Työhyvinvoinnin paradoksit kolmannella sektorilla -väitöskirjatyö

Tiivistelmä

Kolmannella sektorilla eli rekisteröidyissä yhdistyksissä, säätiöissä ja uusosuuskunnissa tehtävä palkkatyö on kasvanut runsaasti viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana. Keskeisenä syynä palkkatyön korostumiselle on kolmannen sektorin lisääntynyt rooli hyvinvointipalvelujen tuotannossa. Silti tutkimuksissa on kiinnitetty hyvin vähän huomiota siihen, minkälaisissa oloissa kolmannen sektorin palkkatyötä tehdään. Väitöskirjan keskeisenä tavoitteena on muodostaa yleinen käsitys kolmannen sektorin palkansaajien työhyvinvoinnista.

Aiemmissa tutkimuksissa on esitetty, että kolmannen sektorin palkansaajat hakeutuvat työhönsä, koska he jakavat työantajaorganisaationsa arvot ja päämäärät. Siten työn on oletettu olevan sisäisesti motivoivaa ja johtavan muun muassa korkeampaan organisaatiositoutumiseen. Toisaalta tutkimuksissa on myös havaittu puutteita työn organisoinnissa ja johtamisessa. Näin kolmannen sektorin palkkatyöhön liittyy samanaikaisesti sekä positiivisia että negatiivisia työhyvinvointiin vaikuttavia ilmiöitä.

Väitöskirjassani tarkastelen kolmannen sektorin työhyvinvointia suhteessa julkiseen ja yksityiseen sektoriin. Lisäksi pyrin luomaan käsityksen siitä, mitkä tekijät tuottavat kolmannen sektorin työntekijöiden keskuuteen yhtäältä omistautumista ja työn imun kokemuksia, mutta samalla ongelmia ja tyytymättömyyttä, jotka ilmenevät esimerkiksi työpaikan vaihtohalukkuutena. Tutkimus pohjautuu kahteen kvantitatiiviseen aineistoon ja sen on tarkoitus valmistua kesällä 2015.

Hankkeen vastuuhenkilö

Kirsikka Selander

Tiedote

Kolmannen sektorin palkkatyössä on vahva työn imu - muttei palkkatyötä tukevaa organisaatiokulttuuria

Palkkatyö on tullut jäädäkseen kolmannelle sektorille – eli järjestöihin, säätiöihin ja uusosuuskuntiin – mutta palkkatyötä tukeva organisaatiokulttuuri on kuitenkin puutteellinen. Tämä johtaa esimerkiksi muita sektoreita matalampaan työtyytyväisyyteen ja ongelmiin työn ja perheen yhteensovittamisessa.

Jyväskylän yliopiston sosiologian laitoksella projektitutkijana työskentelevä Kirsikka Selander tarkastelee pian valmistuvassa väitöskirjassaan kolmannen sektorin palkkatyössä tapahtuneita volyymimuutoksia viime vuosikymmeninä ja työhyvinvointia suhteessa julkiseen ja yksityiseen sektoriin. Työsuojelurahasto tuki työtä tutkimusstipendillä.

Kvantitatiivinen aineisto kertoo palkkatyön volyymimuutoksista

Aineistona tutkimuksessa Selander hyödynsi muun muassa kolmannen sektorin palkansaajille suunnattua kyselyä, sektorivertailua Tilastokeskuksen työolotutkimukseen ja Tilastokeskuksen yritysrekisteriin pohjautuvaa aineistoa.

Tutkimus osoittaa kolmannella sektorilla tehtävän palkkatyön lähteneen nopeaan kasvuun 1990-luvun jälkimmäisellä puoliskolla, kun kolmanteen sektoriin alettiin kohdistaa yhä enemmän odotuksia hyvinvointipalvelujen tuottajina, ja niille osoitettiin tukea pitkäaikaistyöttömien työllistäjinä. Hyvinvointipalveluja tuottavissa organisaatioissa palkkatyön kasvu tasaantui 2000-luvulla ja kääntyi seuraavalla vuosikymmenellä lievään laskuun, mutta perinteisemmillä kansalaistoiminnan alueilla palkkatyön volyymin kasvu on sen sijaan jatkunut aina näihin päiviin asti.

Kolmannen sektorin palkkatyön paradoksi

Kolmannen sektorin omaleimainen toimintaympäristö perustuu vapaaehtoistoiminnan ja palkkatyön yhdistelmään. Tämä asettaa haasteita työhyvinvoinnista huolehtimiselle ja luo jännitteitä, joihin kytkeytyy Selanderin mukaan kolmannen sektorin palkkatyön paradoksi.

– Kolmannen sektorin palkkatyö ei täytä palkansaajien odotuksia työhön liittyen. Toimintaympäristö mahdollistaa korkean työn imun ja suhteellisen itsenäisen työotteen, mutta tästä huolimatta palkansaajien arviot työhyvinvoinnin tasosta ovat kriittisiä, mikä ilmenee muun muassa muita sektoreita matalampana työtyytyväisyytenä ja työelämän laatuna; ongelmina työn ja perheen yhteensovittamisessa, sekä työpaikan vaihtoaikeina, Selander toteaa. 

– Organisaatiokulttuuri ei riittävällä tavalla tue palkkatyön tekemistä kolmannella sektorilla. Nykyisten työntekijöiden pitäminen ja uusien rekrytoiminen edellyttäisi palkka- ja vapaaehtoistyön erilaisten toimintalogiikkojen näkyväksi tekemistä, jolloin voidaan luoda palkansaajien odotukset täyttävä työympäristö, hän suosittelee.

Selanderin arvioitu väittelyajankohta on marras-joulukuussa 2018.

Toimittaja
Joanna Sinclair

Aineisto

Kirsikka Selander. . Jyväskylän yliopisto. 2018. Avaa

ISBN: 978-951-39-7532-6 978-951-39-7532-6

Aineistoa:Selander, Kirsikka; Ruuskanen, Petri & Anttila, Timo (2012) Työn ja perheen ristiriidat kolmannen sektorin palkkatyössä. Työelämän tutkimus – Arbetslivsforskning, 10(3), s. 209–227.

Selander, Kirsikka (2015) Work Engagement in the Third Sector. Voluntas, 26(4), 1391–1411.

Ruuskanen, Petri; Selander, Kirsikka & Anttila, Timo (2016) Third-sector job quality: evidence from Finland. Employee Relations, 38(4), s. 521–535.

Selander, Kirsikka; Ruuskanen, Petri (2016) Why do Third Sector Employees Intend to Remain or Leave their Workplace? Nordic Journal of Working Life Studies, 6(2), s. 81–100. 5.