Työmaan työnjohdon työn muutos 1905-2010

Tiivistelmä

Konferenssiesitys Social Sciences meet BIM and Lean, Aalborg, Tanska, 25.-27.1.2016 Historiallinen analyysi on osa etnografista väitöskirjaani rakennustyömaan työnjohdon työstä. Kuvaan historiallisessa analyysissa työmaan työnjohdon työn muutosta vuosisadan vaihteesta tähän päivään. Aineistona olen käyttänyt lehtiartikkeita, haastatteluja, muistelmia, omaelämänkertoja sekä akateemisia julkaisuja. Työssä hahmottuu kolme päävaihetta. Vuosisadan vaihteessa, kun työnjohdon koulutus käynnistyy, alkaa 1. vaihe jossa työnjohtajan tehtävissä yhdistyvät itsenäisyys, kokonaisvaltainen työnjohtajuus ja vankka käsityöläisyys. Rakentaminen on kausiluontoista ja käsityömäistä. Keskustelua käydään siitä kuka työmaita saa johtaa. Keskustelussa vastakkain ovat koulutetut työnjohtajat, kirvesmiehet ja muurarit sekä arkkitehdit. 2. vaihe: Sotien jälkeen yritysten rooli vahvistuu. Vastaavat työnjohtajat vetävät työmaita hyvin itsenäisesti mutta yritysten palveluksessa. Sodan jälkeinen pula-aika, koneellistuminen ja teollistuminen, ajoittainen työvoimapula, työttömyys leimaavat rakennusalaa. 1960-70-luvuilla työmarkkinataistelut tuovat jännitteitä työnantaja- ja työntekijäryhmien välille. 3. vaiheessa: 1970/80 luvun vaihteesta alkaen yritysten rooli kasvaa entisestään. Mm. laatujärjestelmät ohjaavat työmaiden toimintaa entistä enemmän, kontrolli yrityksen puolelta kasvaa. Työnjohdon itsenäisyys vähenee ja työmaa kritisoi kontrollia ”lippuja ja lappujen” täyttönä.

Hankkeen vastuuhenkilö

Anssi Koskenvesa

Tiedote

Rakennustyön johto muuttuu, kun ala muuttuu

Mittaviiva Oy:n projektipäällikkö Tarja Mäki tutkii rakennustyömaan työnjohtotyötä ja tietomallien käyttöä. Hän esitteli Tanskan Aalborgin työpajassa 25.–27. tammikuuta 2017 tutkimuskohteestaan analyysin vuosilta 1890–2010. Työsuojelurahasto tuki Mäen osallistumista matkastipendillä.

Mäki tunnistaa aineistostaan kolme keskeistä kehitysvaihetta. Vuosina 1890–1935 työnjohtaja oli usein itsenäinen mestari omalla työmaallaan, ei yrityksen palkkalistoilla. Tuolloin alkoi rakennusalan elinkeinovapaus, ammattikuntalaitos lakkautettiin ja ensimmäiset teollisuuskouluissa opiskelleet työnjohtajat aloittivat. Samalla alettiin muovata työnjohdollisten ammattikuntien työnjakoa. Rakennustyö oli käsityömäistä.

Toinen rakennusalan työnjohdon päävaihe ajoittuu aikaan juuri ennen sotia ja sotien jälkeen. Työnjohtaja oli yhä itsenäinen mestari, mutta nyt yrityksen palveluksessa. Ammattikunnat vakiintuivat pitkälle.

Kohti tulevaisuuden työnjohtajaa

Kolmas päävaihe käynnistyy 1970–1980-luvuilla, kun yritykset kasvavat ja kehittävät prosessejaan. Tietotekniikan osaaminen korostuu. Rakentamishankkeissa yhteistyöltä vaaditaan aiempaa enemmän, kun vastuu jakautuu aiempaa isommalle joukolle.

Mäki osoittaa, että työnjohto kamppailee edelleen siirtymävaiheessa. Rakennushankkeiden yhteistyömuodot ovat perinteisiä, mutta esimerkiksi tietomallintaminen edellyttää uudenlaista hankejohtamista.

Mäki päättelee, että nämä osittain ristiriitaiset vaatimukset ja muuttuvat toimintatavat muodostavat työnjohdon työlle lähikehityksen vyöhykkeen. Ei olla vielä perillä.

Työpajan tuloksia esitellään Construction Management and Economics -lehdessä. Rakennustieto Oy julkaisee 2017 työjohtotyöstä kirjan, johon Mäkeä on pyydetty kirjoittamaan.

Rakentamistalouden diplomi-insinööri, käyttäytymistieteen maisteri Tarja Mäen työpajaesityksestä tulee luku hänen väitöskirjaansa, jota hän tekee Helsingin yliopiston käyttäytymistieteen laitokselle. Myöhemmin Mäki kirjoittanee esityksestään artikkelin kansainväliseen tiedelehteen.

Toimittaja
Hannu Kaskinen