Sosiaali- ja terveydenhuoltoalan Tuottavuus talkoot

Tiivistelmä

Työelämän merkittävimpiä kehittämiskohteita on tällä hetkellä yhteistoiminnalla luotu parempi arki. Helsingin yliopiston koordinoimassa Tuottavuus Talkoot – tavoitteena parempi arki tutkimus- ja kehitysohjelmassa etsitään ja levitetään arjen, työsuojelun ja työterveyshuollon parhaita käytäntöjä sekä luodaan niiden levittämiseen soveltuvaa verkostoa ja työkaluja. Verkosto-ohjelman tavoitteena on lisätä tuottavuutta ja hyvinvointia sekä pidentää työikää. Ohjelmassa tutkitaan myös luottamusta, yhteistoimintaa ja hyviä käytäntöjä sekä niiden vaikutusta tuottavuuteen ja hyvinvointiin.

Sosiaali- ja terveydenhuoltoalan sekä pk-sektorin Tuottavuus Talkoot toteutetaan 1.1.2010 – 1.7.2011. Ohjelmaan osallistuu 20 julkisen ja yksityisen puolen organisaatiota eri puolilta Suomea. Organisaatioissa toteutetaan 50 -150 henkilön pilottina laaja-alainen 1,5 vuoden henkilöstön kehittämisohjelma.

Kehittämismenetelmänä käytetään koko henkilöstön osallistavaa pienryhmämallia. Vaikutusten arvioinnissa käytetään ennen ja jälkeen -kyselyä, haastatteluja ja organisaatioiden omia mittareita. Pilotoinnin jälkeen organisaatiot ottavat hyvät käytännöt laajemmin käyttöönsä. Kehityshankkeeseen osallistuvat organisaatiot toimivat omalla alallaan ja alueellaan kehittämisvetureina. Alueille pyritään käynnistämään pilottiprojektin jälkeen uusi ohjelma, jossa sovelletaan pilotin kokemuksia.

Hankkeen tulokset ovat käytettävissä syksyllä 2011. Tuottavuus Talkoot on osa laajempaa Palje-ohjelmaa.

Hankkeen vastuuhenkilö

Taina Mäensivu

Tiedote

Vanhainkotien henkilöstöt hioivat keskustelutaitojaan pienryhmissä

Helsingin Seniorisäätiön Antinkodin ja Mariankodin henkilöstöt
opettelivat pienryhmissä ratkomaan yhdessä arkea hiertäviä asioita
sekä parantamaan ammattiryhmien välistä yhteistyötä ja henkilöstön
ja johdon keskinäistä vuorovaikutusta. Vanhustyön imua on lisättävä
ja imagoa parannettava, jotta alalle saadaan osaavia ja
motivoituneita ammattilaisia.

Vanhuspalveluja tuottava Helsingin Seniorisäätiö osallistui
kaksivuotiseen Tuottavuus Talkoot -kehittämishankkeeseen vuosina
2010–2011. Helsingin yliopiston taloustieteen laitoksen
koordinoimaa hanketta rahoittivat Työsuojelurahasto, Keskinäinen
Eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen sekä Tekes.

Säätiöllä on neljä vanhainkotia, joiden asukkaat ovat
pitkäaikaishoidossa ja pääsääntöisesti autettavia tai täysin
autettavia. Asukkaiden keski-ikä on 85,3 vuotta, ja 60–70
prosenttia heistä sairastaa vaikeaa dementiaa.

Alalle ei ole imua

Seniorisäätiössä on 500 vakituista työntekijää sekä lukuisa
joukko määräaikaisia ja keikkatyötä tekeviä työntekijöitä.
Henkilöstön keski-ikä on 44,3 vuotta ja keskimääräinen palvelusaika
on 9,5 vuotta.

Säätiössä, kuten alalla yleensä, leimaa antavaa on henkilökunnan
suuri liikkuvuus sekä työvoimapula. Varsinkin sairaanhoitajia on
vaikea saada vanhustyöhön. Avoimia vakituisia toimia sekä
pidempiaikaisia määräaikaisia työsuhteita on tarjolla koko
ajan.

Lisäksi etenkin lyhyet sairauspoissaolot aiheuttavat
tarvetta niin sanotuille keikkalaisille. Alati vaihtuvat
keikkalaiset kuormittavat vakituista henkilökuntaa.
Perehdyttämiseen ei ole riittävästi aikaa. Kymmenen prosenttia
henkilökunnasta on äidinkieleltään vieraskielistä, mikä vaatii
henkilöstöltä erityistä huomiota ja vastuullisuutta
hoitotyössä.

Vanhustyö on fyysisesti ja henkisesti kuormittavaa;
dementoituneen, paljon apua tarvitsevan vanhuksen hoito vaatii
monialaista hoitotyön osaamista. Lisäksi hoitotyön uudet
osaamistarpeet, kuten tietotekniikan osaaminen ja hyödyntäminen
kirjaamisessa ja organisaation toiminnassa, saattavat lisätä
kuormitusta.

Vuorovaikutustaidot ovat tarpeen kohdattaessa vaativia omaisia
ja esimiehiä. Työntekijöiden elämäntilanteet saattavat kuormittaa
ja lisätä paineita jaksaa työssä. Jatkuva henkinen ja fyysinen
kuormittuminen, osaamis- ja osallistumistarpeet sekä
henkilökohtaiset paineet lisäävät mielenterveydellisiä riskejä,
jotka näkyvät sairauspoissaolojen lisääntymisenä.

Pienryhmätyöskentely onnistui hyvin

Hankkeessa käytettiin kehittämismenetelmänä
yhteistoimintamallista pienryhmämallia. Pienryhmissä henkilöstö
osallistui vuorollaan oman työn ja organisoinnin kehittämiseen.

Ryhmien koko vaihteli kuudesta kahteentoista henkilöön.
Tavoitteena oli, että kaikki Antinkodin ja Mariankodin työntekijät
pääsivät osallistumaan hankkeen aikana yhteen tai kahteen
pienryhmään.

Pienryhmän vetäjänä toimi asiantuntija yliopistolta.
Pienryhmistä ja keskustelluista aiheista sekä
kehittämisratkaisuista tehtiin muistiot ja toimenpidelistat, joissa
vastuutettiin ja aikataulutettiin kehittämiskohteet.

Pienryhmissä oli aina myös esimies. Esimiehillä oli oma
ryhmänsä, joka kävi pienryhmissä nousseita asioita läpi ja
aikataulutti ja vastuutti asioiden selvittämisen, kehittämisen tai
hoitamisen. Hankkeen ohjausryhmä seurasi hankkeen etenemistä ja
kehitti hanketta tavoitteiden suuntaisesti.

Pienryhmätoiminta muutti yksiköissä tapaa keskustella arkea
hiertävistä asioista. Pienryhmässä oli turvallista tuoda oma
mielipiteensä julki. Yhteistyö eri ammattiryhmien sisällä ja
välillä parani. Työntekijöiden vaikutusmahdollisuudet lisääntyivät
hankkeen aikana. Hyviä käytänteitä vaihdettiin pienryhmissä samalla
kuin todettiin, että vanhat käytänteet ovat tiukassa.

Sairauspoissalojen hallinta puhutti. Pienryhmät käsittelivät
varhaisen tuen mallia sekä kehittivät säätiön omaa mallia.
Työhyvinvointikysymykset olivat paljon esillä keskusteluissa, ja
työsuojelupäällikkö sekä työsuojeluvaltuutettu osallistuivat
ohjausryhmän toimintaan.

Vanhustenhoidossa esimiestyön painopiste on selvästi kallistunut
yhä enemmän henkilöstöhallintoon, eikä perustehtävään ja sen
kehittämiseen tahdo jäädä riittävästi aikaa.

Esimiehet tarvitsevat tukea ja koulutusta osaamisessaan.

Johtajuutta ja esimiestyötä kehitettiin säätiön yhteisillä
esimiespäivillä. Myös pienryhmissä keskusteltiin johtamisesta ja
esimiestyöstä, erityisesti oikeudenmukaisesta johtamisesta.

Hankkeen alussa ja lopussa tehtiin henkilöstökyselyt ja
haastattelut, joista saatiin arvokasta tietoa työyhteisön
kehittämistyön jatkamiseen.

Hoitotyöhön, erityisesti vanhustenhoitoon, tarvitaan
tulevaisuudessa yhä enemmän työntekijöitä. Vanhustenhoidon imua on
lisättävä ja imagoa parannettava, jotta alalle saadaan osaavaa ja
motivoitunutta henkilöstöä.

Osa valtakunnallista verkostohanketta



Hanke kuului laajaan Helsingin yliopiston koordinoimaan sosiaali-
ja terveydenhuoltoalan Tuottavuus Talkoot -verkostohankkeeseen,
johon on osallistunut julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin
sosiaali- ja terveydenhuoltoalan organisaatioita.

Vuosina 2010–2011 toteutetun työelämän laadun tutkimus- ja
kehityshankkeen tavoitteena oli kehittää arjen sujuvuutta ja
työelämän hyviä käytäntöjä ja siten parantaa tuottavuutta ja
henkilöstön hyvinvointia sekä pidentää työuria alalla.

Hankkeessa etsittiin ja levitettiin oppimisverkostossa
innovatiivisia työelämän, arjen ja työsuojelun käytäntöjä sekä
tutkittiin luottamuksen ja yhteistoiminnan rakentumista.

Kehittämismenetelmänä käytettiin Method Skillmotor TM
-pienryhmämallia, jonka avulla koko henkilöstö osallistui oman työn
ja organisaation kehittämiseen.

Ennen hanketta ja sen jälkeen organisaatioissa toteutettiin laaja
Terve organisaatio -kysely sekä eri henkilöstöryhmien edustajien
haastattelut.

Pitkäaikaisvaikutuksia arvioidaan yhden ja kolmen vuoden kuluttua
hankkeen päättymisestä. Parhaat työelämän käytännöt on tarkoitus
pilotoinnin jälkeen levittää hankkeeseen osallistuneeseen
organisaatioon sekä alalla laajemmin.

Toimittaja
Liisa Strann

Aineisto

www.skillmotor.com/hankkeita