Työhyvinvointi esimiehettömässä organisaatiossa – voimavarat, kuormitustekijät ja hyvät käytännöt

Tiivistelmä

Itseohjautuvuus on yksi viime aikojen puhutuimmista työelämän, organisaatioiden ja johtamisen kehitystrendeistä. Perinteisten organisaatio- ja johtamismallien, joissa valta ja vastuu keskittyvät organisaation ylätasoille ei koeta enää vastaavan nykypäivän työorganisaatioihin kohdistuviin vaatimuksiin. Yksilön työhyvinvoinnin kannalta itseohjautuvuuden lisääntymisessä nähdään paljon potentiaalia. Mahdollisuus vaikuttaa omaan työhön ja toimia autonomisesti on tutkimuksissa tunnistettu työhyvinvointia tukevaksi voimavaratekijäksi. Lisääntynyt vastuu, autonomia ja työolosuhteiden mahdollisesti nopeakin muuttuminen vaikuttavat kuitenkin myös työn kuormittavuuteen. Tutkimustieto työhyvinvoinnin johtamisesta ja kehittämisestä perustuu vahvasti hierarkkisen organisaation viitekehykseen, jossa muodollinen esimiesvalta on keskeisessä roolissa. Tässä tutkimuksessa tuotetaan empiiristä, sekä käytännön työelämää palvelevaa että tutkimusta eteenpäinvievää tietoa työhyvinvoinnin rakentumisesta, koetuista voimavara- ja kuormitustekijöistä itseohjautuvassa, matalassa organisaatiossa. Tutkimus tuottaa tietoa ja käytännön toimintamallien kuvauksia ja suosituksia siitä, miten työhyvinvointia voidaan tukea ja kuormitusta hallita uudentyyppisissä organisaatioissa. Tutkimus toteutetaan monimenetelmätutkimuksena viidessä suomalaisessa itseohjautuvutta toteuttavassa organisaatiossa. Hankkeessa kehitetään ja testataan itseohjautuvuuden mittaria yhteistyössä laajemman tutkimuskonsortion kanssa.

Hankkeen vastuuhenkilö

Riitta-Liisa Larjovuori

Tiedote

Itseohjautuvuus tukee työhyvinvointia, kun voimavaroista huolehditaan

Tiivistelmä

Päätösvaltaa ja vastuuta laajasti hajauttaneiden työpaikkojen henkilöstö kokee työssään runsaasti työhyvinvointia tukevia voimavaratekijöitä ja työn imu on korkeaa. Laajat vaikutusmahdollisuudet, kokemus tasavertaisuudesta, tarkoituksenmukainen ja sujuva päätöksenteko sekä hyvin toimiva yhteisöllisyys ovat keskeisiä työhyvinvointia tukevia tekijöitä. Itseohjautuvissa organisaatioissa koetaan kohtalaisen yleisesti myös stressiä ja kuormitusta, joka liitetään esim. tavoitteiden tai toimintatapojen epäselvyyteen. Haastatteluihin ja kyselyyn perustuvan tutkimuksen johtopäätöksenä esitetään seitsemän työhyvinvoinnin elementtiä, joita vahvistamalla voidaan ylläpitää ja parantaa työhyvinvointia itseohjautuvassa työssä.

Lähtökohdat

Työhyvinvointia itseohjautuvuutta laajasti toteuttavissa organisaatioissa on vielä tutkittu niukasti, mikä oli lähtökohtana tutkimuksen tekemiselle. Työhyvinvointia tarkasteltiin voimavarojen ja kuormitustekijöiden teorian kautta. Tutkimuksen tuloksena muodostettiin laadulliset kuvaukset työhyvinvoinnin ja kuormittuneisuuden rakentumisesta itseohjautuvassa työssä. Tutkimuksen tulokset vahvistivat myös, että itseohjautuvuuden ja työhyvinvoinnin kokemukset ovat yhteydessä toisiinsa.

Aineisto

Tutkimusaineisto kerättiin viideltä suomalaiselta työpaikalta (Fraktio Oy, Insta Digital Oy, Keskustakirjasto Oodi / Helsingin kaupunki, Parcero Marketing Partners Oy ja Vertia Oy), joissa vastuuta ja valtaa on hajautettu normaalia enemmän koko henkilöstölle. Henkilöstölle tehtiin sähköinen kysely (n=116) sekä 35 yksilöhaastattelua. Täydentävänä aineistona on lisäksi itseohjautuvien organisaatioiden toimitusjohtajien ryhmähaastattelu (n=7).

Menetelmät

Tutkimuksen vahvuutena voidaan pitää sen monimenetelmäisyyttä. Hankkeessa on hyödynnetty sekä laadullista että kvantitatiivista tutkimusta. Kyselyaineistoa on analysoitu tilastollisesti esim. korrelaatioanalyysien avulla SPSS-ohjelmalla. Laadullista aineistoa on analysoitu sisällönanalyysin keinoin Atlas-ohjelmistoa apuna käyttäen. Tuloksia on palautettu osallistuville organisaatioille ja niiltä saatua palautetta on hyödynnetty tulosten tulkitsemisessa.

Tulokset ja johtopäätökset

Hanke tukee aikaisempia tutkimushavaintoja siitä, että vallan ja vastuun tasapuolisemmalla jakautumisella on monia hyötyjä työhyvinvoinnin kannalta. Hanke tuottaa uutta tietoa paikantamalla itseohjautuvassa työssä voimavaroja ja kuormitustä aiheuttavia tekijöitä. Hankkeen tuloksena muotoiltiin seitsemän työhyvinvoinnin elementtiä itseohjautuvassa organisaatiossa, jotka liittyvät työn hallintaan ja selkeyttämiseen, työkuormituksen säätelyyn, yhteisöllisyyteen, tiedonhallintaan ja päätöksentekoon.

Uutuusarvo ja sovellettavuus

Tutkimuksessa tuotetut kuvaukset siitä, mikä itseohjautuvalla työpaikalla tuottaa voimavaroja ja mikä puolestaan koetaan kuormittavana, tukee työhyvinvoinnin kehittämistä sekä jo itseohjautuvasti organisoiduilla että sitä lisäämään pyrkivillä työpaikoilla. Kehittämissuositusten selkeä muotoilu seitsemän elementin muotoon helpottaa niiden hyödyntämistä. Tunnistettuja osaamistarpeita voidaan hyödyntää esim. henkilöstön kouluttamisessa ja perehdytyksessä.

Aineisto

Työelämän tutkimuspäivien esitys Avaa

TAU lehdistötiedote 11.11.2020 Avaa

Opasjulkaisu Avaa

Eliisa Nissi. Employee well-being in self-managing organizations. Master’s Thesis. Tampere University
Master’s Degree Programme in Leadership for Change – Sustainable Business Management
May 2021

Avaa

Riitta-Liisa Larjovuori, Ismo Kinnari, Hannu Nieminen, Kirsi Heikkilä-Tammi. Työhyvinvointi esimiehettömässä organisaatiossa -tutkimushankkeen loppuraportti. Tampereen yliopisto 2021. Työsuojelurahasto.
ISBN 978-952-03-2044-7 (verkkojulkaisu) Avaa