Turvallisuuden edistäminen opetusalalla (Safety Promotion at Education, EduSafe)

Tiivistelmä

Tutkimushankkeen tavoitteena on opetusalan nykyisen turvallisuustilanteen, turvallisuuskulttuurin ja turvallisuusosaamisen arviointi sekä näiden parantaminen. Hanke tuottaa tutkimukseen perustuvia välineitä laajemmin opetusalan toimijoiden hyödynnettäväksi.

Hankkeessa 1) arvioidaan hankkeeseen osallistuvien opetusalan organisaatioiden (opetusvirasto, koulut) olemassa olevaa turvallisuuskulttuuria, turvallisuusjohtamisen käytäntöjä sekä näiden kehittämistarpeita, 2) tuetaan hankkeeseen osallistuvien organisaatioiden omaa turvallisuuskulttuurin, turvallisuusjohtamisen ja turvallisuusosaamisen kehittämistä,3) laaditaan kokonaismalli opetusalan turvallisuuskulttuurin, –johtamisen ja –osaamisen kehittämiseksi sekä 4) levitetään hankkeessa saatuja tuloksia ja oppeja opetusalan käyttöön.

Tutkimuksen menetelminä käytetään turvallisuusjohtamisen toimintamalleja ja työkaluja, sekä tutkitaan näiden käytettävyyttä ja vaikuttavuutta kyselyin, haastatteluin ja interventiomateriaalia analysoimalla.

Hankkeen tulokset ovat käytettävissä viimeistään keväällä 2018; osa tuloksista julkaistaan vuoden 2017 aikana.

Hankkeen vastuuhenkilö

Anna-Maria Teperi

Tiedote

Koulujen turvallisuus haltuun yhteisin välinein

Työterveyslaitoksen ja Turun yliopiston opettajankoulutuslaitoksen EduSafe-tutkimuksessa kehitettiin opetusalan tarpeisiin räätälöity kokonaisvaltainen turvallisuuden hallinnan malli.

Vanhempi tutkija Anna-Maria Teperi Työterveyslaitokselta sanoo, että mallia käyttämällä turvallisuuden hallinnasta opetusalalla tulee systemaattista, yhteisesti jaettua toimintaa ja sillä saavutetaan pysyvämpiä tuloksia kuin opetusalalla tällä hetkellä vallitsevalla yksilölähtöisellä ja hajautuneella toiminnalla.

– Turvallisuuden hallinta siirtyy mallin avulla yksilön harteilta yhteiseksi tekemiseksi, oppimiseksi ja kehittämiseksi yhteisin välinein, Teperi kiteyttää.

Työsuojelurahasto rahoitti kaksivuotista tutkimushanketta, jossa tehtiin laajaa yhteistyötä kymmenen organisaation kanssa. Mukana olivat Helsingin kaupungin opetusvirasto, Solakallion koulu, Botby grundskola, Helsingin kaupungin varhaiskasvatusviraston iltapäivätoiminnan ohjaajat, Helsingin kaupungin palvelukeskus, Riihimäen opetustoimi sekä opettajankoulutuslaitosten yhteydessä toimivat normaalikoulut Helsingistä, Turusta, Raumalta ja Savonlinnasta.

Opettaja katveesta fokukseen                                                           

Suomalaisia oppilaitoksia on yleisesti pidetty turvallisina työskentely-ympäristöinä. Koulujen haavoittumattomuuden illuusion rikkoivat 2000-luvun kouluampumiset. Turvallisuushaasteita on viime vuosinakin tunnistettu runsaasti.

– Perehdyimme turvallisuuteen henkilöstön, työn ja työpaikan turvallisuuden näkökulmasta. Oppilaiden turvallisuutta hanke koski vain välillisesti – toisin kuin yleensä. Tyypillistä nimittäin on ollut, että opettajat keskittyvät oppilaisiin, eivät itseensä, vaikka ongelmatilanteissa heihin saattaa osua pahastikin. Heidän turvallisuutensa, toimintakykynsä ja jaksamisensa ovat jääneet katveeseen.

Turvallisuus näyttäytyy Teperin mukaan monimutkaisena ilmiönä, joka kytkeytyy työn muutokseen. Opettajan työssä korostuvat tänä päivänä verkostot, ja esimerkiksi perheiden kärjistyneet ja haastavat tilanteet kuormittavat opettajaa.

Kouluissa myös kohdataan viikoittain rähinöintiä, väkivallalla uhkailua, tönimistä, läpsimistä, tavaroiden heittelyä. Useinkaan opettajat eivät raportoi kohtaamistaan uhkatilanteista – toisaalta tapahtumat voivat äkkiä olla sosiaalisessa mediassa, mikä haittaa hallinnan tunnetta.

– Monimutkaisissa asioissa korostuvat tutkimusaineiston mukaan opettajien ja muun henkilökunnan psyykkinen vahvuus ja kyky kestää kuormitusta, Teperi kertoo.

Näkökulman suuntaaminen on siksikin tärkeä, koska oppilaitosten turvallisuus koskettaa niin suurta määrää työntekijöitä: oppilaitoksissa työskentelee 70 000 opettajaa ja heidän lisäkseen muuta henkilökuntaa.

Eroon sirpaleisuudesta ja yksilölähtöisyydestä

Tutkimukseen osallistunut opetusalan henkilöstö arvioi opetusalan turvallisuusilmapiirin hyväksi tai melko hyväksi.

– Tarkemmassa tarkastelussa kuitenkin näkyy se, että turvallisuuskäytännöt eivät ole systemaattisia eivätkä pitkäjänteisiä. Turvallisuuskulttuuri on sirpaleista, ulkokohtaista ja yksilölähtöistä. Omaa toimijuutta turvallisuuden hallinnassa ja kehittämisessä ei oteta. Toisaalta eteen tulevia asioita ratkotaan yksin, omalla persoonalla, ilman vakiomenettelytapoja, Teperi kertoo.

– Turvallisuuskriittisillä aloilla, kuten ydinvoimassa ja ilmailussa, on systemaattiset vakiomenettelytavat – ikään kuin rautalankamallit –, joista kasvatus- ja opetusalallakin voi ottaa oppia ja joiden kaltaisia malleja tutkimuksessa kehitimme ja testasimme.

Ennen, tilanteessa ja jälkeen

 Tutkimushankkeessa tehtiin alku- ja loppukartoitukset kyselyin ja haastatteluin sekä interventioina Muutospajat, Stop väkivallalle- ja Vihreä risti -toimintamallit sekä Hetipurku eli henkinen ensiapu.

Teperi kertoo, että muutospajoissa ennakoidaan: tunnistetaan ja tunnustetaan riskejä, suunnitellaan toimintamalleja, opastetaan, koulutetaan ja perehdytetään. Synnytetään yhteinen ymmärrys työn ja turvallisuustilanteen muutoksesta. Tämä kaikki on turvallisuuskulttuurin luomista.

Stop väkivallalle – ja Vihreä risti -malleissa toimitaan poikkeamatilanteessa: raportoidaan yksinkertaisella menetelmällä, mitä on tapahtunut. Tutkitaan poikkeama ja opitaan siitä. Hetipurku on systemaattista henkistä jälkipuintia, joka auttaa palaamaan normaaliin.

– Mallissa painotetaan turvallisuuden johtamista, yhteistä oppimista ja kehittämistä sekä yhteisöllisiä toimintatapoja arjen tilanteissa. Systemaattiset toimintatavat ovat viesti myös oppilaille.

Malli levitetään opetusalalle laajaan hyötykäyttöön kehitystyön pohjaksi. Tämä toteutuu olemassa olevien rakenteiden kautta: opetustoimet, aluehallintovirastojen työsuojeluviranomaiset, opettajankoulutus ja Oppilaitosten turvallisuuskulttuurin kehittämisverkosto (Optuke).

Toimittaja
Leena Huovila

Aineisto

Anna-Maria Teperi, Eila Lindfors, Anna-Leena Kurki, Brita Somerkoski, Henriikka Ratilainen, Maria Tiikkaja, Hanna Uusitalo, Eero Lantto, Riikka Pajala. Työterveyslaitos. 2018. Avaa

ISBN 978-952-261-819-1 (pdf) ISBN 978-952-261-820-7 (nid)