Työyksinäisyys etä- ja hybridityössä

Tiivistelmä

Työelämässä tapahtuneet muutokset vaikuttavat työpaikkojen sosiaalisiin suhteisiin ja laaja-alainen siirtymä etä- ja hybridityöhön on voinut lisätä riskiä työyksinäisyydelle. Väitöstutkimuksen tarkoituksena on parantaa ymmärrystä työyksinäisyydestä etä- ja hybridityön kontekstissa. Aiemmassa tutkimushankkeessa kerätty pitkittäisaineisto mahdollistaa työyksinäisyydessä tapahtuneiden muutosten sekä yksilö- ja tiimitason ennustajien tutkimisen.

Hankkeen vastuuhenkilö

Samu Kemppinen

Tiedote

Työyksinäisyys etä- ja hybridityössä

Tiivistelmä

Etä- ja hybridityö on usein yhdistetty heikentyneisiin sosiaalisiin suhteisiin työpaikalla. Empiiriset tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet vain ristiriitaisia tuloksia tämän intuitiivisen oletuksen tueksi erityisesti etätyöintensiteetin ja työyksinäisyyden välisen yhteyden suhteen. Tässä tutkimuksessa 1) validoidaan suomenkielinen versio työyksinäisyysmittarista etä- ja hybridityöntekijöistä koostuvilla otoksilla, 2) tutkitaan työyksinäisyyttä ennustavia tekijöitä uusien ja kokeneiden työntekijöiden välillä hybridityön kontekstissa, 3) tutkitaan etätyöintensiteetin, työkavereiden sosiaalisen tuen ja työyksinäisyyden välistä yhteyttä pidemmillä aikaväleillä, ja 4) tutkitaan tiimitason etätyöintensiteetin yhteyttä työyksinäisyyteen.

Lähtökohdat

Työyksinäisyyttä on tutkittu vain vähän etä- ja hybridityön kontekstissa, mutta tästä huolimatta etätyön tekeminen nähdään kuitenkin riskitekijänä työyksinäisyyden lisääntymiselle. Aiemmat tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet ristiriitaisia tuloksia, sillä etätyöintensiteetti on vain vaihtelevasti yhteydessä työyksinäisyyteen. Nojautuen työyksinäisyyden prosessiteoriaan, tässä tutkimuksessa tarkastellaan etätyöintensiteetin ja työyksinäisyyden yhteyttä ja testataan kontingenssitekijöitä.

Aineisto

Tämän väitöstutkimuksen osatutkimukset perustuvat kahteen aiemmin kerättyyn aineistoon: poikkileikkausotokseen koulutussektorin työntekijöistä (N = 1348) ja pitkittäisotokseen teknologiateollisuuden yrityksen työntekijöistä (T1: N = 1257, T2: N =1060, T3: N= 880, T4: N = 1641). Aineistot on kerätty COVID-19 pandemian aikana, ja pitkittäinen seuranta-aineisto kattaa myös siirtymän etätyömallista hybridityömalliin.

Menetelmät

Aineistoa analysoitiin erilaisilla rakenneyhtälömallinnukseen perustuvilla menetelmillä: konfirmatorisella faktorianalyysilla, moniryhmäanalyysilla, latentilla muutospistemallinnuksella, sekä monitasoisella rakenneyhtälömallinnuksella. Kaikissa analyyseissä käytettiin robustia suurimman uskottavuuden estimaattoria ja täyden informaation suurimman uskottavuuden lähestymistapaa puuttuvan tiedon hallitsemiseen.

Tulokset ja johtopäätökset

Tulokset osoittivat, että työyksinäisyysmittari on psykometrisesti toimiva etä- ja hybridityöntekijöiden otoksissa, uudet työntekijä kokevat enemmän työyksinäisyyttä kuin
kokeneemmat työntekijät hybridityön kontekstissa, etätyöintensiteetti on yhteydessä työyksinäisyyteen vain lyhyimmällä mittausvälillä (5 kk), mutta ei pidemmillä mittausväleillä (7 ja 18 kk), ja tiimitason etätyöintensiteetti oli yhteydessä korkeampaan työyksinäisyyteen kun taas yksilötasolla yhteys oli päinvastainen.

Uutuusarvo ja sovellettavuus

Tutkimus tuotti uutta tietoa työyksinäisyydestä etä- ja hybridityön kontekstissa. Validoitua työyksinäisyysmittaria voidaan käyttää henkilöstökyselyissä, uusien työntekijöiden tukemiseen kannattaa erityisesti huomioida etä- tai hybridityössä, etätyöintensiteetin yhteys työyksinäisyyteen näyttää taittuvan viiden ja seitsemän kuukauden välillä eli henkilöstön tukitoimenpiteitä voisi kohdistaa lyhyemmille aikaväleille, ja organisaatioiden on syytä kiinnittää huomiota tiimin etätyöintensiteettiin.

Aineisto

Tiivistelmä Avaa