Teatteri ja draama työelämän oppimismuotoina – Teatterillista interventiota virittämässä toiminnan kehittämiseksi -väitöskirjatyö

Tiivistelmä

Viidestä artikkelista koostuvan tutkimuksen tavoitteena on selvittää teatterin ja draaman oppimismuotojen hyödyntämistä työelämässä. Taiteesta ja taidelähtöisestä työskentelystä liiketoiminnan konteksteissa on saatu kansainvälisesti hyviä kokemuksia. Suomessa taiteiden soveltava käyttö on lisääntynyt 2000-luvulle tultaessa.

Tutkimuksen teoria perustuu kulttuurihistorialliseen toiminnan teoriaan ja kehittävän työntutkimuksen metodologiaan. Tutkimus ehdottaa kehittävää työntutkimusta pedagogian suunnittelun apuvälineeksi. Kun teatteria ja draamaa käytetään koulutuksellisena muotona tai interventiona työelämän konteksteissa, voi metodologia auttaa analysoimaan kohdeorganisaation kehityshaastetta, suuntaamaan interventiota ja tukemaan oppimista. Toisaalta taas teatteri ja draama tarjoavat työelämän kehittämisen alueelle sellaisia metodeja, jotka voivat muuttaa oppimisen kokemuksellisemmaksi.

Tutkimuksessa vastataan seuraaviin kysymyksiin: Miten työelämää voidaan kehittää teatterin ja draaman oppimismuodoin? Miten toiminnan teorialla ja kehittävän työntutkimuksen metodologialla voidaan rikastaa teatteriin ja draamaan perustuvia interventioita?

Tutkimuksen aineisto on kerätty kahdessa interventiotutkimuksen periaatteita soveltavassa projektissa. Interventioita yhdistää tulkinta kehitysristiriidasta, jota on pyritty ratkaisemaan muuttamalla työtapoja ja toimintamallia. Interventiot liittyvät työorganisaatioiden muutostarpeisiin, joissa on monimuotoistettu työkäytänteitä.

Hankkeen vastuuhenkilö

Satu-Mari Jansson

Tiedote

Työ kehittyy kuin teatteri: järjellä ja tunteella

Satu-Mari Jansson tutkii aikuiskasvatustieteen väitöskirjassaan teatteria ja draamaa työn oppimismuotoina organisaatioissa. Tutkimus auttaa ymmärtämään työyhteisöjen kehittämistyötä teatteri-interventioiden näkökulmasta ja tunteita osana toiminnan kehittämistä. Työstettävänä on henkilökohtainen mieli.
 
Jansson väittää, että työelämän kehittämisessä organisaatiot tarvitsevat nykyistä laajempia menetelmiä. Ihmisten tunteet ja ajattelu ovat jakamattomassa yhteydessä, siksi toiminnan muutoksessa myös ihmisten motiivit ja tunteet tulisi ottaa huomioon.
 
Janssonin mukaan erityisesti teatteri ja draama kykenevät virittämään koko persoonallisuuden oppimista. Tätä todentaakseen Jansson sovelsi toiminnan teoriaa, kehittävää työntutkimusta ja taidetta.
 
Tutkittavina alueteatteri ja korkeakoulujohto
 
Ilmiön tutkimista varten hän jäsensi teatteria intervention kohteena ja toisaalta teatteria interventiona. Jansson käytti Rovaniemen Teatteria – Lapin Alueteatteria esimerkkinä oppimisen haasteista. Hän toteutti teatterissa 15 kuukauden kehittämishankkeen 2008–2009, jolloin koko henkilökunta otettiin monipuolistamaan esityksen tekoa. Aineistoksi kertyi etnografiaa, haastatteluja ja videointeja.
 
Väitöskirjan toisessa interventiossa Jansson kehitti ammattikorkeakoulun muutosjohtajuutta 2012–2013. Interventiossa käsikirjoitettiin ja harjoiteltiin kolmen kohtauksen sarjasta muodostuva esitys. Esitys valmisteltiin ryhmässä ilman käsikirjoitusta. Jansson haastatteli johtoryhmän jäseniä ja videoi intervention. Lisäksi aineistona olivat käsikirjoitus sekä kuusi kuukautta intervention jälkeen tehdyt haastattelut ja valokuvatyöpajat.

Käsitteeksi toiminnan henkilökohtainen mieli
 
Sekä alueteatteria että korkeakoulun johtoa yhdistää Janssonin tulkinta kehitysristiriidasta, jonka hän johti toiminnan teoriasta ja kehittävästä työntutkimuksesta. Kehitysristiriitoja ilmenee, kun työtoiminnot muuttuvat. Ristiriidat havaitaan arjen työssä häiriöinä. Henkilökohtaisesti ristiriidat koetaan muun muassa työn uudenlaisina merkityksenantoina.
 
Satu-Mari Janssonin mukaan muutostilanteiden käsittely edellyttää teoreettisia käsitteitä, jotka ylittävät järjen ja tunteen erottelun. Kehittävän työntutkimuksen tutkijoiden käyttämä käsite on toiminnan henkilökohtainen mieli.
 
Tutkimus auttaa ymmärtämään työyhteisöjen kehittämistyötä teatteri-interventioiden näkökulmasta ja tunteita osana toiminnan kehittämistä.
 
Ilman työnteon mieltä tunteet kolaroivat
 
Työn muutoksessa tunteet ja omat motiivit korostuvat. Jos työn kohteeseen ei synny uutta kytköstä eli työn tekemisestä puuttuu mieli, tämä voi aiheuttaa tunneperäisiä ristiriitoja.
 
Jansson sanoo, että henkilöstön ja työn kehittämisessä ei vielä ole keksitty hyödyntää laajasti teatteriin ja draamaan perustuvia interventioita. Ne kuitenkin hänen mukaansa osaltaan edistäisivät työn edellyttämää oppimista.
 
Kehittävää työntutkimusta, tunteita hyödyntäen
 
Tässä Työsuojelurahaston tukemassa tutkimuksessa analysoidaan, miten teatteria ja draamaa voi tarkastella työn oppimismuotoina. Työssä selvitetään myös sitä, miten tunteet nivoutuvat toiminnan muutokseen.

Jansson arvioi tutkimuksensa osoittavan, kuinka työyhteisöille voi suunnitella koulutuksellista teatteria. Kun ihmisen koko persoonallisuus otetaan huomioon, tuetaan tunteiden käsittelyä toiminnan kehittämisessä.
 
Janssonin väitöskirja tarkastettiin Helsingin yliopistossa 13. marraskuuta 2015.

Toimittaja
Hannu Kaskinen

Aineisto

JulkaisuSatu-Mari Jansson; Teatteri ja draama työnoppimismuotoina. Helsingin yliopisto 2015, Kasvatustieteellisiätutkimuksia 262. 145 sivua.ISBN: 978-952-51-0311-6 (print)ISBN: 978-952-51-0312-3 (pdf)ISSN-L 1798-8322, ISSN 1798-8322 https://helda.helsinki.fi/handle/10138/157283 Avaa