemukseen altistavia tekijöitä narratiivisen kirjallisuuskatsauksen avulla. Työsuojelurahasto on tukenut Ringin tutkimusta tutkijastipendillä.

Kiivas muutosvaihe haastaa olemassa olevaa psykologista sopimusta

– Tällä hetkellä sosiaali- ja terveydenhuollossa eletään kiivasta muutosvaihetta, mikä haastaa työntekijöiden olemassa olevaa psykologista sopimusta. Psykologisen sopimuksen piirteiden tunnistaminen auttaa organisaatiota huomioimaan aiempaa paremmin odotuksia, joita työntekijät kohdistavat muutostilanteissa työhön ja työsuhteeseen, Ring toteaa.

Ringin alustavat tutkimustulokset osoittavat, että sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijän psykologinen sopimus rakentuu vahvalle asiantuntijuudelle ja asiakastyön ensisijaisuudelle.

– Työntekijät haluavat kehittää jatkuvasti sekä omaa ammatillista osaamistaan että työyhteisönsä osaamista. Asiantuntijuuteen liittyy keskeisenä moniammatillinen yhteistyö. Moniammatillisuuden toteutumisessa on tärkeää ammattiryhmien keskinäinen arvostus, Ring kertoo.

Työntekijöiden psykologiseen sopimukseen liittyy myös vahvasti halu olla osallisena organisaatiota koskevassa päätöksenteossa. Työntekijöiden psykologisen sopimuksen täyttymistä voidaankin Ringin mukaan tukea kuuntelemalla työntekijöitä ja antamalla heille mahdollisuus osallistua sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijoina organisaatioiden muutoksien suunnitteluun.

Ringin arvioitu väittelyajankohta on syksy 2019. 

Toimittaja
Joanna Sinclair