Siivousalan työolosuhteet ja siivoustyöhön liittyvien riskien arviointi

Tiivistelmä

Siivouksen yhteydessä vapautuu ilmaan merkittävä määrä puhdistuskemikaaleja joille siivoojat altistuvat. Lisäksi puhdistettavilta pinnoilta kuten lattioista, seinistä, huonekaluista ja sisustusmateriaaleista voi siivouksen aikana (esim. veden ja reaktiivisten pesuaineiden, pyyhinnän ja harjauksen vaikutuksesta) vapautua ilmaan uusia haitta-yhdisteitä. Työn raskaus sekä altistuminen pesun aikana muodostuville epäpuhtauksille ovat osasyy siivoojien suureen sairastavuuteen ja työkyvyn heikkenemiseen.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tuottaa tietoa siivousalan työoloista ja eri siivousmenetelmiin liittyvistä riskeistä. Tutkimuksessa selvitetään eri siivoustyövaiheiden kuten moppaamisen, imuroinnin, vahauksen, pyyhinnän ja harjauksen osuutta altistumiseen. Keskeisenä tavoitteena on löytää keinoja joilla vähennetään siivoojien altistumista puhdistuskemikaaleille sekä niiden käytöstä materiaalien pinnoilta vapautuville yhdisteille.

Siivousalan työoloja selvitetään mm. haastattelemalla työntekijöitä riskinarviointi- ja oirekyselylomakkeiden avulla sekä mittaamalla siivoojien altistumista pienhiukkasilla ja kemiallisille altisteille. Tutkimuskohteiksi valitaan päiväkoteja, kouluja, uimahalleja sekä Jyväskylän ja Itä-Suomen yliopiston kiinteistöjä. Siivoojia otetaan mukaan kyselytutkimukseen yhteensä 40-50 henkilöä ja työhygieenisiin mittauksiin n. 20 henkilöä.
Tutkimustulokset ovat käytettävissä keväällä 2015.

Hankkeen vastuuhenkilö

Marko Hyttinen

Tiedote

Kiire on siivoojan perusriski

Itä-Suomen yliopiston ympäristötutkijat havaitsivat, että siivoustyön riskeistä painottuu työn kiireellisyys, jota kokevat lähes kaikki siivoojat. Kiireen lisäksi siivoojat kertoivat haastatteluissa, että työ sisältää ergonomisia ja kemiallisia riskejä. Työsuojelurahasto rahoitti tutkimusta.
  
Siivouksessa vapautuu ilmaan runsaasti puhdistuskemikaaleja, joille siivoojat altistuvat. Lisäksi puhdistettavilta pinnoilta kuten lattioista, seinistä, huonekaluista ja sisustusmateriaaleista voi vapautua ilmaan uusia haitta-yhdisteitä. Työn raskaus ja altistuminen pesuaikana muodostuville epäpuhtauksille selittävät osaltaan siivoojien suurta sairastavuutta ja työkyvyn heikkenemistä.

Tutkimukseen osallistui 60 siivoojaa. Heidän altistumistaan tutkittiin työvaiheittain: moppaaminen, imurointi, vahaus, pyyhintä ja harjaus tutkittiin erikseen. Siivousalan työoloja selvitettiin haastattelemalla työntekijöitä riskinarviointi- ja oirekyselylomakkeilla sekä mittaamalla siivoojien altistumista pienhiukkasille ja kemiallisille altisteille. Mittaukset tehtiin ylläpito- ja perussiivouksessa.
 
Etenkin vahausaikana ilman vaihduttava
 
Tutkijat selvittävät myös kymmenen siivouskeskuksen ilman laatua. Keskusten ilmanvaihtokertoimet vaihtelivat 0,4–11,7 litraan tunnissa. Lämpötilat olivat melko korkeita, keskimäärin 23,8 celsiusta. Maksimi 27,2 °C mitattiin tilasta, jossa ilmanvaihtokerroin oli pienin.
 
Tutkijat päättelevät, että siivouskeskusten pesukoneet tuottavat isot lämpökuormat, joten siivouskeskusten poistoilmamäärien on oltava tarpeeksi suuria.
 
Haihtuvien orgaanisten yhdisteiden pitoisuudet olivat ylläpitosiivouksessa matalia (yleensä alle 400 mikrogrammaa kuutiometrissä). Pitoisuudet kuitenkin kasvoivat suuresti vahan poistossa ja vahauksessa (3 000–31 000 µg/m3). Nämä pitoisuudet eivät ylitä työhygieenisiä ohjearvoja, mutta silti vahausaikana tila pitää tuulettaa hyvin eli tehostetun ilmanvaihdon pitäisi olla päällä.

Suojaimia ei juuri käytetty

Hiukkaspitoisuudet nousivat yläpölyjen pyyhinnässä ja mekaanisessa vahan poistossa korkeiksi (hengittyvän pölyn keskiarvo noin 1,0–1,6 milligrammaa kuutiometrissä). Ylläpitosiivouksessa ja kemiallisessa vahanpoistossa hiukkaspitoisuustaso oli varsin matala: 0,04–0,55 mg/m³.

Tutkijat painottavat, että siivoojien pitäisi käyttää hengityssuojainta mainituissa pölyä vapauttavissa töissä. Mekaanista vahanpoistoa lukuun ottamatta siivoojat eivät käyttäneet hengityssuojaimia.

Uusi otsonoidun veden käyttö tutkittiin

Tutkimuksessa tutkittiin myös, vähentääkö uusi otsonoidun veden puhdistusmenetelmä siivoojien altistumista kemikaaleille. Veden otsonipitoisuus mitattiin 0,4–0,8 milligrammaksi litrassa heti otsoniveden valmistuttua. Otsonin todettiin hajoavan vedessä nopeasti ja puoliintumisaika vaihteli vedenlaadusta riippuen 15 minuutista tuntiin.

Otsonivesilaitteiston havaittiin alentavan veden happamuutta ja vähentävän veden kovuutta poistamalla vedestä mineraaleja, kuten kalsiumia. Jos otsonivedellä siivouksen teho perustuu vain otsoniin, on laitteiston tuottama otsonivesi tehokasta korkeintaan noin tunnin.

Siivoojat olivat yleensä tyytyväisiä otsonivedellä saavutettavaan puhtauteen, mutta joissakin tapauksissa otsoniveden käyttö romahdutti puhtaustason. Siivoojat pitivät otsoniveden käyttöä turvallisena.

Toimittaja
Hannu Kaskinen

Aineisto

Hyttinen M., Ruokolainen J., Aarni T., Suontamo T., Korhonen E., Leppänen M., Pasanen P.: Siivoojien työolosuhteet ja siivoustyöhön liittyvien riskien arviointi. Grano Oy, Kuopio 2015. ISBN 978-952.61-1833-8 (nid), ISBN 978-952.61-1834-5 (pdf). 35 sivua. Avaa