Työhyvinvointia taiteen kautta – odotuksia, toiveita ja uskomuksia -väitöskirjatyö

Tiivistelmä

Tutkimukseni pureutuu käsityksiin työhyvinvoinnista ja taiteesta sekä niiden arvoista ja merkityksistä ihmisen elämässä. Lähestyn aihetta ihmiskäsityksistä käsin taidekasvatuksen filosofiassa ja tutkin niiden yhteistä kohtaamispintaa työhyvinvointitutkimuksen kanssa. Molemmilla aloilla korostetaan ihmisen arvoa sinänsä.

Tutkimukseni pyrkii laajentamaan ymmärrystä taidekasvatuksen ja työhyvinvoinnin tutkimuksen paradigmoihin, mikä tekee siitä poikkeuksellisen haastavan. Kysyn tutkimuksessani, kuinka käsitykset taiteen merkityksestä työpaikoilla liittyvät ihmisten odotuksiin, toiveisiin ja uskomuksiin, sekä millaisia yhteyksiä niillä on kokemuksiin hyvinvoinnista työssä. Tutkimukseni tavoite koskettaa kahta näkökulmaa: a) Synnyttää taiteen kautta uutta tietoa työhyvinvoinnin tutkimuksen perusteisiin ja sitä kautta työhyvinvoinnin kehittämiseen. b) Synnyttää poikkialaisen tutkimusnäkökulman kautta tietoa taidekasvatuksen perusteiden uudelleen pohdintaan sekä sen tuomiin haasteisiin taidekasvatuksen koulutuksen kehittämisessä.

Tutkimuksessa käytän kirjoittamalla tutkimisen metodia, jonka mukaan kirjoittamisen voi nimittää tietämisen tavaksi, löytämiseksi ja analyysiksi. Tutkimusaineisto koostuu neljästä kokonaisudesta, josta keskeisimpiä ovat YH Novian ”ArtGoesWork” ESR-projektin aineistot. Näissä kartoitin työntekijöiden kokemuksia omasta työhyvinvoinnista, taiteesta ja taiteilijan työskentelystä, kun he osallistujina tekivät taidetta työajalla oman työpaikkansa tiloissa.

Hankkeen vastuuhenkilö

Cecilia von Brandenburg

Tiedote

Taiteesta uusia näkökulmia työhön

Taidetyöpajoihin osallistuneet työntekijät kokivat, että työskentely avasi uusia näkökulmia heidän omaan työhönsä ja tuki siten heidän osaamistaan.

Taiteilijat joutuvat kohtaamaan työssään vaikeasti hahmotettavia prosesseja. Työntekijöillä oli myönteisiä kokemuksia esimerkiksi uusien, odottamattomien tilanteiden ja epävarmuuden sietämisen harjoittelusta taiteilijoiden kanssa.

Muun muassa tällaisia tuloksia on saanut Aalto-yliopiston väitöskirjatutkija, taidekasvattaja Cecilia von Brandenburg. Hän jättää väitöskirjansa esitarkastukseen vuoden 2018 alkupuoliskolla.

Tutkimus asemoituu taidekasvatuksen alalle mutta koskettaa työelämän suhteita, taidetta, etiikkaa ja työhyvinvointia sekä työympäristön kehittämistä.

Työsuojelurahasto on tukenut von Brandenburgin väitöskirjatyöskentelyä tutkijastipendillä.

Taide menee työpaikoille

Väitöskirjan aineistot von Brandenburg keräsi autoetnografista lähestymistapaa käyttäen Euroopan Sosiaalirahaston rahoittamassa ammattikorkeakoulu Novian ArtGoesWork-projektissa (2010–2013). Projektin tavoitteena oli edistää luovuutta ja innovatiivisuutta työpaikoilla. Lisäksi haluttiin tukea henkilökunnan hyvinvointia taiteen keinoin sekä edistää taiteilijoiden osaamista työntekijöiden kanssa työskentelyssä.

Dataa kertyi 17 organisaatiosta, 19 interventiosta. Interventiot kestivät yhdestä päivästä useampaan kuukauteen. Kaikkiaan 13 eri alojen taiteilijaa osallistui interventioihin.

Uudenlaista arvonluontia

Tutkimusaihe on von Brandenburgin mukaan monitahoinen ja moniääninen. Työssä arvot vaikuttavat jokaisen yksittäisen ihmisen ajatuksiin, tulkintoihin, toimintaan ja pyrkimyksiin. Arvoja ei voi määrätä ulkopäin. Niitä on yleensä myös vaikea kieltää tai muuttaa.

Taidetta voidaan hänen mukaansa käyttää työyhteisöjen muutosten hallinnassa sekä työntekijöiden terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä, mutta taiteella on myös itseisarvo.

Taidelähtöisissä toimintatavoissa taiteellinen toiminta voidaan ymmärtää ei-päämäärähakuisena toimintana, mikä tarkoittaa pyrkimystä johonkin ilman tietoa täsmällisestä lopputuloksesta.                                                                     

Taideprosessissa tekijä altistuu epävarmuudelle, ennakoimattomuudelle ja tuntemattomalle, mutta hän on toiminnassaan vapaa. Tekijä tekee valintoja, hän etenee prosessissa ongelmanratkaisutilanteen kaltaisesti ja saa välitöntä palkitsevaa palautetta kokemuksistaan. Taidetyöpajat opettavat konkreettisesti, ettei taitoa synny, jos sitä ei harjoittele.

Taide voidaan ymmärtää tapahtumisena, toimintana ja tilana, joka voi mahdollistaa dynaamisen tavan uudenlaiseen työhön ja työhyvinvointiin liittyvään arvonluontiin. Tutkijan mukaan taideosaamisen hyödyntäminen mahdollistaa myös uudenlaisen strategian luonnin, joka on sidoksissa syvempiin arvoihin.

Toimittaja
Leena Huovila