Työaikojen viralliset ja epäviralliset käytännöt

Tiivistelmä

Post doc -tutkimushankkeen aikana kirjoitetaan artikkeleja pohjautuen monografia-muotoiseen väitöstutkimukseen Koodattu aika. Ristiriitaisuuksien aikakulttuurit tietotyössä (2016). Artikkelit hyödyntävät väitöstutkimukseen kerättyä aineistoa, mutta muodostavat itsenäisiä kokonaisuuksia. Etnografinen tutkimusaineisto koostuu tietotyöyhteisössä kerätystä materiaalista (havainnointimuistiinpanot, haastattelut, tutkimuspäiväkirjat, organisaation tuottama materiaali). Artikkelien teoreettis-metodologisena viitekehyksenä on etnometodologinen etnografia, joka painottaa aineistolähtöisyyttä, arkisia työkäytäntöjä ja arkipäivän mielekkyyden tuottamista. Ensimmäiset artikkelit koskevat virallisten ja epävirallisten työaikakäytäntöjen suhdetta sekä työn henkilökohtaistumista erityisesti työaikojen henkilökohtaistumista tuottavien käytäntöjen tutkimisen kautta.

Hankkeen vastuuhenkilö

Soja Ukkola

Tiedote

Työaikakulttuurin ristiriitaisuudet näkyviksi

YTT Soja Ukkolan mukaan työaika on muutakin kuin töihin saapumisen ja lähtemisen väliin jäävä aika. Organisaatioissa pitäisi tulla tietoiseksi työaikakulttuurista ja tehdä näkyväksi esimerkiksi sitä, millaisia virallisia ja epävirallisia käytäntöjä organisaatiossa työajan suhteen on.

Työntekijöille on kuormittavaa toimia sellaisten sääntöjen ja ohjeiden mukaan, jotka eivät enää toimi ja jotka saattavat olla arkijärjen ja todellisten käytäntöjen vastaisia.

Ukkola jatkoi tietotyön työaikakulttuureihin syventymistä Työsuojelurahaston post doc -stipendin tuella. Taustalla on hänen väitöskirjansa Koodattu aika – Ristiriitaisuuksien aikakulttuurit tietotyössä (TSR 115273) vuodelta 2016.

Post doc -stipendikaudella Ukkola kirjoitti kaksi artikkelikäsikirjoitusta: toisen julkaistavaksi suomalaisessa ja toisen kansainvälisessä tiedelehdessä.

Uudentyyppistä työaikatutkimusta

Teksteillä Ukkola pyrkii laajentamaan ja tekemään tunnetuksi työaikojen monipuolisuutta ja käsitteellisiä jäsennyksiä sekä etnometodologian antia tietotyön työaikakulttuurien tutkimukselle.

Molemmat tekstit haastavat vallitsevia perinteisiä työaikatutkimuksen lähestymistapoja. Ukkola toivookin olevansa avaamassa tietä uudentyyppiselle työaikatutkimukselle ja entistä laajemmalle ymmärrykselle työn muutoksesta tietotyössä.

Stipendiaikana Ukkola loi ja ylläpiti verkostoja ja edisti tutkimuksensa tunnettuutta luennoilla, kirjoituksissa, asiantuntijalausunnoissa ja haastatteluissa. Esimerkiksi ammattijärjestöt osoittivat kiinnostusta hänen tutkimustaan kohtaan. Ukkolan mukaan kiinnostus kuvastaa sitä, että hän on tavoittanut olennaisia asioita siitä, mitä työelämässä työntekijöiden kokemana tapahtuu.

Yksittäisille työntekijöille merkittävää on, että työaikaan liittyvät seikat ovat yhteiskunnallisia, yhteisöllisiä ja rakenteellisia. Esimerkiksi työntekijän kiireestä johtuva uupumus voi olla sideoksissa hänen työnsä sisältöön, työyhteisön tapoihin toimia tai johtamiskäytäntöihin ja työn muutokseen. Kiire ei siis ole työntekijän omaa syytä. Tämän moni luentojen kuulija koki havahduttavana.

Kokonaisvaltaiseen kehittämiseen

Kehittämisajatuksena vahvistui näkemys työaikakulttuurin kokonaisvaltaisesta kehittämisestä työpaikoilla samoin kuin esimerkiksi työhyvinvointia kehitetään ja johdetaan.

Työaikakulttuuri voidaan pilkkoa pienempiin osiin, ja suuntaamalla huomio näiden osien kehittämiseen vahvistetaan toimivan työaikakulttuurin syntymistä ja kehittämistä.

Lähtökohtana on tietoiseksi tuleminen ja sen näkyväksi tekeminen, millainen työaikakulttuuri tällä hetkellä on.  Mikä siinä toimii, mikä ei toimi ja mistä tekijöistä työaikakulttuuri syntyy?

Ukkolan mukaan työpaikoilla, joilla on paljon eriytyneitä tehtäväkuvia ja työn ajallisuudet poikkeavat toisistaan, lähtökohtana voisi olla työaikojen yksilöllisyys. Sen voi ottaa tietoisesti työaikakulttuurin lähtökohdaksi ja tarvittaessa kehittämisen kohteeksi.

Toimittaja
Leena Huovila