Sisäilmaongelmien ennaltaehkäisy elinkaarimallia käytettäessä ja energiatehokkuutta tavoiteltaessa (Yhteishanke 114154)

Tiivistelmä

Kuntien kiinteistöjen korjausvelka oli vuonna 2013 noin 5 miljardia euroa. Koulujen, päiväkotien ja oppilaitosten osuus korjausvelasta oli merkittävä, noin 3,7 miljardia euroa. Kunnat ovat ottaneet viime vuosina käyttöön uusia rahoitusmalleja, koska korjausvelasta ei selvitä perinteisillä hankintamuodoilla.

Yksi perinteisten hankintamuotojen rinnalle kehitetty toimintamalli on elinkaarimalli, jossa palveluntuottaja yhdellä sopimuksella vastaa ainakin hankkeen suunnittelusta, rakentamisesta ja ylläpidosta pitkän sopimuskauden ajan (yleensä 15–25 vuotta). Kohteen luovutus tapahtuu vasta sopimusajan lopussa eikä, kuten totuttua, kohteen käyttöönotossa. Siten elinkaarimallin mukaiselta sopimukselta vaaditaan monia ominaisuuksia, joita totutuissa suunnittelu- ja rakentamissopimuksissa ei tarvitse ottaa huomioon. Kunnan kannalta mallin etuna on, että kiinteistöjen ylläpidosta ja hoidosta aiheutuvat kustannukset on helpommin ennakoitavissa, mikä helpottaa kunnan taloussuunnittelua.

Tässä tutkimuksessa keskitytään muutamaan tarkkaan valittuun koulukohteeseen, joissa tehdään aikaisempia tutkimuksia syvällisempiä ja pitempiaikaisempia mittauksia, selvityksiä ja kyselyitä.

Hankkeen tavoitteena on

– määrittää elinkaarihankkeina toteutettujen koulurakennusten koettu ja mitattu sisäympäristön laatu ja työympäristöolosuhteet

– arvioida uusien energiatehokkuusvaatimusten (rakennusten tiiviys-, lämmöneristys- ja lämmön talteenottovaatimusten sekä energiankäytön tehostamisen) vaikutus koulujen sisäympäristöön ja tilan käyttäjien terveyteen, toimintakykyyn ja hyvinvointiin

– kehittää koulujen suunnitteluun ja rakentamiseen turvallisia toimintamalleja, joiden avulla voidaan estää ennakolta sellaisten ratkaisujen käyttöönotto, joilla on haitallisia vaikutuksia työympäristöön ja tilan käyttäjien terveyteen.

Hankkeen vastuuhenkilö

Arto Säämänen

Tiedote

Elinkaarikoulujen ja perinteisesti rakennettujen koulujen sisäilmastossa ei merkittäviä eroja

Työterveyslaitos selvitti yhteistyössä Itä-Suomen yliopiston ja Tampereen ammattikorkeakoulun kanssa sisäilmastoa elinkaarimallilla ja perinteisillä hankintamuodoilla rakennetuissa vertailukouluissa. Elinkaarikoulu on koulurakennus, jonka suunnittelusta, rakentamisesta ja ylläpidosta rakennuttaja vastaa hyvin pitkään. Tutkimuksessa mitatut sisäilman laatua kuvaavat tekijät osoittautuivat tavanomaisiksi sekä elinkaari- että vertailukouluissa eikä sisäilman laatuun vaikuttavien rakennusteknisten tekijöiden välillä havaittu eroja. Elinkaarikouluissa opettajat pitivät sisäympäristöoloja hieman parempana kuin vertailukouluissa.

Koulujen sisäympäristön laatua selvitettiin haastatteluin, kyselyin, sisäilmastomittauksin ja rakennusteknisin katselmoinnein sekä asiakirjoihin perehtyen. Sisäilmaston tavoitearvojen, rakentamisen puhtausluokan ja rakennusfysikaalisen suunnittelun vaativuustasojen tavoitteiden asettelun ja suunnittelun sekä rakentamisen aikaisen kosteuden hallinnan osalta elinkaarikoulujen ja vertailukoulujen välillä ei havaittu eroja. Melu oli yleisin raportoitu työympäristöhaitta kouluissa: hyvin tiiviisti lähekkäin oltaessa voi syntyä meluhaitaksi koettavaa hälyä ja kolinaa.

Hyvällä akustisella suunnittelulla näitä häiriöksi koettuja ääniä voitaisiin lieventää. Koulujen tarpeenmukaisessa ilmanvaihdon toiminnassa ja ilmavirtojen tasapainossa havaittiin myös puutteita, joiden syyt pitäisi tarkemmin selvittää.

Siivouksen laadun mittauksissa yläpölyjen pintapölykertymät olivat suurimmat, ja tämä näkyi lähes kaikissa kohteissa. Vastaavasti lattioiden pintapölykertymät olivat vähäisiä. Siivouksen laadun erot voivat aiheutua tilojen erilaisesta siivottavuudesta, siivouksen ajoituksesta suhteessa tehtyihin mittauksiin tai jopa eri siivouksen tuottajasta.

Rakennusterveys valokeilaan

Rakennusteknisissä tiedoissa ja katselmuksissa havaittiin sisäilman laatuun vaikuttavia haittatekijöitä ja rakennusteknisiä riskejä enemmän peruskorjatuissa kuin uudisrakennuksissa. Vanhoihin rakennuksiin ei aina tehdä perusteellisia rakenne- ja kosteusteknisiä selvityksiä suunnittelun lähtötiedoiksi, jolloin suunnittelussa ja toteutuksessa ei huomioida riittävästi sisäilman laatuun vaikuttavia rakennusteknisiä riskejä.

Yhteistyössä ja tiedonkulussa parannettavaa

Rakennesuunnittelijat ja työmaalla toimineet asiantuntijat olivat pääasiassa tyytyväisiä yhteistyön laatuun ja määrään sekä hankkeiden onnistumiseen. Tutkijat kuitenkin ehdottavat, että hanke- ja suunnitteluvaiheessa tulisi tehdä enemmän yhteistyötä eri toimijoiden kesken sekä varmistaa rakennusterveyteen liittyvän osaamisen parempi hyödyntäminen koulujen rakennus- ja korjaushankkeen kaikissa vaiheissa.

Työmaavalvojat arvioivat rakennustyömaan puhtauden ja IV-järjestelmien rakentamisen laadun paremmaksi elinkaarikouluissa kuin vertailukouluissa. LVIA-järjestelmistä valvojille toimitetuissa asiakirjoissa oli havaittu puutteita kanavien tiiviysmittauksen ja ilmavirtojen säädön sekä toimintakokeiden asiakirjoissa sekä elinkaari- että vertailukouluissa.

Työmaan kosteudenhallinnan suunnittelussa, kuntotutkijoiden ja sisäilma-asiantuntijoiden yhteistyössä havaittiin puutteita, joilla voi olla vaikutuksia suunnittelu- ja toteutusratkaisuihin. Merkittäviä eroja elinkaari- ja vertailukoulujen välillä ei ollut. Arkkitehdit olivat yleensä tyytyväisiä yhteistyöhön eri osapuolien kesken.

Elinkaarimalli kaipaa tasapuolista riskinjakoa

Elinkaarikouluissa sisäilmariskeihin suhtauduttiin vakavasti ja ratkaisuissa haettiin ylläpidon kannalta kestävää, eikä aina halvinta ratkaisua. Hankemalli ei kuitenkaan kannusta arkkitehtonisesti viimeisteltyyn lopputuloksen tai uusien ratkaisujen kokeilemiseen, vaan riskien hallinta ja virheiden välttäminen korostuvat. Perinteisiin malleihin verrattuna elinkaarihankkeiden sopimusmenettelyt ovat monimutkaisempia ja työläämpiä.

Jatkossa olisi hyvä selvittää perusteellisemmin suunnittelijoiden, työmaavalvojien ja urakoitsijoiden näkemyksiä ja kokemuksia elinkaarihankkeiden eri hankevaiheista. Elinkaarisopimuksen riskien jaosta olisi tehtävä tasapuolisempi eri osapuolten välillä ja elinkaarisopimuksella saavutettava lisäarvo pitäisi olla konkreettisempi, jotta sopimustapa voisi yleistyä. Tällä hetkellä elinkaarimallin koetaan siirtävän suuremman osan palvelun tuottamiseen liittyvistä riskeistä yksityiselle sektorille.

Tutkimushankkeessa oli mukana muutamia suomalaisia kouluja. Tutkimuksen tulosten yleistettävyyttä haittaakin otoksen pieni koko ja lyhyt seuranta-aika. Tutkimuksen vastuuhenkilönä toimi vanhempi asiantuntija Arto Säämänen.

Työsuojelurahasto on tukenut Työterveyslaitoksen tutkimushanketta.

Toimittaja
Terhi Friman

Aineisto

Rauno Holopainen, Kari Salmi, Leena Aalto, Katja Tähtinen, Jari Stengård, Pertti Pasanen, Maija Leppänen, Marko Hytinen, Tapani Ollila, Arto Säämänen, Sanna Lappalainen, Leila Kakko, Kari Reijula.. Työterveyslaitos. 2016 Avaa

ISBN 978-952-261-703-3 (nid.) ISBN 978-952-261-702-6 (PDF)

Juvenes Print Oy, Tampere, 2016