Terveydenhuollon ammattien työnjaon johtamisen vaikutus työn mielekkyyteen ja tuottavuuteen

Hanketiedot

Hankenumero
112315

Hakija
Itä-Suomen yliopisto

Toteuttaja
Itä-Suomen yliopisto

Lisätietoja
Jari Vuori
jjuhani.vuori@gmail.com

Toteutusaika
1.4.2013 - 31.5.2015

Työsuojelurahaston päätös
3.4.2013
140 000 euroa

Kokonaiskustannukset
185 900 euroa

Tulokset valmistuneet
31.5.2015

Tiivistelmä

Tavoitteet
Työnjakoa mallinnetaan usein lineaarisesti: jäsennetyn työprosessin oletetaan ohjaavan työvaiheita. Lineaarinen työnjako voi silti olla epälineaarista: työvaiheita ohjaakin tottumusten muokkaama työnjako. Epälineaarisuusriski kasvaa määrittelemättömissä asiantuntijatehtävissä. Tässä tutkimuskohteena ovat kaksi lineaarista työnjakomallia: asiantuntija- ja asiakaslähtöinen malli. Näiden toimivuutta tutkitaan kolmen kunnan terveydenhuollossa.Tutkimustavoitetta täsmentävät seuraavat kysymykset: 1) Edistääkö epälineaarinen työnjakomalli enemmän työn mielekkyyttä kuin lineaarinen? ja 2) Mitkä ovat työnjakomallien hyödyt ja haitat työn mielekkyyden ja tuottavuuden kannalta? Tässä työnjaon tuottavuutta tarkastellaan erityisesti yhden asiakasryhmän eli alaselkäpotilaiden näkökulmasta.

Menetelmät
Tutkimus on realistinen arviointitutkimus, jossa aineisto muodostuu ammattilaisten ja asiakkaiden haastatteluista sekä asiakaskäyntien tuottavuusanalyyseista. Haastatteluissa niin fysioterapeuttien kuin lääkärien osalta edetään kaksivaiheisesti. Seuranta-aineisto mahdollistaa työnjakoa koskevien perusoletusten tunnistamisen ja arvioinnin.

Tulosten julkistaminen ja käyttöarvo
Tulokset julkaistaan vuoden 2015 alkupuolella tutkimusraportissa ja muissa erillisissä julkaisuissa. Tutkimus edistää työn mielekkyyden, työn tuottavuuden ja työnjaon ristiriitojen ymmärtämistä. Tulokset ovat yleistettävissä analyyttisesti vastaavia työnjakomalleja käyttäviin kuntiin ja kaupunkeihin.

Hankkeen vastuuhenkilö

Jari Vuori

Tiedote

Lääkäreiden ja fysioterapeuttien työnjakoon huomiota

31.5.2015

Osaako lääkäri tehdä mitään kipeälle alaselälle? Kirjoittaako hän vain sairauslomalapun ja kipulääkettä? Lähettääkö hän avuntarvitsijan fysioterapeutille, jolta saa ajan ehkä liian myöhään, niin että kuntoutuminen viivästyy?

Entä jos asiakas pääsisi suoraan fysioterapeutille? Entä jos fysioterapeutin tärkeätä kuntouttavaa tehtävänkuvaa olisi vielä laajennettu siten, että hän voisi antaa lääke- ja tutkimusmääräyksiä sekä myöntää sairauslomaa?

Lääkäreiden ja fysioterapeuttien työnjaon kysymyksiin alaselkäongelmien hoidossa, työn mielekkyyteen ja tuottavuuteen pureutui tutkimus, jonka toteuttivat yhteistyössä Itä-Suomen yliopiston PubPri-tutkimusryhmä, Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri (Eksote) ja Kirkkonummen sosiaali- ja terveystoimi.

Työsuojelurahasto rahoitti hanketta.
 

Oikeaan aikaan, oikeassa paikassa

Tutkimusta johtaneen terveyshallintotieteen professori Jari Vuoren mukaan työnjaon tuottavuus, vaikuttavuus ja työn mielekkyys ovat kustannuspaineissa toimivan sosiaali- ja terveydenhuollon johtamisen ydinkysymyksiä tulevaisuudessa.

– Tutkimuksemme mukaan työn mielekkyys lisääntyy, kun eri ammattiryhmien osaaminen tulisi nykyistä paremmin hyödynnetyksi järkevällä työnjaolla.

Asiakkaat ohjautuvat liian usein väärin, eivät fysioterapeutille vaan lääkäreille ja hoitajille. Ohjautuminen ensin fysioterapeuteille vähentäisi hukkakäyntejä lääkäreille.

– Työn tuottavuutta ja vaikuttavuutta lisää, kun molempien ammattikuntien osaamista käytetään oikeassa paikassa, oikeaan aikaan ja oikeille asiakkaille, Vuori kiteyttää.

– Suomessa ajatellaan, että korkeammin koulutettu tietää aina paremmin, eli tässä tapauksessa lääkäri tietäisi aina paremmin kuin fysioterapeutti. Kuitenkin tutkimuksemme lääkäreiden mukaan fysioterapeuteilla on usein enemmän osaamista erityisesti alaselkäpulmissa.

Taloudellista kannustusta

Vuosia on keskusteltu hoitajien ja lääkäreiden työnjaon toimivuudesta ja työn mielekkyydestä. Myös fysioterapeuttien ja lääkäreiden työnjako on muodostumassa yhä tärkeämmäksi kysymykseksi kansallisesti ja kansainvälisesti, vaikka sitä ei juurikaan ole Suomessa tutkittu.

– Maailmalla on todettu hoidon vaikuttavuudessa selviä hyötyjä, kun on siirretty tehtäviä lääkäreiltä fysioterapeuteille, Vuori sanoo.

Työtä pitäisi kehittää nykyistä enemmän yhdessä Suomessakin. Ammattilaiset eivät välttämättä tiedä toistensa osaamisalueista työnjaon tehostamiseksi.

– Pirstaleisuutta, sälää, hukkatyötä ja tulipalojen sammuttamista on terveydenhuollossa liikaa, mikä syö voimavaroja ja työn mielekkyyttä.

Vuori nostaa esiin fysioterapeuttien kannustamisen taloudellisesti.

– Jos johtajat kannustaisivat heitä kuntouttavan työotteen lisäämiseen akuuttihoidon vähentämiseksi, se ohjaisi kalliimman lääkärityövoiman tarkoituksenmukaista käyttöä.

– Koska perusterveydenhuollon lääkärit hyötyvät usein fysioterapeuttien konsultoinnista, se pitäisi tehdä kaikille tiedoksi, jotta asiakkaatkin oppisivat arvostamaan sitä.

Lineaarisuutta ja perhosefektejä

Tutkimus raportoi lääkäreiden ja fysioterapeuttien työnjaosta alaselkäpotilaiden hoidossa Eksotessa ja Kirkkonummen sosiaali- ja terveydenhuollossa. Luonteeltaan se on arviointitutkimus, joka perustuu lääkäreiden, fysioterapeuttien ja johdon haastatteluihin sekä dialogiseminaareihin.

Näkökulmana on lineaarinen ja epälineaarinen työnjako sekä niin sanottu perhosefektimalli, kaaosteoriasta lainattu perhosen siivenisku, joka tässä yhteydessä tarkoittaa palvelujärjestelmän satunnaisuuksia.

Lineaarisessa työnjaossa työ muodostuu osiensa summasta, joka on määriteltävissä rationaalisesti työvaiheittain.

– Länsimaissa rakastetaan rationaalista lineaarisuutta. Paha vain, että se toteutuu harvoin käytännössä, sillä epälineaariset eli satunnaiset ja tunnistamattomat tekijät, kuten elävät ihmiset, estävät järjestelmällisen etenemisen työvaiheittain, Vuori sanoo.

Kun työtä organisoidaan lineaarisesti, saatetaan hukata epälineaarisuuden synnyttämiä innovaatioita ja parhaita käytäntöjä. Epälineaarinen työnjako ilmenee tilanteissa, joissa lineaariset työvaiheet eivät toimi tai tuottavat ennalta arvaamattomia tuloksia.

– Näin työ ei ole osiensa summa vaan satunnaisten tekijöiden muokkaamien työvaiheiden summa.  Nämä saattavat vaikuttaa suuresti työn mielekkyyteen, mutta ne ovat johtajilta piilossa.

Perhosefektimalli koostuu äärettömästä joukosta satunnaisuuksia arkipäivän palveluprosesseissa ja kyseenalaistaa lineaariset mallit monin tavoin.

Pilaako asiakas palvelumallin?

Tutkimus kertoo Kirkkonummen lineaarisesta professiopalvelumallista. Se perustuu työvaiheisiin, jotka ohjautuvat asiantuntijuuden ehdoilla.

Eksotessa käytössä on lineaarinen asiakaspalvelumalli. Sen lähtökohtana on asiakkaan palvelutarve, ei työntekijän hierarkkinen asema tai koulutus. Eksotessa fysioterapeuttien tehtävänkuvaa on laajennettu, ja kansalaisia ohjataan tehokkaammin ensin fysioterapeuttien luokse.

– Havaitsimme, että molemmissa organisaatioissa oli halua poisoppia nykyisestä. Kirkkonummella haluttiin olla asiakaslähtöisempiä, ja Eksotessa karisteltiin vieläkin kannoilta professiolähtöisyyttä, Vuori sanoo.

Hänen mukaansa tämä kertoo siitä, että terveydenhuollon palveluiden organisointi ei ole mahdollista lineaarisesti.

– Palvelumalleissa satunnaisena muuttujana, perhosefektinä, voi olla esimerkiksi asiakas itse. Kaikki eivät halua olla asiakkaita, joita kiinnostaa asiakaslähtöinen, kuntouttavaa itsehoitoa korostava työtapa. He haluavat olla ennemminkin hoidettavia potilaita.

 

Toimittaja
Leena Huovila

Aineisto

Video Kannattaako työnjako terveydenhuollossa www.tsr.fi/TSR-kanava. https://www.tsr.fi/TSR-kanava

Loppuraportti Marika Kylänen, Jari Vuori, Heli Kangas, Satu Luoto. 2015. Työnjaolla tuottavuutta ja työn mielekkyyttä: Lineaariset ja epälineaariset palveluprosessit fysioterapeuttien ja lääkäreiden työn määrittäjinä. ISBN: 978-952-61-1806-2 (nid.). ISBN: 978-952-61-1807-9 (PDF). Avaa

Avaa

Avaa

Avaa

Fysioterapia-lehti 6/2015 Heli Kangas. Jari Vuori. Satu Luoto. Marika Kylänen. Fysioterapeuttien suoravastaanotot – työnjaolla työhön tuottavuutta ja mielekkyyttä? Avaa