Tyypin 1 diabetesta sairastava työelämässä – työssä selviytymisen edellytysten parantaminen

Tiivistelmä

Työelämässä on mukana noin 20 000 tyypin 1 diabetesta sairastavaa henkilöä. Tämän tutkimus- ja kehittämishankekokonaisuuden ensimmäisessä vaiheessa selvitetään tyypin 1 diabetesta sairastavien kokemia työelämän haasteita ja esteitä, työssä selviytymisen edellytyksiä sekä sairauden mahdollisen salaamisen yleisyyttä, syitä ja seurauksia työpaikoilla.

Kyseessä on hankekokonaisuus, jonka ensimmäinen vaihe toteutetaan valtakunnallisena kyselytutkimuksena. Kyselyn kohderyhmänä ovat työikäiset, 18–65 v tyypin 1 diabetesta sairastavat henkilöt, joista poimitaan satunnaisesti 2500 henkilön otos Kelan rekisteristä. Kyselytutkimuksesta saatua tietoa täydennetään ja syvennetään 30 KYS:n diabetespoliklinikan hoidossa olevan potilaan haastattelututkimuksella.

Hankkeen ensimmäisessä vaiheessa tuotetaan uutta tietoa tyypin 1 diabetesta sairastavien mahdollisista sairauden aiheuttamista ongelmista työelämässä. Tämän uuden tiedon avulla kehitetään myöhemmässä vaiheessa hyviä käytäntöjä heidän työssä selviytymisensä tukemiseen työpaikkojen, työterveyshuoltojen ja työsuojelun käyttöön. Tutkimalla salaamisen merkityksiä diabeteksen yhteydessä tuotetaan samalla yleisempää tietoa pitkäaikaisen sairauden ja työn yhdistämisen haasteista.

Tämä hankekokonaisuuden ensimmäinen vaihe valmistuu kesäkuussa 2011.

Hankkeen vastuuhenkilö

Kimmo Räsänen

Tiedote

Diabetes salataan työpaikalla

Itä-Suomen yliopiston Kuopion kampus toteutti tutkimuksen, jossa
selvitettiin tyypin 1 diabetesta sairastavien terveyttä, työkykyä
ja sairauden salaamisen yleisyyttä. Työkyvyn tukemiseen ja
edistämiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota, koska tyypin 1
diabetes vaikuttaa työkykyyn. Tavoitteena oli löytää keinoja
diabetesta sairastavien työkyvyn tukemiseen. Työsuojelurahasto tuki
hanketta.

Tyypin 1 diabetesta sairastavat arvioivat oman terveydentilansa
huonommaksi ja työkykynsä hieman heikommaksi kuin suomalainen
työikäinen väestö keskimäärin. Iän karttuessa oman terveydentilan
koettiin heikkenevän enemmän kuin mitä palkansaajat kokevat
keskimäärin. Tyypin 1 diabetesta sairastavat arvioivat myös
jäävänsä eläkkeelle jonkin verran aikaisemmin kuin palkansaajat
keskimäärin.

Yhdeksällä kymmenestä tyypin 1 diabetesta sairastavasta esiintyi
työssään ainakin yksi sellainen riskitekijä, jonka yhteydessä on
huomioitava diabeteksen hoitotasapaino tai hypoglykemian
mahdollisuus.

Tavallisimpia riskitekijöitä ovat yksintyöskentely, fyysisesti
raskas tai työkuormitukseltaan ennakoimattomasti vaihteleva työ,
vuorotyö, ajoneuvon kuljettaminen ja korkealla työskentely.

Työturvallisuus edellyttää avoimuutta

Verensokeriarvoihin haitallisesti vaikuttavia tekijöitä esiintyy
työssä yleisesti, mutta vain harvalla työpaikalla on tehty
muutoksia työjärjestelyihin diabeteksen vuoksi. Osasyy tähän voi
olla se, että reilu neljännes kyselyyn vastanneista kertoi
salanneensa diabeteksen työtovereiltaan.

Yleisintä salaaminen oli naisten keskuudessa, nuorilla ja
korkeamman koulutustason hankkineilla. Vaikka sairaus salataan
työkavereilta, siitä saatetaan kertoa esimiehelle. Yleisimmäksi
syyksi sairauden salaamiseen mainittiin, ettei vain ole tullut
kerrottua.

Tietyissä tilanteissa salaaminen on myös
työturvallisuussäännösten vastaista. Kolmannes diabetesta
sairastavista oli sitä mieltä, ettei työyhteisössä tiedetä, miten
tulee toimia, jos diabetesta sairastava saa esimerkiksi
tajuttomuuskohtauksen.

Työyhteisöissä pitää kehittää toimintatapoja joilla varmistetaan
ensiapuvalmius ilman, että työyhteisön jäseniä leimataan
sairautensa perusteella. Samoin työpaikoille on luotava
toimintamallit ja suositukset työkykyyn ja –turvallisuuteen
vaikuttavien sairauksien käsittelyyn. Tarvetta on myös terveelle ja
avoimelle keskustelulle, jotta työntekijät uskaltavat avautua
piilotelluista asioistaan.

Sairauttaan työpaikalla salaavat kokevat enemmän
tyytymättömyyttä ja huolta sairaudestaan, kuin sellaiset, jota
eivät ole koskaan salanneet sairauttaan. Myös syrjityksi tulemisen
kokemus ja pelko erityisasemaan joutumisesta saavat aikaan sen,
että omasta sairaudesta ei puhuta avoimesti.

Työterveyshuollon tietoisuus tyypin 1 diabetesta sairastavien
työkyvystä ja työoloista on vastaajien mukaan usein puutteellista.
Koska sairaus vaikuttaa työkykyyn, tulee työkyvyn tukemiseen ja
edistämiseen kiinnittää erityistä huomiota. Tämä vaatii yhteistyötä
ja toimivien mallien kehittämistä työpaikan, työterveyshuollon,
muun perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä.

Hoitotasapainoa hankala ylläpitää työpaikalla

Diabeteksen hoitotasapaino ja työkykyindeksi olivat selvässä
yhteydessä ennenaikaiseen eläkkeelle siirtymisen ajatuksiin. Siten
huonon hoitotasapainon ja työkykyindeksin omaavien työkyvyn
tukeminen vaatii erityishuomiota.

Hoitojärjestelmän ja työpaikkojen pitäisi osaltaan auttaa
diabetesta sairastavia työntekijöitä ehkäisemään hoitotasapainon ja
työkykyindeksin heikkeneminen.

Haitallisesti verensokeriarvoihin vaikuttavien tekijöiden
esiintyminen työssä on myös yleistä. Tällaisten tekijöiden
esiintyminen edellyttää diabeteksen huomioimista osana
työturvallisuuden ja –terveyden ylläpitoa.

Työympäristön fysikaaliset ja kemialliset altisteet voivat
haitata työntekijöitä heidän yksilöllisten ominaisuuksiensa vuoksi.
Tutkimuksessa saatiin viitteitä siitä, että tyypin 1 diabetesta
sairastaville kylmyys tai veto, heikko valaistus tai häikäisy sekä
tärinä koetaan useammin haittaavana kuin muiden työssä käyvien
keskuudessa.

Tyypin 1 diabeteksen hoito-ohjeiden noudattaminen onnistui
tutkittavien mielestä selvästi paremmin kotona kuin työssä.
Sairauden hoidon ja omaseurannan tehostamiseen työaikana on
kiinnitettävä erityistä huomiota varsinkin niiden työntekijöiden
kohdalla, joilla jo on ongelmia työkyvyn tai sairauden tasapainon
kanssa.

Työterveyshuollolle koordinointivastuu

Suurella osalla tyypin 1 diabetesta sairastaville hoitosuhde
työterveyshuoltoon on hyvin löyhä, jos sitä lainkaan on.
Työterveyshuollon aktiivisuutta ja valmiuksia tyypin 1 diabeteksen
huomioimisessa työkykyyn vaikuttavana sairautena on lisättävä.

Työterveyshuollolle ollaan sälyttämässä hoidon
koordinointivastuu työkykyyn vaikuttavissa pitkäaikaissairauksissa.
Tähän kuuluu työhönpaluuarvion laatiminen yhdessä työpaikan kanssa
yli 90 päivää jatkuneissa sairauspoissaoloissa.

Yhteistyötä ja tiedonkulun toimivuutta työpaikan,
työterveyshuollon, muun perusterveyshuollon ja erikoissairaanhoidon
välillä on nykyisestään kehitettävä huomattavasti, jotta tällainen
työterveyshuollon koordinoiva rooli onnistuisi.

Tyypin 1 diabetesta sairastavien hoitojärjestelyjen kehittäminen
voisi toimia mallina myös muiden työkykyyn vaikuttavien
pitkäaikaissairauksien hoidolle. 

Tutkimuksen ensimmäinen vaihe toteutettiin valtakunnallisena
kyselytutkimuksena. Kohderyhmänä olivat työikäiset, tyypin 1
diabeteksen sairastavat henkilöt. Henkilöt poimittiin
satunnaisotannalla Kelan lääkkeiden
erityiskorvausoikeusrekisteristä. Kyselystä saatua tietoa
syvennettiin teemahaastatteluilla.

 

Työelämässä on noin 20 000 henkilöä, joille on diagnosoitu tyypin 1
diabetes. Määrä kasvaa koko ajan. 

 

Toimittaja
Camilla Reinboth

Aineisto

Hakkarainen Pirjo, Moilanen Leena, Hänninen Vilma, Heikkinen Jarmo, Huttunen Erja, Räsänen Kimmo. Tyypin 1 diabetesta sairastava työelämässä. Publications of the University of Eastern Finland. Reports and Studies in Health Sciences No 6. Kuopio, 2011. ISBN (print) 978-952-61-0542-0 ISBN (pdf) 978-952-61-0521-5 ISSN (print) 1798-5722 ISSN (pdf) 1798-5730 http://www.uef.fi/kirjasto Avaa