Työhön ja organisaatioon sitoutuminen sekä työhön liittyvät odotukset -väitöskirja

Tiivistelmä

Vertailen väitöskirjatutkimuksessani työhön suhtautumista viidessä kehittyneessä länsimaassa: Espanjassa, Iso-Britanniassa, Ruotsissa, Saksassa ja Suomessa. Tarkemmin sanottuna tutkin työikäisten palkansaajien työorientaation kolmea komponenttia: työhön sitoutumista, organisaatioon sitoutumista sekä työhön kohdistuvia odotuksia. Työorientaation käsite kattaa tutkimuksessa palkansaajien työhön sitoutumisen, organisaatioon sitoutumisen sekä palkansaajien työhönsä kohdistamat odotukset.

Työhön suhtautumista on pidetty sosiaalitieteellisessä tutkimuksessa tärkeänä yhtälailla työntekijöiden itsensä, heitä työllistävien organisaatioiden kuin myös kokonaisten yhteiskuntien hyvinvoinnin ja menestyksen kannalta. Käytän tutkimukseni aineistona kansallisia ja kansainvälisiä kyselytutkimuksia. Käyttämäni tutkimusmenetelmät ovat tilastollisia. Erityinen kiinnostus tutkimuksessani kohdistuu siihen, miten suomalaisten palkansaajien työorientaatiot suhteutuvat vertailumaiden palkansaajien työorientaatioihin. Suomalaisten palkansaajien työorientaatioita on aikaisemmin tarkasteltu melko vähän vertailevasta näkökulmasta.

Pyrin vastaamaan artikkeliväitöskirjallani seuraavaan kolmeen tutkimuskysymykseen:

– Onko palkansaajien työorientaatio muuttunut?
– Onko palkansaajien työorientaatioissa yhteiskuntien välisiä eroja?
– Onko kansallisella kulttuurilla itsenäistä yhteyttä palkansaajien työorientaatioon?

Hankkeen tulokset ovat käytettävissä vuonna 2012.

Hankkeen vastuuhenkilö

Teemu Turunen

Tiedote

Suomalaiselle palkkatyö ei sittenkään ole kaikki kaikessa

Teemu Turunen vertailee Espanjan, Ison-Britannian,
Ruotsin, Saksan ja Suomen palkansaajien työhön sitoutumista.
Suomalaisten palkansaajien työorientaatio osoittautuu
vertailumaihin nähden melko matalaksi, vaikka suomalaisten korkea
koulutustaso ennakoi päinvastaista tulosta. Päätelmä on peräisin
Turusen sosiologian väitöskirjasta. Työsuojelurahasto tuki
väitöskirjan valmistumista sekä loppuunsaattamisstipendillä että
tutkijastipendillä (107192).

Palkansaajien työorientaatiolla Turunen tarkoittaa palkansaajien
työhön ja organisaatioon sitoutumista sekä työhön kohdistuvia
odotuksia. Hän analysoi kyselytutkimuksilla mitattuja palkansaajien
subjektiivisia työorientaatioita. Aineistoihin kuuluvat
Tilastokeskuksen vuosina 1984 ja 2003 keräämät työolotutkimukset
sekä World Values Survey -kyselystä ja European Values Study
-kyselystä yhdistettyä aineistoa, jotka on kerätty 1990, 1995–1997
ja 1999–2000.

 


Nuori mies sitoutuu työhönsä, jos sitä saa

 

Tutkimus koostuu yhteenvetoluvun lisäksi neljästä julkaistusta
artikkelista. Niistä ensimmäinen on julkaistu Janus-lehdessä vuonna
2009. Siinä Turunen tarkastelee 18–29-vuotiaiden suomalaisten
työorientaatioita.

 

Turunen toteaa, että suomalaisnuoret olivat sukupuolesta
riippumatta samanveroisesti työkeskeisiä vielä 1980-luvun
puolivälissä. Sittemmin julkisessa keskustelussa on huolestuttu
suomalaisten nuorten miesten pärjäämisestä.

 

Turunen taas havaitsi, että 2000-luvun alussa suomalaisista
palkansaajista nuoret miehet olivat sitoutuneempia työhönsä kuin
nuoret palkansaajanaiset. Voi siis olettaa, että nuoret miehet
sitoutuvat työhön, jos sitä sattuvat saamaan.

 

Kolmessa muussa artikkelissa Turunen vertailee viiden
eurooppalaisvaltion palkansaajien työorientaatioita. Artikkelit on
julkaistu Työelämän tutkimus -lehdessä 2010 sekä 2011 European
Societies ja Research on Finnish Society -lehdissä.

 

Varma työ, varmempi sitoutuminen

 

Työelämä on Suomen kaltaisissa maissa merkittävästi muuttunut viime
vuosikymmeninä. Palkansaaja-ammatit ovat palveluvaltaistuneet, ja
palkansaajien koulutustaso on noussut.

 

Vaikka työhön sitoutumisen on viime aikoina usein epäilty
heikentyneen, tämän tutkimuksen mukaan palkansaajien työhön
sitoutuminen on edelleen vankkaa. Tulokset eivät täysin tue
Ronald Inglehartin tunnettua väitettä, jonka
mukaan itseilmaisuarvot olisivat yleistyneet yksilöiden työhön
kohdistuvissa odotuksissa ja materialistiset arvot vähentyneet.
Turunen huomauttaa, että Inglehart onkin lähinnä arvojen ja
politiikan tutkija, ei työelämän tutkija.

 

Palkansaajien työorientaatiot vaihtelivat kaikissa tutkimusmaissa
yksilön sosiaalisen aseman mukaisesti. Usein tämä tarkoittaa
työelämän hyvä- ja huono-osaisia. Esimerkiksi ylemmissä
ammattiluokissa sitouduttiin työhön enemmän kuin alemmissa
ammattiluokissa. Niin ikään työsuhteestaan muita varmemmat
palkansaajat viestivät Turusen tutkimuksessa korkeampaa
sitoutumista organisaatioon kuin työsuhteestaan epävarmemmat
palkansaajat, maasta riippumatta.

 

Kulttuuri selittänee heikkoa työsitoutumista

 

Suomalaisten palkansaajien alhainen työhön sitoutuminen selittyy
osittain kulttuurisilla tekijöillä. Esimerkiksi kulttuuria
luonnehtiva hierarkkisuus vähensi työorientaatiota. Toisaalta
esimerkiksi pyrkimys tasa-arvoisuuteen taas lisäsi työn sisältöihin
suuntautumista.

 

Turunen arvioi, että suomalaisten palkansaajien verrattain alhaista
työhön sitoutumista tulee jatkossa koetella myös muilla
mittareilla, mieluusti myös objektiivisilla mittareilla.
Vertailumaiden määrää voidaan myös kasvattaa.

 

Turunen pohtii lisäksi, että mahdollinen kuilu työelämässä olevien
ja sen ulkopuolella olevien työorientaatiossa on voinut kasvaa.
Päätelmä nojaa siihen, että Suomessa kansalaisten eriarvoisuuden on
osoitettu monissa tutkimuksissa kasvaneen.

Mitä isompi työn vapaus, sitä parempi

 

Turunen selvittelee, että 1990-luvulla palkansaajien
vaikutusmahdollisuudet omaan työhönsä kasvoivat suomalaisilla
työpaikoilla. Samana aikana Isossa-Britanniassa kehitys kulki
huonompaan suuntaan. Vastaavasti työn sisältöjen arvostaminen
kasvoi suomalaisilla palkansaajilla 1990-luvulla, mutta heikkeni
briteillä. Muutkin kuin mainitut seikat toki vaikuttavat
palkansaajan työorientaatioon.

 

Turunen päättelee huomionsa uskottavaksi sikäli, että hän havaitsi
kaikista tutkimistaan maista selvän yhtäläisyyden: Mitä enemmän
työpaikoilla annetaan työntekijöille liikkumavaraa, sitä enemmän
työntekijät sitä arvostavat.

 

Kunnon hommia, mutta myös hyvää johtamista

 

Tulostensa perusteella Teemu Turunen suosittaa, että työtehtäviä
edelleen rikastutettaisiin työpaikoilla. Työntekijöiden
vaikutusmahdollisuuksia työtehtävien suunnittelemisessa ja niiden
toteuttamisessa tulisi myös lisätä.

 

Kuitenkin Turunen lainaa muita tutkijoita, jotka ovat päätyneet
siihen, että työtehtävien rikastaminen ja itsenäisyyden lisääminen
eivät automaattisesti tuota hyvinvointia. Siispä palkansaajien
itsenäisyyttä ja sopivan vaikeita työtehtäviä tulisi täydentää
hyvällä johtajuudella ja selvällä työnjaolla.

 

Lisäksi työtehtävien rikastaminen pistää arvioimaan uudelleen myös
tehtävien palkkausta. Muutoksilla on siis aina myös
seurannaisvaikutuksia työpaikan arjessa. Työelämän kehittäminen ei
ole yksinkertaista.

 

Turunen painottaa, että sosiaalisen pääoman sitouttavaa merkitystä
ei pidä ylikorostaa. Hän itse ei selitä sosiaalisella pääomalla
työhön sitoutumista.

Teemu Turusen väitöskirja tarkastettiin Helsingin yliopistossa 24.
maaliskuuta 2012.

Toimittaja
Hannu Kaskinen

Aineisto

Teemu Turunen. Työorientaatiot murroksessa? Suomalaisten palkansaajien työhön ja organisaatioon sitoutuminen sekä työhön kohdistuvat odotukset eurooppalaisessa vertailussa. Helsingin yliopisto, sosiaalitieteiden julkaisuja 2012:4. Unigrafia, Helsinki 2012. ISSN-L 1798-9124, ISSN 1798-9051 (verkkojulkaisu), ISSN 1798-9124 (painettu), ISBN 978-952-10-6712-9 (nid.), ISBN 978-952-10-6713-6 (pdf). http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-6713-6 Avaa

Tilaukset Unigrafia kirjamyynti  http://kirjakauppa.unigrafia.fi PL 4 (Vuorikatu 3 A) 00014 Helsingin yliopisto books@unigrafia.fi