Työterveyshuollon sairaanhoito Suomessa -väitöskirja

Tiivistelmä

Työnantaja voi lakisääteisen työterveyshuollon lisäksi tarjota työntekijöilleen vapaaehtoisesti sairaanhoitoa ja muita terveydenhuollon palveluja. Tämän väitöskirjatyön tavoitteena on selvittää työssäkäyvän väestön sairaanhoitoa ja sen muuttumista Suomessa, sen jakautumista työterveyshuollon ja muun avosairaanhoidon välillä ja arvioida sairaanhoitopalvelujen kehittämistarpeita. Lisäksi tavoitteena on selvittää, miten työterveyshuollon sairaanhoito tukee lakisääteistä työterveyshuollon toimintaa ja ennaltaehkäisevää työtä.

Tässä epidemiologisessa tutkimuksessa hyödynnetään Kelan työterveyshuoltotilastoja, Työterveyslaitoksen (TTL) Työ ja terveys 2006 -aineistoa sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Terveys 2000 -tutkimuksen aineistoja. Lisäksi on aineisto työterveyslääkärien yli 600 potilaskäynnistä. Tietoa on kerätty käyntiin johtaneiden sairauksien työperäisyydestä, työkyvystä, kuntoutuksen tarpeesta ja terveyden edistämisestä.

Tutkimuksella saadaan tietoa työterveyshuollon sairaanhoidon merkityksestä ja asemasta, sairaanhoidon ja lakisääteisen työterveyshuollon suhteesta, sairaanhoidon sisällöstä ja sen merkityksestä ennalta ehkäisevässä työssä. Tätä tietoa voidaan käyttää työterveyspalvelujen kehittämisessä ja työurien pidentämiseen tähtäävässä toiminnassa ja sitä kautta työelämän kehittämisessä.

Tutkimuksen osatöistä on julkaistu kaksi, yksi on jätetty julkaistavaksi ja muut jätetään julkaistavaksi kesällä 2010. Väitöskirjan yhteenveto on valmiina 2010 lopulla.

Hankkeen vastuuhenkilö

Annukka Ikonen

Tiedote

Työterveyskäynneillä työkyky tehohoitoon

Lääketieteen lisensiaatti
Annukka Ikonen osoittaa väitöskirjassaan, että
työterveyshuolto on tärkeä osa terveydenhuoltoa. Pääosin
työnantajien ja työntekijöiden rahoittama työterveyshuolto hoitaa
ison osan työntekijöiden sairaanhoidosta. Tämä on yhteiskunnalle
edullista, sillä julkisen terveydenhuollon käyttö vähenee.
Työsuojelurahasto rahoitti väitöskirjan valmistumista stipendillä.

Ikonen suosittaa, että työterveyskäynneillä aktiivisesti
etsittäisiin tärkeitä työkykyyn vaikuttavia terveysongelmia.

 

Suomessa työterveyshuoltolaki vaatii, että työnantaja järjestää
työntekijöilleen ehkäisevän työterveyshuollon. Suurin osa
työnantajista tarjoaa työntekijöilleen lisäksi
sairaanhoitopalveluja.

 

Miehet suosivat työterveyshuoltoa

 

Annukka Ikonen käytti neljää laajaa aineistoa, muun muassa Kelan
työterveyshuollon tilastoja vuosilta 1996–2005. Tämä aineisto
sisälsi tietoa sellaisesta työterveyshuollon toiminnasta, joista
työnantajat hakivat korvauksia.

 

Työterveyshuollon kustannukset nousivat mainittuna seuranta-aikana
samankaltaisesti kuin julkisen sektorin terveydenhuollossa, mutta
vähemmän kuin julkisessa perusterveydenhuollossa.

Ikonen selvitti, että yli puolet työntekijöistä käytti
pelkästään työterveyshuollon sairaanhoitoa. Varsinkin sairastuneet
miehet näyttivät valitsevan työterveyshuollon.

 

Miehet kävivät työterveyshuollossa paljolti siksi, että tarvitsivat
sairauslomatodistuksen ensimmäisestä sairastumispäivästä alkaen.
Ikonen ehdottaa, että lyhyiden sairauslomien seurannassa
lisättäisiin esimiesten roolia.

 

Työterveyshuollossa käynnit lääkärillä yleistyivät verrattuna
muulla työterveyshenkilöstöllä käynteihin.

 

Yli puolet sairaanhoitokäynneistä työterveyslääkäreillä liittyi
työhön, kun huomioon otettiin sairausloman tarve tai työkyvyn
arvio.

 

Terveyskäynnillä tietoa työoloista

 

Epäasiallinen kohtelu työpaikalla ja vähäiset mahdollisuudet
vaikuttaa omaan työhön olivat yhteydessä työterveyshoitajalla tai
-lääkärissä käynteihin. Tämä osoittaa, että työterveyshuollon
henkilöstö voi saada tietoa työpaikan psykososiaalisista oloista,
kun työntekijä käy sairaanhoidossa.

 

Työterveyslääkärit saivat uutta tietoa työntekijän työstä tai
työpaikasta valtaosassa niistä käynneistä, joiden pääsyy liittyi
työhön.

 

Ikosen mukaan myös työhön suunnatut interventiot olivat yleisiä,
jos käynti johtui työstä. Suurin osa interventioista oli
suosituksia työntekijöille, työpaikoille otettiin yhteyttä vain
harvoin.

 

Ongelmaisista puolet ei käy työterveyshuollossa

 

Tärkeimpiä työkykyyn vaikuttavia sairausryhmiä, tuki- ja
liikuntaelinsairauksia sekä mielenterveysongelmia, hoidetaan
työterveyshuollossa. Annukka Ikonen kuitenkin havainnoi, että noin
joka toinen tuki- ja liikuntaelinsairauksista,
mielenterveysongelmista tai muista pitkäaikaisista työkykyyn
vaikuttavista sairauksista kärsivistä, ei käynyt
työterveyshuollossa.

 

Ikonen suosittaa työterveyshuoltoja tekemään terveystarkastuksia,
suuntaamaan työntekijöille työpaikkakyselyjä ja seuraamaan
sairauspoissaoloja, jotta nämä työntekijät löydettäisiin.

 

Työterveyshoitajan rooli näytti tärkeältä unettomuuden, burnoutin
ja masennuksen havaitsemisessa.

 

Ikonen päätteleekin, että työterveyshuollon sairaanhoito vahvistaa
terveystyötä. Koska työterveyshuollolla on muita terveydenhuoltoja
parempi mahdollisuus vaikuttaa työpaikkoihin, Ikonen kehottaa
työterveyshuoltoja toimimaan entistä enemmän työpaikoilla.

 

Annukka Ikosen väitöskirja tarkistettiin Helsingin yliopistossa 27.
huhtikuuta 2012.  

Toimittaja
Hannu Kaskinen

Aineisto

Annukka Ikonen. 2012. Primary care visits in the Finnish Occupational health services and their connections to prevention and work-related factors. Studies in social security and health 120. KELA, Research department, Helsinki. ISBN 978-951-669-882-6 (print) ISBN 978-951-669-883-3 (pdf) ISSN 1238-5050 http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-669-883-3        https://helda.helsinki.fi/handle/10138/32818 Avaa