Työyhteisön reflektiivisyyden ja dialogisuuden merkitys sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten alalla pysymiselle

Tiivistelmä

Sosiaali- ja terveysalan haasteena on tällä hetkellä ammattilaisten alalla pysyminen. Tässä tutkimuksessa kuvataan suomalaisten sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten työyhteisön reflektiivisyydelle ja dialogisuudelle antamia merkityksiä ja muodostetaan tulosten perusteella käsitteellinen malli sekä kehittämisehdotukset alalla pysymisen vahvistamiseksi yhteistyössä sosiaali- ja terveysalan eri organisaatioiden kanssa.

Hankkeen vastuuhenkilö

Pia Keiski

Tiedote

Työyhteisön reflektiivisyyden ja dialogisuuden merkitys sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille

Tiivistelmä

Tutkimuksessa tarkasteltiin sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten työyhteisöjen reflektiivisyydelle ja dialogisuudelle antamia merkityksiä suhteessa alalla pysymiseen.
Tutkimuksen empiirisessä vaiheessa toteutettiin 13 eri julkisen ja yksityisen sosiaali- ja terveysalan työyhteisön haastattelut kahteen kertaan. Haastatteluaineisto analysoitiin tulkinnallisella fenomenologisella menetelmällä (IPA). Tulokset osoittavat työyhteisöjen reflektiivisyydellä ja dialogisuudella olevan merkitystä alalla pysymiseksi, mutta myös työhyvinvoinnille ja työntekijöiden hyvinvoinnille yleensä.
Empiirisen vaiheen tulosten ja kirjallisuuden perustella muodostettiin käsitteellinen malli ja kehittämisehdotukset työelämään.

Lähtökohdat

Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten alalla pysyminen on ollut kasvava huoli jo ennen pandemiaa, mutta pandemian myötä tilanne heikkeni entisestään. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin alalla pysymisen haastetta sosiaali- ja terveysalan työyhteisöjen näkökulmasta. Reflektiivisyyden avulla voidaan vahvistaa kriittistä ajattelua ja ongelmanratkaisua sekä selkiyttää työntekijöiden rooleja. Dialogisuus vastaavasti edellyttää toisen ja itsen kuuntelemista, keskittymistä ja epävarmuuden sietoakin.

Aineisto

Tutkimuksen empiirinen aineisto muodostui 13 eri julkisen ja yksityisen sosiaali- ja terveysalan työyhteisön haastatteluista. Työyhteisöjä haastateltiin kaksi kertaa, jolloin aineisto muodostui yhteensä 26 haastattelusta.
Empiirisiä tuloksia tarkasteltiin kehittämisseminaarissa yhdessä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten kanssa. Kehittämisseminaarin tuotokset validoivat empiirisen vaiheen tuloksia.

Menetelmät

Haastattelut toteutettiin fokusryhmähaastatteluina ja aineisto analysoitiin tulkinnallisella fenomenologisella menetelmällä. Näistä tuloksista ja kehittämisseminaarin tuottamasta tiedosta muodostettiin kehittämisehdotukset. Käsitteellinen malli muodostettiina abduktiivisesti analysoiden aiemman kirjallisuuden ja empiirisen aineiston tulokset.

Tulokset ja johtopäätökset

Työyhteisön reflektiivisyys ja dialogisuus vaikuttaa yksilö-, yhteisö- ja organisaatiotasolla. Reflektiivisessä ja dialogisessa työyhteisössä halutaan pysyä. Reflektiivinen ja dialoginen työyhteisö tukee työntekijän hyvinvointia ja vaikuttaa positiivisesti asiakastyöhön. Tällaisessa työyhteisössä on turvallista oppia itsestä mutta myös toisilta, koska siellä koetaan yhteenkuuluvuutta ja kannetaan vastuuta yhdessä.

Uutuusarvo ja sovellettavuus

Tutkimus tuotti suomalaiseen työelämään, työyhteisöön liittyvää tietoa alalla ja työssä pysymiseen. Työyhteisön reflektiivisyyden ja dialogisuuden merkitys ammattilaisen kokonaishyvinvoinnille liittyy läheisesti aiemmin työhyvinvointiin liitettyihin tekijöihin, kuten työtyytyväisyyteen, työn mielekkyytteen ja työyhteisön turvallisuuden kokemukseen.
Kehittämisehdotuksia ja käsitteellistä mallia voidaan hyödyntää työelämässä laajasti myös muissa kuin sosiaali- ja terveysalan organisaatioissa.

Aineisto

Pia Keiski ja Nina Kilkku. Työyhteisön reflektiivisyyden ja dialogisuuden merkitys sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten alalla pysymiselle. Loppuraportti. Tampereen ammattikorkeakoulu. 2024. Tampereen ammattikorkeakoulun julkaisuja
Sarja B. Raportteja 157.
ISSN 2736-8459 (verkkojulkaisu)
ISBN 978-952-7592-01-4(PDF)

Avaa

Julkaisuluettelo Avaa