Työ ja elinvoima

Tiivistelmä

Tutkimuksen tavoitteena on elinvoiman ja työelämän välisen suhteen käsitteellinen ja teoreettinen tarkastelu. Hanke syventää tutkijan aiemmissa kirjoissa esillä olleiden teemojen käsittelyä.

Pääteemoja ovat (i) harrastusten ja työn lähentyminen ”uudessa työssä”, (ii) innostuksen/inspiraation tärkeys tulevaisuuden työn kannalta, (iii) uudenlaisten työ- ja harrastustoiminnan yhdistelmien analyysi sekä (iv) aihepiiriin liittyvien uusien tutkimushaasteiden pohtiminen.

Työelämän muutos merkitsee ihmisten omien kiinnostusten nousua työelämäkeskustelun keskiöön. Työn aika ja paikka ja hämärtyvät uudessa työssä. Koska uusi työ on samalla aiempaa sosiaalisempaa ja kokemuksellisempaa, muutos merkitsee haastetta aiemmin varsin työ- ja työorganisaatiokeskeiselle työelämätutkimukselle.

Lähtökohtana on, että työelämän haasteita ajatellaan liian yksinkertaisesti, johtuen teolliselta aikakaudelta periytyvän tuotannollis-taloudellisen ajattelutavan ja arvomaailman vahvasta asemasta. Pohtimisen aiheeksi tulisi nostaa myös sisäisesti motivoitu toiminta. Tämän Pandoran lippaan sisällä on monia teknokraatin, talousmiehen ja byrokraatin kauhuja – muun muassa inspiraatio, seksuaalisuus, leikki ja taide.

Tutkimus on pääosin kirjallisuuspohjainen. Osan aineistosta muodostavat kuitenkin Osuuskunta Toivon työuupuneille suunnattujen Virtapiirikurssien puitteissa toteuvat keskustelut.

Hankkeen vastuuhenkilö

Eero Riikonen

Tiedote

Muuttunut työ vaatii uutta työhyvinvointiajattelua

Eero Riikonen haastaa uudessa kirjassaan
Työ ja elinvoima nykyisen työ- ja
työhyvinvointiajattelun. Siihen tarvitaan kipinöitä harrastuksista,
leikistä ja taiteesta – asioista, jotka tuovat elinvoimaa. Myös
työhyvinvoinnin tutkimuksen tulisi kiinnostua elinvoiman lähteistä.
Työsuojelurahasto on tukenut kirjan kirjoittamista stipendillä.

LT, psykiatri Eero Riikonen tunnetaan kirjailijana ja monien
sosiaali- ja terveysalan projektien käynnistäjänä. Hän on
työskennellyt muun muassa Kuntoutussäätiössä, Stakesissa ja
Osuuskunta Toivossa. Niissä hän on toiminut sekä tutkijana,
kehittäjänä, terveyspolitiikan asiantuntijana, asiakastyön tekijänä
että kurssien vetäjänä.

Uuden kirjan sisältö liittyy paitsi kirjallisuuskatsaukseen,
myös kirjoittajan työssään kohtaamiin keskusteluihin ja
tilanteisiin. Hän toteaakin kirjassaan, että hän ei nojaudu
aineistoihin, joita työelämän tutkimuksessa yleensä
hyödynnetään.

Kirja on kirjoittajan mukaan monessa suhteessa jatkoa aiemmin
ilmestyneelle ja niin ikään TSR:n tukea saaneelle Hullun työn tauti
-tutkimusraportille (TSR 99313). Jo siinä haettiin työn ja
työhyvinvoinnin perimmäistä olemusta virallisen ja jäykän
työelämäpuheen takaa.

Työ ja elinvoima -kirjan keskeisenä sisältönä on
elinvoima-ajattelun ja -käsitteistön tuominen työelämän kehitystä
ja työhyvinvointia koskeviin malleihin. Samalla kirjoittaja
kritisoi nykyisten työhyvinvointiteorioiden valtavirtaa.

Työ usein elämysten tuottamista

Kirjassa käsitellään työn muutosta. Nykytyö on yhä useammin
kokemusten ja elämysten tuottamista. Tekijöiltä se edellyttää
innovointikykyä, leikkisyyttä ja mielikuvitusta. Harrastukset ja
taide tukevat juuri niitä. Tätä kuvastaa myös Työ ja elinvoima
-kirjan alaotsikko: Eli miksi harrastukset, leikki ja taide ovat
siirtymässä työn ja työhyvinvointiajattelun ytimeen.

Uuden työn Riikonen määrittelee niin, että sen perusolemukseen
kuuluu uusien, usein ainutkertaisten asioiden, palvelujen ja
tuotteiden kehittäminen, tuottaminen ja yhdisteleminen yhdessä
muiden kanssa. Uusi työ liittyy näin ollen kekseliäisyyteen,
oma-aloitteisuuteen, autonomisuuteen ja yhteisöllisyyteen.

Kapeaan ihmiskuvaan ja vain talouteen ja tuotantoon pohjaava
työn kehittäminen ei tuo hyvää lopputulosta. Kohtuuttomat työn
tehokkuuden kasvattamispyrkimykset ja valvonnan lisääminen johtavat
luovuutta vaativilla tuotannon alueilla muuhun kuin oli tarkoitus:
työntekijät laskevat laatua, masentuvat, turhautuvat ja
väsyvät.

Kirjoittajan mukaan työntekijöitä esineellistävästä tehokkuus-
ja määrälähtöisestä taloudesta ollaan siirtymässä työntekijöiden
toimijuutta ja itsenäisyyttä korostavaan elinvoimatalouteen.

Elinvoimaa etsimässä

Harrastuksissaan ihmiset pulppuavat innostusta, inspiraatiota,
iloa ja muita elinvoiman sukuisia tuntemuksia. Esimerkiksi
kesämökillä tai kuoroharjoituksissa me toteutamme itseämme ja
puurramme täysillä, sillä niissä löytyy se ”oma juttu”.
Kirjoittajan mukaan myös työhyvinvointi liittyy oman jutun
löytämiseen.

Riikosen mielestä työn ja työelämän kehittämisessä tulisi
hyödyntää nykyistä enemmän työntekijöiden sisäsyntyistä
motivaatiota ja innostusta. Hän on vakuuttunut siitä, että työn ja
harrastusten yhdistelmä toisi lisää työmotivaatiota, laatua ja
tulosta.

Hän katsoo, että nyt tarvitaan uudenlaista tutkimusta, jota
voisi kutsua elinvoimaa lisäävien tai innostavien organisaatioiden
tutkimukseksi. Hän johdatteleekin lukijaa moniin työn, työelämän ja
työhyvinvoinnin tutkimuksen toistaiseksi hyljeksimiin asioihin,
kuten leikkiin, harrastamiseen ja yhteisöllisen sulautumisen kautta
syntyvään energisaatioon ja inspiroitumiseen.

Kirjassa viitataan esimerkiksi siihen, että moderneilla
ihmisillä on liian vähän yhteisöllisiä, energisoivia ja
elävöittäviä tilaisuuksia ja tapaamisia. Se selittyy
yksilökeskeisyyttä tukevalla kulttuurilla ja uskonnon ja rituaalien
voiman vähentymisellä. Tuloksena on vieraantumisen kokemus ja
siihen liittyvä energian vähyys ja surumielisyys.

Monipuolisuutta näkökulmiin

Riikonen katsoo, että kirjan tärkein anti työpaikkojen ja työn
kehittämisen kannalta on työhön ja työhyvinvointiin liittyvien
näkökulmien monipuolistamisessa. Erityisesti kirja kannustaa
huomioimaan työntekijöiden innostuksen ja motivaation lähteet.

Hän toteaa, että kirjasta saa eväitä esimerkiksi
organisaatioihin ja johtamiseen liittyvään korkeakouluopetukseen
tai ay-liikkeen erilaisiin koulutusmuotoihin. Aihepiirit olisivat
hyödyllisiä myös yritysjohdolle ja valtionhallinnon
virkamiehille.

Kirjoittaja toivoo, että kirjalla olisi merkitystä myös
valtavirtaisen ja korostuneen hallinto-ohjautuvan
työelämätutkimuksen monipuolistamisessa.

Toimittaja
Päivi Haavisto

Aineisto

Riikonen Eero. 2013. Työ ja elinvoima. Eli miksi harrastukset, leikki ja taide ovat siirtymässä työn ja työhyvinvointiajattelun ytimeen? Osuuskunta Toivo. ISBN 978-952-67049-1-3 (nid.) ISBN 978-952-67049-2-0 (PDF).

Kirjaa koskevat tiedustelut: LT, psykiatri, kehittämisjohtaja Eero Riikonen, 040 506 3841, eriikonen@gmail.com. mailto:%20eriikonen@gmail.com