Työmaaliikuntaa vihertyöntekijöille

Tiivistelmä

Espoon kaupungin vihertuotannon Olari-Tapiolan hoitoalueen henkilöstö tekee ruumiillisesti raskasta työtä ympärivuotisesti hyvin vaihtelevissa ja joskus vaativissakin maasto-oloissa. Työskennellessä käytetään myös pienkoneita, jotka fyysisesti rasittavan työn lisäksi lisäävät kuormitusta, koska niitä käytetään ja kuljetetaan maastossa pääsääntöisesti käsin.

Työntekijöillä on ilmennyt viime aikoina tuki- ja liikuntaelinvaivoja, joten työkyvyn ja fyysisen kunnon säilyminen jatkossakin koetaan tärkeäksi. Hankkeen avulla etsitään keinoja, joilla jokainen työntekijä itse pystyy estämään oireiden syntyminen tai paheneminen. Lisäksi tavoitteena on työmaatreeniliikunnan saaminen säännölliseksi työpäivän aikana, jotta työpäivän aikana lihakset pystyvät palautumaan ja näin estetään oireiden syntyminen.

Hankkeen menetelmät ovat koko henkilöstön fyysisen kunnon yksilöllinen mittaaminen etukäteiskyselyn, polkupyöräergometrin tai kävelytestin sekä askel- ja sykemittarin avulla. Näin saadaan selville liikkumisen määrän ja palautumisen kuormitus omaan kuntotasoon nähden. Lisäksi muutamalla henkilöllä on mahdollisuus testata työn kuormittavuutta erityisesti hellejaksojen aikana.

Työmaatreeniohjeet annetaan työryhmittäin kunkin työkuvan mukaisiin tehtäviin kohdennettuina. Verryttely- ja venyttelyohjeet opasetetaan koko porukalle yhteisesti.

Hankkeen tulokset ovat valmiina ja käytettävissä 28.2.2011.

Hankkeen vastuuhenkilö

Merja Pöyhiä

Tiedote

Fyysisesti raskas työ vaatii lihasten huoltamista

Espoon kaupungin vihertyöntekijät osallistuivat projektiin,
jonka tavoitteena oli löytää työssäjaksamisen välineitä liikunnan
keinoin. Projektin vetämisestä vastasi kaupunginpuutarhuri
Merja Pöyhiä. Asiantuntijana toimi erikoistutkija
Riitta Simonen Työterveyslaitokselta.
Työsuojelurahasto osallistui hankkeen rahoitukseen.

Tavoitteena oli kehittää työssä toteutettava
elpymisliikuntaohjelma raskasta ruumiillista työtä tekeville
vihertyöntekijöille ja selvittää työntekijöiden kestävyyskunto.
Lisäksi kartoitettiin kunkin työntekijän kestävyyskunnon suhdetta
hänen työtehtäviensä asettamaan ruumiilliseen kuormitukseen.

Tyypillisiä vihertyöntekijän töitä ovat lapiointi, haravointi ja
kitkeminen. Ruumiillisesti raskaita töitä ovat lisäksi esimerkiksi
kaltevien alueiden ruohonleikkuu tai moottorisahan kannattelu
tikapuilla seisten.

Fyysisen raskauden lisäksi työtehtävissä voi olla toistotyötä,
hankalia työasentoja ja staattisia työvaiheita.

Vihertyöntekijää kiusaavat usein jännetupentulehdukset,
epikondyliitit ja muut rasitusvammat. Lisäksi puistotyössä on
paljon yli neljän päivän poissaoloja vaativia tapaturmia ja
ennenaikaista eläköitymistä. Vihertyöntekijä sairastaa keskimäärin
18 päivää vuodessa.

 

Työntekijöiden kunto ei riitä työn tekemiseen

 

Osallistujien kestävyyskunto ja keskeisten lihasryhmien lihasvoima
mitattiin ja seurattiin työntekijöiden autonomisen hermoston
palautumista työpäivän ja sitä seuraavan yön aikana.

Vaikka vihertyöntekijöiden toimintakyky oli kohtuullinen, lähes
jokaisella oli yksi tai useampi tuki- liikuntaelinoire, joka
kiusasi myös työnteon aikana. Vaikka työpäivään liittyy nykyään
suositusten mukainen puolituntinen liikuntaa, se ei riitä
ylläpitämään raskasta työtä tekevien kestävyyskuntoa.

Sekä naisten että miesten kestävyyskunto jäi suositellusta
kuntotasosta, ja siitä, mitä raskas työ vaatisi. Kahdella
kolmasosalla ei selän, vatsan, reisilihasten tai käsien
lihasvoimataso ollut riittävä fyysisesti kuormittavaan työhön.

Työntekijät myös nukkuivat yön aikana liian vähän ja
sykevälimittausten mukaan noin kolmasosa heistä oli
uupumisriskissä  riittämättömän palautumisen vuoksi.

Työntekijät saivat opastusta työskentelyyn valmistavien
liikkeiden suorittamisessa. Samoin annettiin ohjeita liikkeistä,
joita olisi hyvä tehdä kuormittavan työtehtävän jälkeen
palauttavina liikekokonaisuuksina. Näitä tehtäväkohtaisia liikkeitä
oli tarkoitus tehdä työpäivän alussa, yksipuolisten tehtävien
välillä ja erityisen raskaiden tehtävien jälkeen.

Lähes puolet työntekijöistä lisäsi liikuntaa kehityshankkeen
aikana, mutta vain muutamalle työmaaliikunta vakiintui osaksi
työpäivää. Projektin jälkeen vihertyöntekijät sairastivat yhtä
paljon kuin ennen projektia.

Työntekijät toivoivat hankkeen päätyttyä ohjatun liikunnan
lisäksi ryhmädynamiikan parantamiseen liittyviä toimenpiteitä

Lihasten lämmittely ja venyttely ehkäisevät
loukkaantumisia

 

Raskaassa työssä jaksaminen edellyttää riittävää kestävyys- ja
lihaskuntoa, joka voidaan mitata esimerkiksi
polkupyöräergonometrillä.

Liikuntaa voidaan käyttää myös työn tauottamisen välineenä.
Erityisesti staattisten työvaiheiden jälkeen kudosrakenteita
venyttävät ja verenkiertoa vilkastuttavat liikkeet tehostavat
palautumista kuormituksesta. Näin voidaan myös ennaltaehkäistä
rasitusvammojen syntyä.

Urheiluvalmennuksen periaatteista on hyötyä myös raskaassa
fyysisessä työssä. Lihasten lämmittely ennen aamun töitä saa
verenkierron elpymään ja kudoksen elastisuus paranee. Lämmitelty
elastinen kudos kestää hyvin äkillisiä ääriliikkeitä, joita voi
tapahtua horjahduksissa tai kompastumisissa. Tapaturma-alttius
onkin suurimmillaan aamulla yön levon jälkeen.

Edellisen päivän kuormituksesta aiheutunut lihasten kimmoisuuden
vähentyminen, eli lihaskireys, tulee palauttaa venytellen.

Perinteisistä ergonomia- ja liikuntatuokioista on todettu olevan
vain vähän hyötyä raskasta työtä tekevien työhyvinvoinnissa. Näistä
on tutkimusten mukaan eniten apua näyttöpäätetyössä, joka on
fyysisesti kevyttä, mutta sisältää staattisia työvaiheita.

Fyysisesti raskaassa työssä on yleensä pyritty kasvattamaan
suorituskykyä lisäämällä vapaa-ajan liikuntaa. Tästä tiedetään
kuitenkin, että vain harva saa lisättyä liikuntamääräänsä
pysyvästi.

Erityisesti fyysisesti kuormittavissa ammateissa tarvitaan
yksilöllisesti räätälöityjä fyysisen suorituskyvyn arviointeja
suhteessa työn vaativuuteen. Uutta teknologiaa ja yksilöllisiä
lähestymistapoja kannattaa hyödyntää työkuormituksen arvioinnissa
ja hallinnassa.

Toimittaja
Camilla Reinboth