Työhyvinvoinnin rakentuminen hoivatyöntekijöiden työhyvinvointia koskevissa tarinoissa -lisensiaattityö

Tiivistelmä

Tavoitteena on tutkia hoivatyöntekijöiden työhyvinvointia koskevia tarinoita. Tutkimuksen pääkysymyksenä on, miten työhyvinvointi määrittyy hoivatyöntekijöiden työtä koskevissa kirjoitetuissa kertomuksissa ja alakysymyksenä, minkälaisista ulottuvuuksista työhyvinvointi koostuu?

Hoivatyö on useimmiten naisten tekemää näkymätöntä työtä. Se on fyysisesti raskasta, vaikkakin samalla antoisaa ja palkitsevaa. Hoivatyöntekijöillä on yleensä korkea ammattietiikka ja he ovat sitoutuneita työhönsä. He joustavat usein itsensä ja perheensä kustannuksella. Väestön ikääntyessä hoivatyöntekijöiden työhyvinvointi ja riittävyys on viime vuosina noussut kansantalouden `kovaksi` ongelmaksi. Tutkimus on puheenvuoro ajankohtaiseen sosiaali- ja terveyspalveluja koskevaan keskusteluun.

Tutkimukseen osallistuneet hoivatyöntekjä, yhteensä 44, ovat kaikki naisia. He työskentelevät lasten päivähoidossa ja vanhustenhuollossa.

Tutkimus on laadullinen ja tutkimusotteena tarinallisuus. Tarinallinen lähestymistapa liittyy tässä tutkimuksessa seuraaviin valintoihin. Tutkimuksen aineisto koostuu kirjoitetuista tarinoista eli kertomuksista. Tarinat on kerätty eläytymismenetelmää käyttäen. Analysoin tarinoita teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä, jota voidaan pitää myös narratiivisena analysointitapana. Tutkimuksen yhteenvedon esittämisen eräänä tapana on tarinamuotoisuus.

Tulokset ovat käytettävissä vuoden 2011 lopussa.

Hankkeen vastuuhenkilö

Tuula Lehtonen

Tiedote

Yhteisöllisyys vahvistaa työhyvinvointia

Uusi työhyvinvoinnin hyvän kehän teoria korostaa
yhteisöllisyyttä ja esimiehen roolia hoivatyöntekijöiden jaksamisen
keinoina.
Tuula Lehtonen tutki sosiaalityön
lisensiaatintutkimuksessaan hoivatyöntekijöiden työhyvinvoinnin
rakentumista. Tutkimus on puheenvuoro ajankohtaiseen sosiaali- ja
terveysalan henkilöstön työhyvinvointia ja riittävyyttä koskevaan
keskusteluun. Työsuojelurahasto osallistui tutkimuksen
rahoittamiseen.

Lehtosen tutkimus paljasti, että työhyvinvointi on yhteisöllinen
kysymys. Yhteenvetona tutkimuksensa tuloksista Lehtonen esittää
työhyvinvoinnin hyvän kehän teorian. Teorian mukaan työhyvinvointi
koostuu neljästä osa-alueesta, joita ovat työolosuhteet, työpaikan
vuorovaikutussuhteet, henkilö itse ja ammatillinen pohdinta.

Rauhallinen työtahti parantaa työhyvinvointia. Rauhallinen
työtahti edellyttää henkilöstön asianmukaisen koulutuksen lisäksi
henkilöstön mitoittamista suositusten ja säädösten mukaisesti.
Riittävä miehitys takaa, että työt voidaan tehdä
asiakaskeskeisesti. Asiallinen työn tauotus, lepohetket, ruokailu
ja kahvitauot rytmittävät työpäivää.

Esimiehen tuki ja tunnustuksen anto rakentavat hyvää
työilmapiiriä. Hyvän yhteisengen ja yhteisöllisyyden synnyttämiseen
ja vahvistamiseen tarvitaan aikaa ja yhteisellä sopimuksella
luotuja sosiaalisen vuorovaikutuksen rakenteita.

Onnistuneen ongelmanratkaisun jakaminen työkavereiden kesken
vahvistaa työyhteisöä. Työyhteisössä syntyvien ongelmien
käsittelemiseen tarvitaan myös aikaa ja harjaantumista. Arkisen
yhteistyön sujuminen, muiden huomioonottaminen ja auttaminen luovat
yhteistyön ilmapiiriä.

Yksilölliset ja yhteisölliset tekijät kytkeytyvät
yhteen

Työssä kantavat henkilöön liittyvät tekijät ovat monilta osin
sidottuja persoonaan. Vaikka positiivinen asenne ja työnilo ovat
henkilön ominaisuuksia, ne tarttuvat henkilöstä toiseen. Yhteisön
hyvä ilmapiiri vetää mukaansa, energisoi ja innostaa. Henkilön
positiiviset selviytymisstrategiat ovat yksilöllisiä, mutta niiden
jakaminen voi vahvistaa ja motivoida muita työyhteisön jäseniä.

Asiakassuhteet ovat hoivatyön ydin. Niihin liittyvät
positiiviset kohtaamiset ovat merkityksellisiä ja palkitsevia.
Ilman asiakassuhteita työstä tulee mekaanista ja medikalisoitua
suorittamista. Kokemuksen jakaminen ja siitä iloitseminen yhdessä
vahvistavat hyvän kehän etenemistä ja syvenemistä
työyhteisössä.

Lehtosen työhyvinvoinnin hyvän kehän teoria poikkeaa muista
työkykyä ylläpitävistä mallinnuksista siinä, että Lehtosen teoria
korostaa työyhteisön vuorovaikutusta, esimiehen asemaa ja
yhteisöllisyyttä.

Lisensiaattityön aineistona olivat hoivatyöntekijöiden
kirjoittamat tarinat, joita oli 44, kaikki naisten kirjoittamia.
Kirjoittajat toimivat lasten päivähoidossa ja vanhustenhuollossa,
niin yksityisellä kuin julkisella sektorilla. Tutkimuksessa
Lehtosta kiinnosti se, miten hoivatyöntekijät määrittelevät
työhyvinvoinnin ja minkälaisista ulottuvuuksista he sen
kokoavat.

Toimittaja
Camilla Reinboth

Aineisto

Lehtonen Tuula. 2011. Työhyvinvoinnin määrittyminen hoivatyöntekijöiden tarinoissa. Tampereen yliopisto. Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö. Sosiaalityön lisensiaatintutkimus. Sosiaalityön erikoistumiskoulutus. Yhteisösosiaalityö. Lokakuu 2011 http://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22141 Avaa